Jobin 10
1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
Weary in my soul, I will pour my words with groans upon him: I will speak being straitened in the bitterness of my soul.
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
And I will say to the Lord, Do not teach me to be impious; and therefore have you thus judged me?
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
Is it good before you if I be unrighteous? for you have disowned the work of your hands, and attended to the counsel of the ungodly.
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
Or do you see as a mortal sees? or will you look as a man sees?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
Or is your life human, or your years [the years] of a man,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
that you have enquired into mine iniquity, and searched out my sins?
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
For you know that I have not committed iniquity: but who is he that can deliver out of your hands?
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
Your hands have formed me and made me; afterwards you did change [your mind], and strike me.
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
Remember that you have made me [as] clay, and you do turn me again to earth.
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
Hast you not poured me out like milk, and curdled me like cheese?
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
And you did clothe me with skin and flesh, and frame me with bones and sinews.
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
And you did bestow upon me life and mercy, and your oversight has preserved my spirit.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
Having these things in yourself, I know that you can do all things; for nothing is impossible with you.
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
And if I should sin, you watch me; and you have not cleared me from iniquity.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
Or if I should be ungodly, woe is me: and if I should be righteous, I can’t lift myself up, for I am full of dishonour.
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
For I am hunted like a lion for slaughter; for again you have changed and are terribly destroying me;
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
renewing against me my torture: and you have dealt with me in great anger, and you have brought trials upon me.
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
Why then did you bring me out of the womb? and why did I not die, and no eye see me,
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
and I become as if I had not been? for why was I not carried from the womb to the grave?
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
Is not the time of my life short? suffer me to rest a little,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
before I go whence I shall not return, to a land of darkness and gloominess;
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
to a land of perpetual darkness, where there is no light, neither [can any one] see the life of mortals.
