Jobin 10
1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
“I loathe my own life; I will express my complaint and speak in the bitterness of my soul.
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
I will say to God: Do not condemn me! Let me know why You prosecute me.
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
Does it please You to oppress me, to reject the work of Your hands and favor the schemes of the wicked?
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
Do You have eyes of flesh? Do You see as man sees?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
Are Your days like those of a mortal, or Your years like those of a man,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
that You should seek my iniquity and search out my sin—
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
though You know that I am not guilty, and there is no deliverance from Your hand?
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
Your hands shaped me and altogether formed me. Would You now turn and destroy me?
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
Please remember that You molded me like clay. Would You now return me to dust?
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
Did You not pour me out like milk, and curdle me like cheese?
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
You clothed me with skin and flesh, and knit me together with bones and sinews.
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
You have granted me life and loving devotion, and Your care has preserved my spirit.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
Yet You concealed these things in Your heart, and I know that this was in Your mind:
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
If I sinned, You would take note, and would not acquit me of my iniquity.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
If I am guilty, woe to me! And even if I am righteous, I cannot lift my head. I am full of shame and aware of my affliction.
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
Should I hold my head high, You would hunt me like a lion, and again display Your power against me.
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
You produce new witnesses against me and multiply Your anger toward me. Hardships assault me in wave after wave.
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
Why then did You bring me from the womb? Oh, that I had died, and no eye had seen me!
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
If only I had never come to be, but had been carried from the womb to the grave.
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
Are my days not few? Withdraw from me, that I may have a little comfort,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
before I go—never to return— to a land of darkness and gloom,
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
to a land of utter darkness, of deep shadow and disorder, where even the light is like darkness.”
