Jeremian 51
1 Näin sanoo Herra: "Katso, minä herätän Baabelia vastaan, Leeb-Kaamain asukkaita vastaan hävittäjän hengen.
ʻOku pehē ʻe Sihova; “Vakai, te u fakatupu ha matangi fakaʻauha ki Papilone, pea mo kinautolu ʻoku nofo ʻi ai, ʻakinautolu ʻoku angatuʻu kiate au;
2 Ja minä lähetän Baabeliin muukalaisia, jotka hajottavat sen ja tyhjentävät sen maan, sillä joka taholta he tulevat sitä vastaan onnettomuuden päivänä.
Pea te u fekau ki Papilone ʻae kau tangata vahevahe kafukafu, pea te nau aloalo ia, pea te nau fakamaha hono fonua: he te nau nofo takatakai ʻiate ia ʻi he ʻaho ʻoe mamahi.
3 Jousimies jännittäköön jousensa sitä vastaan, joka jousen jännittää, ja sitä vastaan, joka uljastelee rintahaarniskassaan. Älkää säälikö sen nuorukaisia, vihkikää tuhon omaksi koko sen sotajoukko.
Pea ʻe teke ʻae kaufana ʻae tangata fakakaufana ki he tangata fakakaufana, pea kiate ia ʻoku hiki hake ia ʻi hono kofu tau: pea ʻoua naʻa mamae ki hono kau talavou; fakaʻauha ʻaupito ʻa ʻene kautau kotoa pē.
4 Haavoitettuja kaatuu kaldealaisten maassa ja lävistettyjä sen kaduilla.
ʻE tō pehē ʻae teʻia ʻi he fonua ʻo Kalitia, pea mo kinautolu kuo hokaʻi ke ʻasi ʻi he ngaahi hala.
5 Sillä ei Israel eikä Juuda ole Jumalansa, Herran Sebaotin, hylkäämä, vaan noiden maa on täynnä syntivelkaa Israelin Pyhän edessä.
He naʻe ʻikai liʻaki ʻa ʻIsileli, pe ko Siuta ʻe hono ʻOtua, ko Sihova ʻoe ngaahi kautau; neongo hono pito honau fonua ʻi he angahala ki he tokotaha māʻoniʻoni ʻo ʻIsileli.
6 Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin. Sillä tämä on Herran koston aika, hän maksaa sille, mitä se on ansainnut.
Mou hola mei loto Papilone, pea fakahaofi ʻe he tangata taki taha ʻa ʻene moʻui: ke ʻoua naʻa fakaʻauha ʻakimoutolu ʻi heʻene hia: he ko e kuonga eni ʻoe houhau ʻo Sihova: te ne ʻatu kiate ia ʻae totongi.
7 Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat; sentähden kansat tulivat mielettömiksi.
Ko Papilone ko e ipu koula ʻi he nima ʻo Sihova, ʻaia naʻe fakakonā ʻa māmani kotoa pē: kuo inu ʻae ngaahi puleʻanga ki heʻene uaine; ko ia kuo faha ai ʻae ngaahi puleʻanga.
8 kisti on Baabel kaatunut ja murskaantunut. Valittakaa hänen tähtensä! Hakekaa balsamia hänen kipuunsa, ehkä hän paranee.
Kuo hinga pea ʻauha fakafokifā ʻa Papilone: mou tangi kalanga koeʻuhi ko ia; pea ʻange ʻae feau koeʻuhi ko ʻene mamahi, heiʻilo ʻe fakamoʻui ia.
9 'Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka.
Naʻa mau fie fakamoʻui ʻa Papilone, ka ʻoku ʻikai te ne moʻui: liʻaki ia, pea ke tau taki taha ʻalu ki hono fonua: he kuo aʻu ʻa hono tautea ki he langi, pea kuo hiki hake ia ki he ngaahi ʻao.
10 Herra on tuonut ilmi meidän vanhurskautemme; tulkaa, julistakaamme Siionissa Herran, meidän Jumalamme, tekoja.'
Kuo fakahā ʻe Sihova ʻetau angatonu: ‘Haʻu ke tau fakahā ʻi Saione ʻae ngāue ʻa Sihova ko hotau ʻOtua.’
11 Teroittakaa nuolet, täyttäkää viinet! Herra on herättänyt Meedian kuningasten hengen, sillä hänen ajatuksensa käy Baabelia vastaan, sen hävittämiseksi. Tämä on Herran kosto, kosto hänen temppelinsä puolesta.
Fakangingila ʻae ngaahi ngahau, pea tānaki ʻae ngaahi fakaū: kuo ueʻi ʻe Sihova ʻae laumālie ʻoe ngaahi tuʻi ʻo Mitia: he kuo ne tokanga ki Papilone ke fakaʻauha ia; koeʻuhi ko e houhau ia ʻo Sihova, ko e totongi koeʻuhi ko hono fale tapu.
12 Kohottakaa lippu Baabelin muureja vastaan, vahvistakaa vartiosto, asettakaa vartijat, valmistakaa väijytykset; sillä mitä Herra on ajatellut, sen hän tekeekin, sen minkä hän on puhunut Baabelin asukkaita vastaan.
“Fokotuʻu ʻae fuka ki he ngaahi ʻā ʻo Papilone, fokotuʻu ʻae kau leʻo mālohi, fakanofo ʻae kau tangata leʻo, teuteu ʻae ngaahi malumu:” he kuo tokanga ʻa Sihova pea kuo fai ʻaia naʻa ne folofolaʻaki ki he kakai ʻo Papilone.
13 Sinä, joka asut suurten vetten partailla, joka olet aarteista rikas, sinun loppusi on tullut, sinun väärän voittosi raja.
ʻA koe ʻoku ke nofo ʻi he ngaahi vai lahi, pea mohu koloaʻia, kuo hokosia ho ngataʻanga, pea mo e fuofua ʻo hoʻo manumanu.
14 Herra Sebaot on vannonut itse kauttansa: Totisesti, minä täytän sinut ihmisillä niinkuin heinäsirkoilla, ja he virittävät sinusta viininkorjuulaulun.
Kuo fuakava ʻa Sihova ʻoe ngaahi kautau ʻiate ia pe, ʻo pehē, ‘Ko e moʻoni te u fakapito ʻaki koe ʻae kau tangata, ʻo hangē ko e fanga ʻunufe; pea te nau fai ʻae kalanga kiate koe.’
15 Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa.
“Kuo ne ngaohi ʻae kelekele ʻaki hono mālohi, pea kuo ne fokotuʻumaʻu ʻa māmani ʻi heʻene poto, pea kuo ne folahi atu ʻae ngaahi langi ʻi heʻene ʻiloʻilo.
16 Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla, ja hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista.
ʻOka hiki hake ʻe ia hono leʻo ʻoku ai ʻae vai lahi ʻi he langi; pea ʻoku ne pule ke ʻalu hake ʻae ngaahi kakapu mei he ngaahi ngataʻanga ʻo māmani: ʻoku ne ngaohi ʻae ʻuhila mo e ʻuha, pea ʻomi ʻae matangi mei hono ngaahi feleoko.
17 Järjetön on jokainen ihminen, tietoa vailla, häpeän saa jokainen kultaseppä veistetystä kuvasta, petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä henkeä ole.
ʻOku vale ʻae tangata taki taha ʻi heʻene ʻilo; ʻoku mā ʻae tufunga taki taha ʻi heʻene meʻa fakatātā kuo tā: he ko e fakatātā kuo haka ko e loi ia, pea ʻoku ʻikai ha mānava ʻiate kinautolu.
18 Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä; kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat.
Ko e vaʻinga ʻakinautolu, ko e ngāue ʻae kau hē: ʻe ʻauha ʻakinautolu ʻi he ʻaho ʻo honau ʻaʻahi.
19 Näiden kaltainen ei ole hän, joka on Jaakobin osa, sillä hän on kaiken luoja, ja Jaakob on hänen perintösukunsa: Herra Sebaot on hänen nimensä.
ʻOku ʻikai tatau mo kinautolu ʻae ʻinasi ʻo Sēkope; he ʻoku muʻa ia ʻi he ngaahi meʻa kotoa pē: pea ko e tokotoko ʻo hono tofiʻa ʻa ʻIsileli: ko Sihova ʻoe ngaahi kautau hono huafa.
20 Sinä olit minun vasarani, minun sota-aseeni, sinulla minä musersin kansoja, sinulla minä hävitin valtakuntia.
“Ko koe ko hoku toki ke tau ʻaki mo ʻeku mahafutau: he te u laiki ʻaki koe ke momo ʻae ngaahi fonua, pea te u fakaʻauha ʻaki ko e ngaahi puleʻanga;
21 Sinulla minä musersin hevosen ja ratsastajan, sinulla minä musersin vaunut ja ajajan.
Pea te u laiki ʻaki koe ʻae hoosi mo e tangata ʻoku heka ai; pea teu laiki ʻaki koe ʻae saliote mo e tangata ʻoku heka ai;
22 Sinulla minä musersin miehen ja vaimon, sinulla minä musersin vanhan ja nuoren, sinulla minä musersin nuorukaisen ja neitosen.
Pea te u laiki ʻaki koe foki ʻae tangata mo e fefine; pea te u laiki ʻaki koe ʻaia ʻoku motuʻa mo e tamasiʻi; pea te u laiki ʻaki koe ʻae talavou pea mo e taʻahine.
23 Sinulla minä musersin paimenen ja hänen laumansa, sinulla minä musersin peltomiehen ja hänen juhtaparinsa, sinulla minä musersin käskynhaltijat ja päämiehet.
Pea te u laiki ʻaki koe ʻae tauhi mo ʻene fanga sipi; pea te u laiki ʻaki koe ʻae tangata ngoue mo ʻene fanga manu; pea te u laiki ʻaki koe ʻae houʻeiki mo e kau pule.
24 Minä maksan Baabelille ja kaikille Kaldean asukkaille kaiken sen pahan, minkä he ovat tehneet Siionille teidän silmäinne edessä, sanoo Herra.
“Pea te u totongi ki Papilone pea mo e kakai kotoa pē ʻo Kalitia ʻae kovi kotoa pē kuo nau fai ki Saione ʻi homou ʻao,” ʻoku pehē ʻe Sihova.
25 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä hävityksen vuori, joka hävitit koko maan, sanoo Herra. Ja minä ojennan käteni sinua vastaan ja vieritän sinut alas kalliolta ja teen sinusta poltetun vuoren.
“ʻE moʻunga faʻa fakaʻauha, vakai, ʻoku ou tuʻu kiate koe,” ʻoku pehē ʻe Sihova, “a koe ʻoku fakaʻauha ʻa māmani kotoa pē: pea te u mafao atu hoku nima kiate koe, pea fakateka koe ki lalo mei he ngaahi makatuʻu, pea te u ngaohi koe ko e moʻunga vela.
26 Eikä sinusta oteta enää kulmakiveä eikä perustuskiveä, vaan sinä jäät ikuiseksi erämaaksi, sanoo Herra.
Pea ʻe ʻikai te nau toʻo meiate koe ʻae maka ke tuliki ʻaki, pe ha maka ke tuʻunga ʻaki; ka te ke lala pe ʻo taʻengata,” ʻoku pehē ʻe Sihova.
27 Nostakaa lippu maassa, puhaltakaa pasunaan kansoissa, vihkikää kansat häntä vastaan, kutsukaa häntä vastaan Araratin, Minnin ja Askenaan valtakunnat, asettakaa päämies häntä vastaan, antakaa tulla hevosia kuin pörheitä heinäsirkkoja.
“Mou fokotuʻu ʻae fuka ʻi he fonua, ifi ʻae meʻalea ʻi he ngaahi puleʻanga, teuteu ʻae kakai ke tauʻi ia, ui ke fakataha kiate ia ʻae ngaahi puleʻanga ko ʻAlalate, mo Minai, mo ʻAsikenasi; fakanofo kiate ia ʻae pule; fekau ke haʻu kiate ia ʻae fanga hoosi ʻo hangē ko e fanga ʻunufe felefele.
28 Vihkikää kansat häntä vastaan, Meedian kuninkaat, sen käskynhaltijat ja kaikki päämiehet ja koko sen vallan alainen maa.
Teuteu kiate ia ʻae ngaahi puleʻanga, mo e ngaahi tuʻi ʻo Mitia, mo hono ngaahi ʻeikitau, mo hono kau pule kotoa pē, pea mo e fonua kotoa pē ʻo honau puleʻanga.
29 Ja maa vapisee ja vääntelehtii tuskasta, sillä Herran aivoitukset täyttyvät Baabelia vastaan: hän tekee Baabelin maasta asumattoman erämaan.
Pea ʻe tetetete ʻae fonua pea mamahi ia: koeʻuhi ʻe fakahoko ki Papilone ʻae tuʻutuʻuni kotoa pē ʻa Sihova, ke ngaohi ʻae fonua ko Papilone ke lala taʻehanokakai.
30 Baabelin sankarit lakkaavat taistelemasta, he istuvat linnoituksissaan, heidän voimansa on kuihtunut, he ovat naisiksi muuttuneet; sen asunnot ovat poltetut, sen salvat rikotut.
ʻOku ʻikai tau ʻae kau tangata mālohi ʻo Papilone, kuo nau nofo ʻi honau ngaahi potu mālohi: kuo mole ʻenau mālohi; kuo nau liliu ʻo hangē ko e kau fefine: kuo tutu honau ngaahi nofoʻanga; kuo fesiʻi honau ngaahi fakamaʻu.
31 Juoksija juoksee juoksijaa vastaan, sanansaattaja sanansaattajaa vastaan, ilmoittamaan Baabelin kuninkaalle, että hänen kaupunkinsa on valloitettu äärestä toiseen,
E lele ʻae tangata talafekau ʻe taha, pea ʻe fakafetaulaki ʻae tangata ongoongo mo e tangata ongoongo, ke tala ki he tuʻi ʻo Papilone, kuo lavaʻi ʻene kolo mei hono ngataʻanga,
32 kahlauspaikat vallatut, linnoitukset tulella poltetut ja sotamiehet kauhun vallassa.
Pea kuo tāpuni ʻae ngaahi hala, pea kuo tutu ʻae kaho ʻaki ʻae afi, pea kuo ilifia ʻae kau tangata tau.
33 Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Tytär Baabel on kuin puimatanner poljettaessa; vielä vähän aikaa, niin hänen elonaikansa tulee.
He ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli; “ʻOku tatau ʻae taʻahine ʻo Papilone mo e hahaʻanga; kuo hokosi ʻae ʻaho ke haha ia: ʻe toetoe siʻi pea ʻe hoko kiate ia hono ututaʻu.
34 Nebukadressar, Baabelin kuningas, on minut syönyt, hävittänyt minut, pannut syrjään kuin tyhjän astian; hän on niellyt minut niinkuin lohikäärme, täyttänyt vatsansa minun herkuillani ja huuhtonut minut pois.
“Kuo kai ʻo ʻosi au, pea kuo fakaʻauha au ʻe Nepukanesa ko e tuʻi ʻo Papilone, kuo ne ngaohi au ko e ipu maha, kuo ne folo ʻo ʻosi au ʻo hangē ko e talākoni, kuo ne fakapito hono kete ʻaki ʻeku ngaahi meʻa lelei, kuo ne lī au kituʻa.
35 'Kärsimäni väkivalta ja minun raadeltu lihani tulkoon Baabelin päälle', sanoo Siionin asukas. 'Minun vereni tulkoon Kaldean asukasten päälle', sanoo Jerusalem.
ʻE pehē ʻe he kakai ʻo Saione, “ʻE hoko ki Papilone, ʻae fakamālohi kuo fai kiate au mo hoku kakano:” pea ʻe pehē ʻe Selūsalema, “Ke ʻi he kakai ʻo Kalitia ʻa hoku toto.”
36 Sentähden näin sanoo Herra: Katso, minä ajan sinun asiasi ja kostan sinun kostosi. Minä kuivaan hänen virtansa ja ehdytän hänen lähteensä.
Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova, Vakai, te u langomakiʻi koe, pea te u tautea koeʻuhi ko koe; pea te u fakatafe ke maha hono tahi, pea te u fakamaha hono ngaahi matavai.
37 Ja Baabel tulee kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi, kauhistukseksi ja ivan vihellykseksi, aivan asujattomaksi.
Pea ʻe hoko ʻa Papilone ko e potu tokatāmaki, ko e nofoʻanga ʻoe fanga talākoni, ko e meʻa fakaofo, ko e meʻa fakaʻiseʻisa, pea ʻe ʻikai ʻi ai ha kakai.
38 He kiljuvat kaikki kuin nuoret leijonat, murisevat kuin naarasleijonain pennut.
Pea te nau ngungulu fakataha ʻo hangē ko e fanga talākoni; pea te nau ueʻi ʻakinautolu, ʻo hangē ko e fanga ʻuhikiʻi laione.
39 Kun he ovat himossansa kiihkeimmillään, teen minä heille juomingit ja juovutan heidät, että he riemastuvat ja nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Herra.
Pea ʻi heʻenau holi ʻe teuteu ʻeau ʻenau ngaahi kātoanga, pea te u fakakonaʻi ʻakinautolu, koeʻuhi ke nau nekeneka, pea mohe ʻi he mohe taʻengata, pea ʻoua naʻa toe ʻā,” ʻoku pehē ʻe Sihova.
40 Minä vien heidät teurastettaviksi, niinkuin karitsat, niinkuin oinaat ja kauriit.
Pea te u ʻomi ʻakinautolu ʻo hangē ko e fanga lami ki he tāmateʻi, ʻo hangē ko e fanga sipitangata fakataha mo e fanga kosi.
41 Kuinka onkaan valloitettu Seesak, vallattu se, jota ylisti kaikki maa! Kuinka onkaan Baabelista tullut kauhistus kansojen seassa!
“Hono ʻikai lavaʻi ʻa Sisake! Pea kuo fēfē ʻae lapasi ʻo ia naʻe ongoongo ʻi māmani kotoa pē! Kuo hoko fēfē ʻa Papilone ko e fakatumutumuanga ʻi he ngaahi puleʻanga!
42 Meri nousi Baabelin yli, sen aaltojen pauhuun se peittyi.
Kuo hake ʻae tahi ki Papilone: kuo ʻufiʻufi ia ʻaki hono ngaahi peau lahi.
43 Sen kaupungit ovat tulleet autiomaaksi, kuivaksi maaksi ja aromaaksi, maaksi, jossa ei asu kenkään, jossa ei ihmislapsi kulje.
Kuo hoko hono ngaahi kolo ko e potu lala, ko e fonua mōmoa, pea ko e toafa, ko e fonua ʻoku ʻikai nofo ai ha tangata, pea ʻoku ʻikai ʻalu ai ʻae foha ʻoe tangata.
44 Minä kostan Beelille Baabelissa ja vedän ulos hänen kidastaan sen, mitä hän on niellyt; eivätkä kansat enää virtaa hänen tykönsä. Baabelin muurikin on kaatunut.
Pea te u tautea ʻa Peli ʻi Papilone, pea te u ʻomi mei hono ngutu ʻaia kuo ne folo hifo: pea ʻe ʻikai toe fakataha kiate ia ʻae ngaahi puleʻanga: ʻio, ʻe hinga ʻae ʻā ʻo Papilone.
45 Lähde pois sen keskeltä, minun kansani, ja pelastakoon kukin henkensä Herran vihan hehkusta.
ʻE hoku kakai, mou ʻalu atu mei he lotolotonga ʻo ia, pea taki taha fakamoʻui ʻa hono laumālie mei he houhau kakaha ʻo Sihova.
46 Älköön sydämenne säikkykö, älkää peljätkö sitä sanomaa, joka kuuluu maassa, kun tulee tänä vuonna tämä sanoma ja sitten toisena vuonna tuo sanoma, kun maassa on väkivalta ja hallitsija hallitsijaa vastaan.
Pea telia naʻa vaivai homou loto, pea mou manavahē koeʻuhi ko e ongoongo ʻaia ʻe ongoʻi ʻi he fonua; koeʻuhi ʻe hoko mai ʻae ongoongo ʻi he taʻu ʻe taha, pea hili ia ʻe toe hoko mo e ongoongo ʻi he taʻu ʻe taha, mo e fakamālohi ʻi he fonua, ko e pule ki he pule.
47 Sentähden katso, päivät tulevat, jolloin minä kostan Baabelin jumalankuville, jolloin koko sen maa joutuu häpeään ja kaikki kaatuvat surmattuina sen keskellä.
Ko ia, vakai, ʻoku haʻu ʻae ngaahi ʻaho, te u tautea ai ʻae ngaahi tamapua ʻo Papilone: pea ʻe maveuveu hono fonua kotoa pē, pea ʻe tō ʻi he lotolotonga ʻo ia ʻa hono kakai mate kotoa pē.
48 Silloin riemuitsevat Baabelin kohtalosta taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on, kun pohjoisesta tulevat sen hävittäjät, sanoo Herra.
Pea ʻe toki hiva ki Papilone ʻae ngaahi langi pea mo māmani, pea mo e meʻa kotoa pē ʻi ai: ʻe haʻu kiate ia ʻae kau maumau mei he tokelau,” ʻoku pehē ʻe Sihova.
49 Baabelinkin on kaatuminen, te Israelin surmatut, niinkuin Baabelin tähden kaatui surmatuita kautta kaiken maan.
Hangē kuo tō ʻae mate ʻo ʻIsileli ʻi Papilone ʻe tō pehē ʻi Papilone ʻae tāmateʻi kotoa pē ʻo māmani.
50 Te miekasta pelastuneet, menkää, älkää pysähtykö, muistakaa Herraa kaukaisella maalla ja pitäkää mielessänne Jerusalem.
ʻAlu ʻakimoutolu kuo hao ʻi he heletā, pea ʻoua naʻa veʻetōʻohi: fakamanatu kia Sihova mei he mamaʻo, pea manatu ʻi homou loto ki Selūsalema.”
51 'Me häpeämme, sillä me kuulemme pilkkaa; häpeä peittää meidän kasvomme, sillä muukalaiset ovat käyneet Herran temppelin pyhyyksien kimppuun.'
“Kuo mau puputuʻu, koeʻuhi kuo mau fanongo ki he ongoongo kovi: kuo ʻufiʻufi homau mata ʻaki ʻae mā: koeʻuhi kuo hū mai ʻae kau muli ki he ngaahi potu tapu ʻoe fale ʻo Sihova.”
52 Sentähden katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä kostan sen jumalankuville ja sen maa on täynnä haavoitettujen voihkinaa.
Ko ia, ʻoku pehē ʻe Sihova, “Vakai, ʻoku hoko ʻae ngaahi ʻaho, ʻa ia te u tautea ai hono ngaahi tamapua kuo tongi, pea ʻe toʻetoʻe ʻae lavea ʻi hono fonua kotoa pē.
53 Vaikka Baabel astuisi ylös taivaaseen, vaikka se korkeuteen linnansa vahvistaisi, sittenkin tulevat sille minulta hävittäjät, sanoo Herra.
Kapau ʻe kaka hake ʻa Papilone ki he ngaahi langi, pea kapau te ne ngaohi hono ngaahi potu mālohi ki ʻolunga,” ka ʻoku pehē ʻe Sihova, “ʻE ʻalu atu meiate au kiate ia ʻae kau maumauʻi.
54 Kuule, huuto Baabelista, suuri hävityksen melske kaldealaisten maasta!
ʻOku ongo mai ʻae longoaʻa ʻoe tangi mei Papilone, pea mo e fakaʻauha lahi mei he fonua ʻoe kau Kalitia:
55 Sillä Herra hävittää Baabelin ja lopettaa sieltä suuren äänten melun. Heidän aaltonsa pauhaavat kuin suuret vedet, korkea on heidän äänensä kohina.
Koeʻuhi kuo maumauʻi ʻe Sihova ʻa Papilone, pea fakaʻauha ʻae longoaʻa lahi ʻiate ia; ʻoku ʻuʻulu hono ngaahi peau ʻo hangē ko e ngaahi vai lahi, ko e longoaʻa ʻo honau leʻo ʻoku ongo:
56 Sillä hävittäjä käy Baabelin kimppuun, ja sen sankarit vangitaan, heidän jousensa murretaan; sillä Herra on koston Jumala: hän maksaa tarkoin.
Koeʻuhi kuo hoko ʻae maumau kiate ia, ʻio, ki Papilone, pea kuo lavaʻi ʻa hono kau tangata mālohi, kuo fesiʻi ʻenau kaufana kotoa pē: he ko Sihova ko e ʻOtua faʻa totongi, pea ko e moʻoni te ne totongi.
57 Minä juovutan sen ruhtinaat ja tietäjät, sen käskynhaltijat, päämiehet ja sankarit; ja he nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Kuningas; Herra Sebaot on hänen nimensä.
Pea te u fakakonaʻi hono houʻeiki, pea mo hono kau tangata poto, mo hono ngaahi ʻeiki, mo hono kau pule, pea mo hono kau tangata mālohi: pea te nau mohe ʻi he mohe taʻengata, pea ʻe ʻikai toe ʻā, ʻoku pehē ʻe he tuʻi, ʻaia ko hono huafa ko Sihova ʻoe ngaahi kautau.
58 Näin sanoo Herra Sebaot: Baabelin leveä muuri hajotetaan maahan, ja sen korkeat portit poltetaan tulella. Niin tekevät kansat työtä tyhjän tähden, kansakunnat tulen hyväksi, ja vaivaavat itsensä väsyksiin."
ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau; “ʻE maumau ʻaupito ʻae ngaahi ʻā laulahi ʻo Papilone, pea ʻe tutu ʻaki ʻae afi hono ngaahi matapā māʻolunga; pea ʻe ngāue taʻeʻaonga ʻae kakai, pea ʻe feinga ʻae ngaahi puleʻanga koeʻuhi ko e afi.”
59 Asia, jonka profeetta Jeremia antoi Serajalle, Neerian, Mahsejan pojan, pojalle toimitettavaksi, kun tämä lähti Sidkian, Juudan kuninkaan, kanssa Baabeliin hänen neljäntenä hallitusvuotenansa. Seraja oli majoituspäällikkö.
Ko e lea naʻe lea ʻaki ʻe Selemaia, ko e palōfita kia Selaia ko e foha ʻo Nelia, ko e foha ʻo Māseia, ʻi heʻene ʻalu meia Setikia ko e tuʻi ʻo Siuta ki Papilone ʻi hono fā ʻoe taʻu ʻo ʻene pule. Pea ko e Selaia ni ko e ʻeiki angamalū ia.
60 Jeremia kirjoitti kaiken sen onnettomuuden, joka oli tuleva Baabelille, erityiseen kirjaan, kaikki nämä sanat, jotka ovat kirjoitetut Baabelia vastaan.
Pea naʻe tohi ʻi he tohi ʻe Selemaia ʻae kovi kotoa pē ʻe hoko ki Papilone, ʻio, ʻae lea ni kotoa pē kuo tohi ki Papilone.
61 Ja Jeremia sanoi Serajalle: "Kun tulet Baabeliin, niin katso, että luet kaikki nämä sanat.
Pea pehē ʻe Selemaia kia Selaia, “ʻOka ke ka hoko ki Papilone, te ke mamata, pea lau ʻae ngaahi lea ni kotoa pē;
62 Ja sano: Herra, sinä olet puhunut tätä paikkaa vastaan: sinä olet hävittävä sen, niin ettei siinä asukasta ole, ei ihmistä eikä eläintä, vaan että se jää ikuiseksi erämaaksi.
Pea te ke toki lea ʻo pehē, ‘ʻE Sihova, kuo ke folofola ki he potu ni, ke tuʻusi ia, koeʻuhi ke ʻoua naʻa nofo ai ha tokotaha, ha tangata pe ha manu, ka ʻe lala ia ʻo taʻengata.’
63 Ja kun olet lukenut tämän kirjan loppuun, sido siihen kivi ja viskaa se keskelle Eufratia,
Pea ʻe hoko ia ʻo pehē, ʻoka ʻosi hoʻo lau ʻae tohi ni, ke ke noʻotaki ki ai ʻae maka, pea lī ia ki loto ʻIufaletesi.
64 ja sano: Näin uppoaa Baabel eikä nouse enää siitä onnettomuudesta, jonka minä sille tuotan, vaan he vaipuvat." Näin pitkälle Jeremian sanat.
Pea ke ke lea ʻo pehē, ‘ʻE ngalo pehē hifo ʻa Papilone, pea ʻe ʻikai toetuʻu ia mei he kovi ʻaia te u fakahoko ki ai: pea te nau fiu ai.’” Ko hono ngata ia ʻoe ngaahi lea ʻa Selemaia.
