Jobin 10
1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
“My soul has been weary of my life, I leave off my talking to myself, I speak in the bitterness of my soul.
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
I say to God, Do not condemn me, Let me know why You strive [with] me.
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
Is it good for You that You oppress? That You despise the labor of Your hands, And shine on the counsel of the wicked?
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
Do you have eyes of flesh? Do You see as man sees?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
[Are] Your days as the days of man? Your years as the days of a man?
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
That You inquire for my iniquity, And seek for my sin?
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
For You know that I am not wicked, And there is no deliverer from Your hand.
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
Your hands have taken pains about me, And they make me together all around, And You swallow me up!
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
Please remember That You have made me as clay, And You bring me back to dust.
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
Do You not pour me out as milk? And curdle me as cheese?
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
Skin and flesh You put on me, And fence me with bones and sinews.
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
Life and kindness You have done with me. And Your inspection has preserved my spirit.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
And these You have laid up in Your heart, I have known that this [is] with You.
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
If I sinned, then You have observed me, And do not acquit me from my iniquity,
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
If I have done wickedly—woe to me, And righteously—I do not lift up my head, Full of shame—then see my affliction,
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
And it rises—as a lion You hunt me. And You turn back—You show Yourself wonderful in me.
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
You renew Your witnesses against me, and multiply Your anger with me, Changes and warfare [are] with me.
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
And why from the womb Have You brought me forth? I expire, and the eye does not see me.
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
I am as [if] I had not been, I am brought from the belly to the grave,
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
Are my days not few? Cease then, and put from me, And I brighten up a little,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
Before I go, and do not return, To a land of darkness and death-shade,
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
A land of obscurity as thick darkness, Death-shade—and no order, And the shining [is] as thick darkness.”
