Jobin 10
1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
Gikapuyan na ako sa akong kinabuhi; ipadayag ko na ang akong sumbong; mosulti na ako sa kapaitan sa akong kalag.
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
Mosulti ako sa Dios, 'Ayaw dayon ako hukmi; ipakita una kanako nganong gipasanginlan mo ako.
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
Maayo ba kini alang kanimo nga makapanlupig kanako, aron tamayon ang buhat sa imong mga kamot samtang mipahiyom ikaw sa mga laraw sa mga daotan?
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
Aduna ka bay mga mata nga unodnon? Makita mo ba ang sama sa nakita sa tawo?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
Ang imong mga adlaw sama ba sa mga adlaw sa katawhan o ang imong mga katuigan sama ba sa katuigan sa mga tawo,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
nga nagpangita ka man sa akong kalapasan ug nagsusi sa akong mga sala,
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
bisan tuod nasayod ka nga ako dili sad-an ug walay usa nga makaluwas kanako gikan sa imong kamot?
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
Ang imong mga kamot naghulma ug nag-umol kanako, apan nagalaglag ka man kanako.
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
Hinumdumi, ipakilooy ko kanimo nga giumol mo ako sama sa lapok; dad-on mo ba ako pag-usab sa abug?
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
Dili ba gibubo mo man ako sama sa gatas ug gipagahi daw sama sa keso?
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
Giputos mo ako sa panit ug sa unod ug gisumpay mo ang akong kabukogan uban ang kaugatan.
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
Gihatagan mo ako sa kinabuhi ug matinud-anong kasabotan; ang imong pagtabang nagbantay sa akong espiritu.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
Apan kining mga butanga gitagoan mo sa imong kasingkasing— nasayod ako nga mao kini ang imong gihunahuna:
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
nga kung makasala ako, timan-an mo kini; dili mo ako ipalingkawas sa akong kasaypanan.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
Kung daotan man ako, alaot ako; bisan kung ako matarong pa, dili ko mahangad ang akong ulo, sanglit kay puno man ako sa kaulawan ug nagtan-aw sa akong kaugalingong pag-antos.
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
Kung ang akong ulo mohangad lamang sa iyang kaugalingon, mogukod ka kanako sama sa usa ka liyon; ikaw nagpadayag na usab kanako sa imong pagkagamhanan.
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
May bag-o kang mga saksi batok kanako ug misamot ang imong kasuko batok kanako; gigubat mo ako uban sa mga bag-ong kasundalohan.
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
Nan, nganong gipagawas mo pa man ako sa tagoangkan? Namatay na lamang unta ako ug wala na untay mata nga nakakita kanako.
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
Wala na lamang unta ako gipakatawo; Gihatod na lamang unta ako gikan sa tagoangkan paingon sa lubnganan.
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
Dili ba hamubo na lamang ang akong mga adlaw? Nan undanga na, pasagdi ako nga mag-inusara, aron nga makapahulay ako sa makadiyut,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
sa dili pa ako molakaw sa dapit ug dili na mobalik, ngadto sa yuta sa kangitngit ug sa anino sa kamatayon,
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
ang yuta mangitngit ingon sa tungang gabii, sa yuta sa anino sa kamatayon, walay kahapsayan diin ang kahayag sama sa tungang gabii.”'
