Jeremian 8
1 "Siihen aikaan, sanoo Herra, otetaan Juudan kuningasten ja sen ruhtinasten luut, pappien ja profeettain luut sekä Jerusalemin asukasten luut pois heidän haudoistansa
I KELA manawa, wahi a Iehova, e lawe mai no lakou i na iwi o na'lii o ka Iuda, a me na iwi o na luna, a me na iwi o na kahuna, a me na iwi o na kaula, a me na iwi o ka poe i noho ma Ierusalema, mawaho o ko lakou mau halelua;
2 ja hajotetaan auringon, kuun ja kaiken taivaan joukon eteen, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, etsivät ja kumartaen rukoilivat; niitä ei koota eikä haudata, vaan ne tulevat maan lannaksi.
A e kaulai no hoi lakou ia mau mea i ka la, a i ka mahina, a i na hoku a pau o ka lani, i na mea a lakou i makemake ai, a i hookauwa ai hoi na lakou, a i hahai mamuli o lakou, a i imi ia lakou, a i hoomana ia lakou; aole e hoiliiliia ia mau iwi, aole hoi e kanu hou ia; e lilo lakou i mea kipulu maluna o ka honua.
3 Ja kuolema on oleva halutumpi kuin elämä koko sille jäännökselle, joka jää jäljelle tästä pahasta sukukunnasta, kaikissa paikoissa, mihin minä karkoitan nämä jäljelle jääneet, sanoo Herra Sebaot.
A e kohoia ka make, aole o ke ola, e na kanaka i koe, o keia poe i hookoeia o keia hanauna hewa, o ka poe i koe ma na wahi a pau a'u i kipaku aku ai ia lakou, wahi a Iehova o na kaua.
4 Ja sano heille: Näin sanoo Herra: Eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen? Eikö se, joka kääntyy pois, käänny takaisin?
A e olelo aku no hoi oe ia lakou, Ke i mai nei o Iehova penei, E hina anei lakou a ala ole mai? E huli aku anei ia, a hoi ole mai?
5 Miksi kääntyy tämä kansa, Jerusalem, pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata?
Heaha ka mea e hoihope ai keia poe kanaka o Ierusalema me ka hoihope mau loa? Hoopaa loa lakou i ka wahahee; hoole lakou, aole e hoi mai.
6 Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa, niinkuin orhi kiitää taistelussa.
Hoolohe aku la au, a lohe, aole lakou i olelo pololei: aohe kanaka i mihi i kona hewa, me ka olelo iho, Heaha ka'u i hana'i? Huli no kela mea keia mea i kona aoao, e like me ka lio i holo ino iloko o ke kaua.
7 Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta.
Oia, ua ike no ke setoreka ma ka lani i ka manawa pono: a malama no hoi ke kuhukuku, a me ka manu u, a me ka manuioio i ko lakou wa e hele mai ai: aka, o ko'u poe kanaka, aole ike lakou i ka hoopono o Iehova.
8 Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä.
Pehea la oukou e olelo ai, Ua akamai makou, a eia ia makou ke kanawai o Iehova? Aia hoi, ua hoololi ka peni hoopunipuni a ka poe kakauolelo ia mea i wahahee.
9 Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan-mitä heillä on viisautta?
E hilahila auanei ka poe akamai, e makau, a e pio. Aia hoi, ua hoole lakou i ka olelo a Iehova: heaha hoi ke akamai iloko o lakou?
10 Sentähden minä annan heidän vaimonsa vieraille, heidän peltonsa valloittajille. Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.
Nolaila, e haawi aku au i ka lakou poe wahine na hai, a me ko lakou mahinaai no ka poe hou e noho iho ai; no ka mea, ua makee waiwai kela mea, keia mea o lakou, mai ka mea uuku o lakou a i ka mea nui; a mai ke kaula a i ke kahuna, hana no kela mea keia mea ma ka wahahee.
11 He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa ole.
Ua hoola hapa lakou i ka eha o ke kaikamahine o ko'u poe kanaka, me ka olelo iho, He malu, he malu: aole hoi he malu.
12 He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun heidän rangaistuksensa tulee, sanoo Herra.
Ua hilahila anei lakou i ka lakou hana ana i ka mea e hoopailua'i? Ole, aole lakou i hilahila iki, aole hoi i ike i ka hoopalaimaka; nolaila lakou e haule ai iwaena o ka poe haule; a ia lakou e hoopaiia'i, alaila lakou e kulaina'i, wahi a Iehova.
13 Minä tempaan heidät peräti pois, sanoo Herra. Ei ole rypäleitä viinipuussa eikä viikunoita viikunapuussa, ja lehtikin lakastuu. Minä saatan hyökkääjät heidän kimppuunsa."
Oiaio, e hoopau no au ia lakou, wahi a Iehova; aole e loaa na hua ma ko lakou kumuwaina, aole hoi he fiku ma ka laau fiku, a e mae wale ka lau; a e lilo ia mau mea na ka poe hele mai maluna o lakou.
14 "Miksi istumme alallamme? Kokoontukaa! Menkäämme varustettuihin kaupunkeihin, ja siellä hukkukaamme! Sillä Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa meidät ja juottaa meille myrkkyvettä, sillä me olemme syntiä tehneet Herraa vastaan."
No ke aha la kakou e noho malie ai? E hoakoakoa oukou, a e komo iloko o na kulanakauhale i paa i ka pa, a malaila kakou e noho ekemu ole ai; no ka mea, e luku mai o Iehova ia kakou, a e hoohainu mai ia kakou i ka wai o ke au, no ka mea, ua hana hewa kakou ia Iehova.
15 "Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!
Kakali kakou i ka malu; aohe pono: a i ka manawa o ke ola, aia hoi, he popilikia!
16 Daanista kuuluu hänen hevostensa korskunta, hänen orhiensa hirnunnasta vapisee koko maa. Ja he tulevat ja syövät maan ja kaiken, mikä siinä on, kaupungin ja siinä asuvaiset.
Ua loheia ka hau ana o na lio mai Dana mai; haalulu ka aina a pau no ka uhuuhu ana o ka poe ikaika: no ka mea, ua hiki mai lakou, a ua hoopau lakou i ka aina, a me na mea a pau maloko olaila, i ke kulanakauhale, a me ka poe noho maloko olaila.
17 Sillä katso, minä lähetän teidän sekaanne käärmeitä, myrkkyliskoja, joihin ei lumous tehoa, ja ne purevat teitä, sanoo Herra."
No ka mea, aia hoi, e hoouna aku no au i na nahesa, a me na moo pepeiaohao iwaena o oukou, aole hoi lakou e hoowalewaleia, a e nahu mai no lakou ia oukou, wahi a Iehova.
18 Missä on virvoitus minun murheeseeni? Minun sydämeni on sairas.
I maha no kuu kaumaha, ua maule no ko'u naau iloko o'u.
19 Katso, tyttären, minun kansani, huuto kuuluu kaukaisesta maasta: "Eikö Herra ole Siionissa, eikö ole siellä sen kuningas?" Miksi he ovat vihoittaneet minut jumalankuvillansa, muukalaisten turhilla jumalilla?
Aia hoi, ka leo o ka uwe ana o ke kaikamahine o ko'u poe kanaka, ma ka aina mamao mai; Aole anei o Iehova ma Ziona? Aole anei kona alii iloko ona? No ke aha la lakou i hoonaukiuki mai nei ia'u i ko lakou kii kalaiia, a me na mea lapuwale no kahi e mai?
20 Ohi on elonaika, lopussa kesä, mutta ei ole meille apua tullut.
Ua hala ka hoiliili ai ana, ua pau no ke kau, aole hoi kakou i hoolaia.
21 Tyttären, minun kansani, murtumisen tähden olen minä murtunut, minä käyn murheasussa, kauhistus on minut vallannut.
Ua eha au no ka eha ana o ke kaikamahine o ko'u poe kanaka; ua eleele au, ua loohia au i ka pilihua.
22 Eikö Gileadissa ole palsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat kasva umpeen?
Aole anei he nini ma Gileada? aole anei he kahuna lapaau malaila? No ke aha la i loaa ole ai ke ola no ke kaikamahine o ko'u poe kanaka?
