< Jobin 10 >

1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
我厭煩我的性命, 必由着自己述說我的哀情; 因心裏苦惱,我要說話,
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
對上帝說:不要定我有罪, 要指示我,你為何與我爭辯?
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
你手所造的, 你又欺壓,又藐視, 卻光照惡人的計謀。 這事你以為美嗎?
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
你的眼豈是肉眼? 你查看豈像人查看嗎?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
你的日子豈像人的日子, 你的年歲豈像人的年歲,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
就追問我的罪孽, 尋察我的罪過嗎?
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
其實,你知道我沒有罪惡, 並沒有能救我脫離你手的。
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
你的手創造我,造就我的四肢百體, 你還要毀滅我。
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
求你記念-製造我如摶泥一般, 你還要使我歸於塵土嗎?
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
你不是倒出我來好像奶, 使我凝結如同奶餅嗎?
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
你以皮和肉為衣給我穿上, 用骨與筋把我全體聯絡。
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
你將生命和慈愛賜給我; 你也眷顧保全我的心靈。
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
然而,你待我的這些事早已藏在你心裏; 我知道你久有此意。
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
我若犯罪,你就察看我, 並不赦免我的罪孽。
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
我若行惡,便有了禍; 我若為義,也不敢抬頭, 正是滿心羞愧, 眼見我的苦情。
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
我若昂首自得,你就追捕我如獅子, 又在我身上顯出奇能。
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
你重立見證攻擊我, 向我加增惱怒, 如軍兵更換着攻擊我。
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
你為何使我出母胎呢? 不如我當時氣絕,無人得見我;
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
這樣,就如沒有我一般, 一出母胎就被送入墳墓。
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
我的日子不是甚少嗎? 求你停手寬容我, 叫我在往而不返之先- 就是往黑暗和死蔭之地以先- 可以稍得暢快。
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
那地甚是幽暗,是死蔭混沌之地; 那裏的光好像幽暗。

< Jobin 10 >