Jeremian 9
1 Oi, jospa minun pääni olisi silkkaa vettä ja minun silmäni kyynellähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, minun kansani, kaatuneita!
ʻAmusiaange ʻeau ko e vai ʻa hoku ʻulu, mo e matavai ʻoe loʻimata ʻa hoku mata, ke u tangi ʻi he ʻaho mo e pō, koeʻuhi ko kinautolu kuo mate ʻi he ʻofefine ʻo hoku kakai?
2 Oi, jospa minulla olisi erämaassa matkamiehen yömaja, niin minä jättäisin kansani ja vaeltaisin pois heidän luotaan! Sillä he ovat kaikki avionrikkojia, ovat uskottomain joukkio.
ʻAmusiaange ʻeau ke u maʻu ʻi he toafa, ʻae fale tali fononga; koeʻuhi ke u tukuange hoku kakai, pea ʻalu ʻiate kinautolu! He ko e kau angahala ʻakinautolu kotoa pē, ko e fakataha ʻoe kau tangata kākā.
3 He jännittävät valheeseen kielensä jousen, eivätkä käytä totuuteen valtaansa maassa; sillä he menevät pahuudesta pahuuteen, mutta minua he eivät tunne, sanoo Herra.
“Pea ʻoku nau teke honau ʻelelo, ke loi ʻo hangē ko ʻenau kaufana; ka ʻoku ʻikai te nau toʻa, koeʻuhi ko e moʻoni ʻi māmani; he kuo nau ʻalu mei he kovi ki he kovi, pea ʻoku ʻikai te nau ʻilo au,” ʻoku pehē ʻe Sihova.
4 Varokaa kukin lähimmäistänne, älkää yhteenkään veljeen luottako; sillä jokainen veli viekkaasti pettää ja jokainen lähimmäinen liikkuu panettelijana.
“Mou taki taha vakai ki hono kaungāʻapi, pea ʻoua naʻa mou tui ki ha tokoua: koeʻuhi ʻe fai fakakākā ʻae tokoua kotoa pē, pea ko e kaungāʻapi kotoa pē ʻe ʻalu fano mo e fakakovi.”
5 He pettävät toinen toisensa eivätkä puhu totta; he ovat totuttaneet kielensä puhumaan valhetta, ovat tehneet vääryyttä väsyksiin asti.
Pea te nau taki taha kākaaʻi hono kaungāʻapi, pea ʻikai te nau lea ki he moʻoni; kuo nau ako honau ʻelelo ke lea loi, pea ʻoku nau fakaongosiaʻi ʻakinautolu ʻi he fai kovi.
6 Sinä asut keskellä vilppiä; vilpillisyydessään he eivät tahdo tuntea minua, sanoo Herra.
Pea ko ho nofoʻanga ʻoku ʻi he lotolotonga ʻoe kākā; koeʻuhi ko e kākā ʻoku ʻikai te nau fie ʻilo au, ʻoku pehē ʻe Sihova.
7 Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä sulatan heidät ja koettelen heitä; sillä mitä muuta minä voisin tehdä tyttären, minun kansani, tähden?
Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “Vakai, Te u fakavela ke vai ʻakinautolu, pea ʻahiʻahiʻi ʻakinautolu; he ko e hā te u fai koeʻuhi ko e ʻofefine ʻo hoku kakai?
8 Tappava nuoli on heidän kielensä, vilppiä se puhuu; suullaan he puhuvat rauhaa lähimmäisensä kanssa, mutta sydämessään he juoniansa punovat.
ʻOku tatau honau ʻelelo mo e ngahau kuo fanaʻi; ʻoku ne lea ʻaki ʻae kākā: ʻoku ne lea fakafiemālie ʻi hono ngutu ki hono kaungāʻapi, ka ko hono loto ʻoku toka malumu ki ai.”
9 Enkö minä näistä tällaisista rankaisisi heitä, sanoo Herra, eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle?
Pea ʻoku pehē ʻe Sihova, “ʻIkai te u tautea koeʻuhi ko e ngaahi meʻa ni? Pea ʻikai ʻe totongi ʻe hoku laumālie ki he puleʻanga pehē?
10 Vuorten tähden minä puhkean itkuun ja valitukseen, erämaan laitumien tähden minä viritän itkuvirren. Sillä ne ovat poltetut, ei kukaan siellä kulje, eivätkä ne kuule karjan ääntä; paenneet ovat taivaan linnut ja eläimet, ovat menneet pois.
Te u tangi mo tangilāulau koeʻuhi ko e ngaahi moʻunga, pea te u tangi koeʻuhi ko e ngaahi nofoʻanga ʻi he toafa, he kuo nau vela ʻo ʻosi, ko ia ʻoku ʻikai ʻalu atu ai ha taha; pea ʻoku ʻikai fanongo ʻi ai ki he leʻo ʻoe fanga manu; kuo puna ʻo mole mei ai ʻae manu ʻoe ʻatā mo e manu ʻoe fonua; kuo nau ʻalu.
11 Ja minä teen Jerusalemin kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi, ja Juudan kaupungit minä teen autioiksi, asujattomiksi.
“Pea te u ngaohi ʻa Selūsalema, Ko e tuʻunga ʻotoʻota, pea ko e ʻana ʻoe fanga talākoni; pea te u fakalala ʻae ngaahi kolo ʻo Siuta, ke taʻehakakai ʻi ai.”
12 Kuka on viisas mies, joka tämän ymmärtää ja jolle Herran suu on puhunut, että hän sen ilmoittaisi? Minkätähden on maa hävitetty, poltettu kuin erämaa, jossa ei kukaan kulje?
Ko hai ha tangata poto, te ne ʻilo eni? Pea ko hai ia kuo folofola ki ai ʻae folofola ʻa Sihova, ke ne fakahā pe ko e hā hono ʻuhinga ʻoe ʻauha ʻae fonua, pea ʻoku vela ʻo ʻosi ia ʻo hangē ko e toafa, ko ia ʻoku ʻikai ʻalu atu ai ha taha?”
13 Ja Herra sanoi: "Sentähden, että he ovat hyljänneet minun lakini, jonka minä heille annoin, eivätkä ole kuulleet minun ääntäni eivätkä vaeltaneet sen mukaan,
Pea ʻoku pehē ʻe Sihova, “Koeʻuhi kuo nau liʻaki ʻeku fono ʻaia naʻaku tuku ʻi honau ʻao, pea ʻoku ʻikai te nau talangofua ki hoku leʻo, pe ʻeveʻeva ai;
14 vaan ovat vaeltaneet sydämensä paatumuksessa ja seuranneet baaleja, niinkuin heidän isänsä olivat heille opettaneet,
Ka kuo nau muimui ki he mahalo ʻa honau loto, pea ʻia Peali, ʻaia naʻe ako ʻe heʻenau ngaahi tamai kiate kinautolu.”
15 sentähden sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, näin: Katso, minä syötän heille, tälle kansalle, koiruohoa ja juotan heille myrkkyvettä.
Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli: “Vakai, Te u fafanga ʻaki ʻae kakai ni ʻae meʻa kona, pea te u foaki kiate kinautolu ʻae huhuʻa kona ʻoe ʻahu ke nau inu.
16 Ja minä hajotan heidät kansojen sekaan, joita eivät he eivätkä heidän isänsä ole tunteneet, ja lähetän heidän jälkeensä miekan, kunnes minä heidät lopetan.
Pea te u fakamovetevete ʻakinautolu ʻi he kakai hiteni, ʻaia naʻe ʻikai te nau ʻilo ki ai pe ko ʻenau ngaahi tamai: pea te u fekau ʻae heletā ke muimui ʻiate kinautolu kaeʻoua ke u fakaʻosi ʻakinautolu.”
17 Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari, kutsukaa itkijävaimoja tulemaan tänne. Lähettäkää hakemaan viisaita vaimoja, jotta he tulisivat,
ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “Mou fakakaukau, pea ui ki he kau fefine tangi ke nau haʻu, pea mo e kau fefine poto ke nau omi:
18 kiiruhtaisivat ja virittäisivät meistä valitusvirren, niin että silmämme vuotaisivat kyyneleitä ja silmäripsemme tiukkuisivat vettä.
Pea ke nau fakatoʻotoʻo, mo tangi koeʻuhi ko kitautolu, koeʻuhi ke tafe ʻae loʻimata ʻi hotau mata, pea ha ʻae vai ʻi hotau laumata.
19 Sillä valitushuuto kuuluu Siionista: Kuinka olemmekaan hävitetyt! Me olemme peräti häpeään joutuneet, sillä meidän täytyy jättää maa, sillä kukistuneet ovat meidän asuntomme.
He ʻoku ongo mai mei Saione ʻae leʻo ʻoe tangi, ʻo pehē, ‘Kuo vetea ʻakitautolu, kuo tau puputuʻu lahi, koeʻuhi kuo tau tukuange ʻae fonua, pea kuo kapusi ʻakitautolu ʻi hotau ʻapi.’”
20 Kuulkaa siis, te naiset, Herran sana, ottakoon korvanne vastaan hänen suunsa puheen; opettakaa tyttärillenne valitusvirsi ja toinen toisellenne itkuvirsi.
Ka neongo ia, ke mou fanongo, ʻakimoutolu ʻae kau fefine ki he folofola ʻa Sihova, pea ongoʻi ʻe homou telinga ʻae folofola ʻa hono fofonga, pea ako ʻae tangi ki hoʻomou fānau fefine, pea ako ke taki taha tangi ʻa hono kaungāʻapi.
21 Sillä kuolema on noussut sisään ikkunoistamme, on tullut meidän palatseihimme, tuhotakseen kadulta lapset, toreilta nuorukaiset.
He kuo hake ʻae mate ki he ngaahi kātupa; pea kuo hū ia ki he ngaahi fale fakaʻeiʻeiki, ke tutuʻu ʻae fānau mei tuʻa, pea mo e kau talavou ʻi he ngaahi hala.”
22 Puhu: Näin sanoo Herra: Ihmisten ruumiita makaa maassa niinkuin lantaa vainiolla, niinkuin lyhteitä leikkaajan jäljessä, eikä ole niitten korjaajaa.
ʻOku pehē ʻe Sihova, “Ke ke lea,” ʻo pehē, “Naʻa mo e ngaahi ʻangaʻanga ʻoe kau tangata ʻe tō ia ki he ʻataʻatā ʻoe ngoue, ʻo hangē ko ha kinohaʻa, pea tatau mo e falukunga ʻoku toe, ʻoka hili ʻae ututaʻu, koeʻuhi ʻe ʻikai tānaki ʻakinautolu ʻe ha taha.”
23 Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa;
ʻOku pehē ʻe Sihova, “ʻOua naʻa polepole ʻae tangata poto ʻi heʻene poto, pe ko e tangata mālohi ʻi heʻene mālohi, pea ʻoua naʻa polepole ʻae tangata maʻu meʻa ʻi heʻene koloa.
24 vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.
Ka ko ia ʻoku polepole ke polepole ʻi he meʻa ni, koeʻuhi ʻoku ne poto mo ʻiloʻi au, Ko au ko Sihova ʻoku ou faʻa manavaʻofa, mo fakamaau, mo angatonu ʻi māmani:” he ʻoku pehē ʻe Sihova, “ʻOku ou fiefia ʻi he ngaahi meʻa ni.”
25 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia:
ʻOku pehē ʻe Sihova, “Vakai, ʻoku haʻu ʻae ngaahi ʻaho te u tautea ai ʻae kamu fakataha mo e taʻekamu;
26 Egyptiä, Juudaa, Edomia, ammonilaisia, Mooabia ja kaikkia päälaen ympäriltä kerittyjä, jotka asuvat erämaassa; sillä kaikki pakanakansat ovat ympärileikkaamattomia, ja koko Israelin heimo on sydämeltään ympärileikkaamaton."
Ko ʻIsipite, mo Siuta, mo ʻItomi, pea mo e fānau ʻa ʻAmoni, mo Moape, mo kinautolu ʻoku ʻi he ngaahi potu mamaʻo, mo kinautolu ʻoku nofo ʻi he toafa: he ʻoku taʻekamu ʻae ngaahi kakai ni kotoa pē, pea ʻoku taʻekamu ʻae loto ʻo ʻIsileli kotoa pē.”
