Jeremian 50

1 Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata vastaan, profeetta Jeremian kautta.

Detta är det ord som Herren, genom Propheten Jeremia, talat hafver emot Babel, och de Chaldeers land.

2 "Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa, nostakaa lippu; kuuluttakaa, älkää salatko. Sanokaa: Baabel on valloitettu, Beel on joutunut häpeään, kauhistunut on Merodak; sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään, kauhistuneet ovat sen kivijumalat.

Förkunner ibland Hedningarna, och låter det kunnigt varda; reser ett baner upp, utroper det, och fördöljer det icke, och säger: Babel är vunnen, Bel står med skam, Merodach är sönderkrossad, hans afgudar äro till skam vordne, och hans gudar äro sönderslagne.

3 Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.

Ty nordanefter skall uppkomma ett folk emot dem; det skall göra deras land öde, så att ingen skall bo deruti, utan både folk och fä, dädan fly.

4 Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

Uti de dagar, och i den tiden, säger Herren, skola Israels barn, samt med Juda barn, komma, och skola gå och gråta, och söka Herran sin Gud.

5 Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman.

De skola fråga efter den vägen åt Zion, och vända sig dit: Kommer, och vi vilje hålla oss intill Herran med ett evigt förbund, det aldrig skall förgätet varda.

6 Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa.

Ty mitt folk är vordet likasom en borttappad hjord; deras herdar hafva förfört dem, och låtit dem villo gå på bergomen, så att de ifrå berg till högar gångne äro, och hafva förgätit sina hyddor.

7 Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa sanoivat: 'Emme joudu syynalaisiksi'. Sillä he olivat tehneet syntiä Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta, Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.

Allt det som till dem kom, det uppåt dem; och deras fiender sade: Vi göre intet orätt; ty de hafva syndat emot Herran, uti rättfärdighetenes boning, och emot Herran, som deras fäders hopp är.

8 Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä.

Flyr utu Babel, och drager utu Chaldee land, och skicker eder såsom bockar framför hjorden.

9 Sillä katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta, ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan. Sieltäkäsin se valloitetaan; heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin, joka ei tyhjänä palaja.

Ty si, jag skall uppväcka stor folk med hopom utu nordlandet, och låta dem uppkomma inför Babel; de skola rusta sig emot honom, och skola vinna honom; deras pilar äro likasom en god krigsmans, den intet misto skjuter.

10 Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi, kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin, sanoo Herra.

Och Chaldee land skall varda till ett rof, så att alle de, som röfva det, skola der nog af hafva, säger Herren;

11 Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te minun perintöosani riistäjät, hypelkää kuin puiva hieho, ja hirnukaa kuin orhit:

Derföre, att I glädjens deraf och berömmen eder, att I min arfvedel skinnat hafven, och springen likasom kåta kalfvar, och vrenskens likasom starka hästar.

12 kuitenkin joutuu äitinne suureen häpeään, synnyttäjänne saa hävetä. Katso, pakanakansoista vihoviimeinen! Erämaa, kuiva maa ja aromaa!

Edor moder står med stor skam, och den eder födt hafver, är till spott vorden; si, ibland Hedningarna är hon den aldraringasta, öfvergifven, torr och öde.

13 Herran vihan tähden se on oleva asumaton, aivan autio. Jokainen, joka kulkee Baabelin ohitse, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille.

Ty för Herrans vredes skull måste han obyggd och allstinges öde ligga, så att alle de, som framgå om Babel, skola förundra sig, och hvissla öfver alla hans plågor.

14 Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.

Ruster eder emot Babel allt omkring, alle skyttar; skjuter till honom, sparar icke pilarna; ty han hafver syndat emot Herran.

15 Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt.

Skrier öfver honom allt omkring; han måste gifva sig; hans grundvalar äro fallne, hans murar äro afbrutne; ty det är Herrans hämnd. Hämnens öfver honom, görer honom lika som han gjort hafver.

16 Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonaikana sirppiin tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin oman kansansa tykö, pakenevat kukin omaan maahansa.

Utroter af Babel både den der sår, och den der uppskär, att hvar och en för tyrannens svärd vänder sig till sitt folk, och hvar och en flyr uti sitt land.

17 Eksynyt lammas on Israel, leijonat ovat sen eksyksiin saaneet. Ensiksi Assurin kuningas söi sen, ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas, kalusi sen luut.

Israel hafver måst vara en förströdd hjord, hvilken lejonen förskingrat hafva: Först uppåt honom Konungen i Assyrien; sedan förderfvade honom NebucadNezar, Konungen i Babel.

18 Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niinkuin minä rankaisin Assurin kuningasta.

Derföre säger Herren Zebaoth, Israels Gud, alltså: Si, jag skall hemsöka Konungen af Babel, och hans land, likasom jag Konungen af Assyrien hemsökt hafver.

19 Ja minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja tyydyttävä nälkänsä Efraimin vuorilla ja Gileadissa.

Men Israel skall jag låta komma hem till sin boning igen, att han skall föds sig i Carmel och Basan; och på Ephraims berg och Gilead skall hans själ mättad varda.

20 Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.

I den tiden och i de dagar skall man söka efter Israels missgerning, säger Herren, men man skall ingen finna; och Juda synd, och der skall ingen funnen varda; ty jag skall se utöfver med dem som jag igenblifva låter.

21 Käy Merataimin maan kimppuun ja Pekodin asukasten kimppuun. Aja heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä.

Drag upp emot det land, som hela verldena trugat hafver, drag ditupp, och hemsök inbyggarena; förhärja och förspill deras efterkommande, säger Herren, och gör allt det jag dig befallt hafver.

22 Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske!

Det är ett krigsrop i landena, och stor jämmer.

23 Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko maanpiiriä! Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi kansojen seassa!

Huru går det till, att alla verldenes hammar sönderbruten och sönderslagen är? Huru går det till, att Babel ett öde vorden är ibland alla Hedningar?

24 Minä viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun.

Jag hafver gildrat för dig, Babel, derföre äst du ock fången, förr än du dess försåg dig; man hafver råkat uppå dig, och du äst gripen; ty du hafver rett Herran.

25 Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa.

Herren hafver upplåtit sin fatabur, och haft fram sine vredes vapen; ty sådant hafver Herren, Herren Zebaoth uti de Chaldeers land beställt.

26 Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä, avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on, läjään niinkuin lyhteet. Vihkikää se tuhon omaksi, älköön siitä tähdettä jääkö.

Kommer hit emot honom, I ifrån ändanom, öppner hans kornhus; kaster honom uti en hop, och gifver honom till spillo, så att der intet qvart blifver.

27 Hävittäkää kaikki sen härät, astukoot ne teurastettaviksi. Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.

Dräper all hans barn, hafver dem ned till att slagtas; ve dem, ty dagen är kommen, deras hemsöknings tid.

28 Kuule! Pakenevia ja pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa, kostoa Hänen temppelinsä puolesta.

Man hörer ett rop af de flyktiga, och af de som undsluppne äro utu Babels land; på det de skola förkunna i Zion Herrans vår Guds hämnd, och hans tempels hämnd.

29 Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, kaikki jousenjännittäjät: leiriytykää sen ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan. Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.

Kaller många emot Babel; belägger honom allt omkring, alle bågaskyttar, och låter ingen undslippa; vedergäller honom såsom han förtjent hafver; lika som han gjort hafver, så görer honom igen; ty han hafver högmodeliga handlat emot Herran, den Heliga i Israel.

30 Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra.

Derföre skola hans unge män falla uppå hans gator, och alle hans krigsmän förgås på den tiden, säger Herren.

31 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.

Si, du stolte, jag vill till dig, säger Herren, Herren Zebaoth; ty din dag är kommen, dine hemsöknings tid.

32 Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Ja minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.

Då skall den stolte störta och falla, så att ingen skall upprätta honom; jag skall upptända hans städer med eld, den upptära skall allt det deromkring är.

33 Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät tahdo päästää heitä irti.

Detta säger Herren Zebaoth: Si, Israels barn, samt med Juda barn, måste våld och orätt lida; alle de som dem för fångar bortfört hafva, de hålla dem, och vilja icke gifva dem lös.

34 Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle, mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.

Men deras förlossare är stark, han heter Herren Zebaoth, han skall så uträtta deras sak, att han skall göra landet bäfvande, och inbyggarena i Babel darrande.

35 Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra, ja Baabelin asukasten kimppuun, sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!

Svärdet skall komma, säger Herren, öfver de Chaldeer, och öfver de inbyggare i Babel, och öfver hans Förstar, och öfver hans visa.

36 Miekka valhettelijain kimppuun, ja he typertyvät! Miekka sen sankarien kimppuun, ja he kauhistuvat!

Svärdet skall komma öfver hans spåmän, att de skola till dårar varda; svärdet skall komma öfver hans starka, att de skola förtvifla.

37 Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä, ja he muuttuvat naisiksi! Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne ryöstetään!

Svärdet skall komma öfver hans hästar och vagnar, och till alla menighetena, som derinne är, så att de skola varda såsom qvinnor; svärdet skall komma öfver hans fatabur, att han skall sköflad varda.

38 Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien maa, ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.

Torka skall komma öfver hans vatten, att det skall uttorkas; ty det är ett afgudaland, och de trotsa uppå sina stygga afgudar.

39 Sentähden tulevat sen asukkaiksi erämaan ulvojat ja ulisijat, ja kamelikurjet siellä asustavat. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen.

Derföre skola odjur och stygge foglar bo derinne, och unge strutser; och skall aldrig mer besutten varda, eller någon derinne vistas i evig tid.

40 Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.

Likasom Gud Sodom och Gomorra, samt med deras grannar, omstört hafver, säger Herren, att der ingen uti bo skall, eller någor menniska derinne vistas.

41 Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä.

Si, ett folk kommer nordanefter; månge Hedningar och månge Konungar skola uppresa sig ifrå landsens sido.

42 He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.

De hafva båga och sköld, de äro grufvelige och obarmhertige; deras rop är såsom en dön af hafvet; de rida på hästar, rustade såsom krigsmän, emot dig, du dotter Babel.

43 Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen.

När Konungen i Babel deras rykte hörandes varder, då skall honom händer nederfalla; ångest och sorg skall honom uppåkomma, likasom ene qvinno uti barnsnöd.

44 Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni?

Si, han kommer upp, såsom ett lejon, ifrå den stolta Jordan, emot de fasta hyddor; ty jag skall låta honom hasteliga löpa dit, och ho vet hvilken den ynglingen är, den jag emot dem rusta skall? Ty ho är min like, ho vill lära mig? Och hvilken är den herden, som emot mig stå kan?

45 Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kauhistuu niiden tähden.

Så hörer nu Herrans rådslag, det han öfver Babel hafver, och hans tankar, som han öfver de inbyggare uti de Chaldeers land hafver: Hvad gäller, att vallebarnen skola bortsläpa dem, och förstöra deras boning;

46 Huuto käy: 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa."

Och jorden skall bäfva af det skriet, och skall ibland Hedningarna spordt varda, då Babel vunnen varder.