Jobin 10
1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
Min Sjæl er led ved mit Liv, frit Løb vil jeg give min Klage over ham, i min bitre Sjælenød vil jeg tale,
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
sige til Gud: Fordøm mig dog ikke, lad mig vide, hvorfor du tvister med mig!
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
Gavner det dig at øve Vold, at forkaste det Værk, dine Hænder danned, men smile til gudløses Råd?
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
Har du da kødets Øjne, ser du, som Mennesker ser,
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
er dine Dage som Menneskets Dage, er dine År som Mandens Dage,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
siden du søger efter min Brøde, leder efter min Synd,
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
endskønt du ved, jeg ikke er skyldig; men af din Hånd er der ingen Redning!
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
Dine Hænder gjorde og danned mig først, så skifter du Sind og gør mig til intet!
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
Kom i Hu, at du dannede mig som Ler, og til Støv vil du atter gøre mig!
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
Mon du ikke hældte mig ud som Mælk og lod mig skørne som Ost,
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
iklædte mig Hud og kød og fletted mig sammen med Ben og Sener?
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
Du gav mig Liv og Livskraft, din Omhu vogted min Ånd
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
og så gemte du dog i dit Hjerte på dette, jeg skønner, dit Øjemed var:
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
Synded jeg, vogted du på mig og tilgav ikke min Brøde.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
Fald jeg forbrød mig, da ve mig! Var jeg retfærdig, jeg skulde dog ikke løfte mit Hoved, men mættes med Skændsel, kvæges med Nød.
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
Knejsed jeg, jog du mig som en Løve, handlede atter ufatteligt med mig;
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
nye Vidner førte du mod mig, øged din Uvilje mod mig, opbød atter en Hær imod mig!
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
Hvi drog du mig da af Moders Liv? Jeg burde have udåndet, uset af alle;
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
jeg burde have været som aldrig født, været ført til Graven fra Moders Skød.
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
Er ej mine Livsdage få? Så slip mig, at jeg kan kvæges lidt,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
før jeg for evigt går bort til Mørkets og Mulmets Land,
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
Landet med bælgmørkt Mulm, med Mørke og uden Orden, hvor Lyset selv er som Mørket."
