Jobin 10

1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,

I hate my life! Let me speak freely about my complaints—I can't keep my bitterness to myself.

2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

I will tell God, “Don't just condemn me—tell me what you have against me.

3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

Do you enjoy accusing me? Why do you reject me, someone you made with your own hands, and yet smile on the scheming of the wicked?

4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

Do you have human eyes? Do you see like human beings do?

5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

Is your life as short as mortal beings? Are your years as brief as those of humanity,

6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,

that you have to examine my wrongs and investigate my sins?

7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

Even though you know I'm not guilty, no one can save me from you.

8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

You made me and shaped me with your own hands, and yet you destroy me.

9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

Remember that you shaped me like a piece of clay—are you now going to turn me back into dust?

10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

You poured me out like milk, you curdled me like cheese.

11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

You clothed me with skin and flesh; you wove my body together with bones and muscles.

12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

You granted me life and showed me your kindness; you have taken great care of me.

13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

But you kept these things hidden in your heart. I know your purpose was

14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.

to watch me, and if I sinned, then you would not forgive my wrongs.

15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

If I'm guilty I'm in trouble, if I'm innocent I can't hold my head high because I'm totally disgraced as I look at my sufferings.

16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

If I do hold my head high you hunt me down like a lion, showing how powerful you are in hurting me.

17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

You repeat your arguments against me, you pour out more and more of your anger against me, you send fresh armies against me.

18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

So why did you allow me to be born? I wish that I had died, and nobody had ever seen me!

19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

It would have been better if I had never existed, taken straight from the womb to the grave.

20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,

I only have a few days left, so why don't you leave me alone so I can have a little peace

21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,

before I go to where I shall never return from, the land of darkness and the shadow of death—

22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."

the land of total darkness where death's shadow lies, a place of chaos where light itself is darkness.”