Jeremian 37
1 Ja Sidkia, Joosian poika, tuli kuninkaaksi Konjan, Joojakimin pojan, sijaan; sillä Nebukadressar, Baabelin kuningas, asetti hänet kuninkaaksi Juudan maahan.
Zedekia wuod Josia noket ruodh juda gi Nebukadneza ruodh Babulon; nobedo gi loch kar Jehoyakin wuod Jehoyakim.
2 Mutta ei hän eivätkä hänen palvelijansa eikä maan kansa totelleet Herran sanoja, jotka hän puhui profeetta Jeremian kautta.
En kata jorit mage kata jopinyno ne ok owinjo weche mane Jehova Nyasaye owacho kokalo kuom janabi Jeremia.
3 Ja kuningas Sidkia lähetti Juukalin, Selemjan pojan, ja pappi Sefanjan, Maasejan pojan, profeetta Jeremian tykö ja käski sanoa: "Rukoile meidän puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme".
Ruoth Zedekia, kata kamano, nooro Jehukal wuod Shelemia gi jadolo Zefania wuod Maseya ir janabi Jeremia gi wachni: “Kiyie to lamnwa Jehova Nyasaye ma Nyasachwa.”
4 Silloin vielä Jeremia sai tulla ja mennä kansan keskellä, sillä häntä ei oltu pantu vankeuteen.
Koro Jeremia ne nigi thuolo mondo obi kendo odhi e dier ji, nimar ne pod ok okete e od twech.
5 Mutta faraon sotajoukko oli lähtenyt liikkeelle Egyptistä; ja kun kaldealaiset, jotka piirittivät Jerusalemia, kuulivat siitä sanoman, lähtivät he pois Jerusalemin kimpusta.
Jolwenj Farao ne osewuok oa Misri, kendo ka jo-Babulon mane gero pidhe kolworo Jerusalem nowinjo wach mar biro margi, ne gidar gia Jerusalem.
6 Silloin tuli profeetta Jeremialle tämä Herran sana:
Eka wach Jehova Nyasaye nobiro ne janabi Jeremia niya:
7 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa näin Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät minun tyköni kysymään minulta neuvoa: Katso, faraon sotajoukko, joka on lähtenyt teidän avuksenne, on palaava takaisin maahansa Egyptiin.
“Ma e gima Jehova Nyasaye, ma Nyasach Israel, wacho: Nyis ruodh Juda, mane oorou mondo unona ni, ‘Jolwenj Farao, mosewuok mondo okonyu, biro dok e pinygi giwegi, Misri.
8 Sitten kaldealaiset tulevat takaisin ja sotivat tätä kaupunkia vastaan, valloittavat sen ja polttavat tulella.
Eka jo-Babulon nodwogi kendo ginimonj dala maduongʼni; ginikawe kendo wangʼe pep.’
9 Näin sanoo Herra: Älkää pettäkö itseänne sanoen: 'Kaldealaiset lähtevät pois meidän kimpustamme'. Sillä he eivät lähde.
“Ma e gima Jehova Nyasaye wacho: Kik uwuondru uwegi, kuparo ni, ‘Jo-Babulon gadiera biro weyowa.’ Ok giniweu ngangʼ!
10 Ja vaikka te voittaisitte koko kaldealaisten sotajoukon, joka sotii teitä vastaan, niin ettei heistä jäisi jäljelle kuin muutamia haavoitettuja miehiä, niin nämä nousisivat pystyyn, kukin teltassansa, ja tulella polttaisivat tämän kaupungin."
Kata ka bed ni ne unyalo loyo jolwenj Babulon duto ma biro monjou kendo chwo mohiny kende ema odongʼ e hembegi, giniwuogi oko kendo giwangʼ dala maduongʼni.”
11 Mutta kun kaldealaisten sotajoukko faraon sotajoukon tähden oli lähtenyt pois Jerusalemia piirittämästä,
Bangʼ ka jolwenj Babulon nose aa Jerusalem nikech jolwenj Farao,
12 yritti Jeremia lähteä Jerusalemista mennäkseen Benjaminin maahan ottamaan perintömaan jaossa osansa siellä, kansan keskuudessa.
Jeremia nochako wuok e dala maduongʼ mondo odhi e gwengʼ Benjamin mondo oyud pokne e dier joma ni kanyo.
13 Mutta kun hän oli tullut Benjaminin portille, niin siinä oleva vartionpäällikkö, jonka nimi oli Jiiria, Selemjan, Hananjan pojan, poika, otti kiinni profeetta Jeremian sanoen: "Sinä aiot karata kaldealaisten puolelle".
To kane ochopo e Dhoranga Benjamin, jatend jorito, ma nyinge en Irija wuod Shelemia, ma wuod Hanania, nomake kendo owacho niya, “Nenore ni iweyowa idokne jo-Babulon!”
14 Jeremia vastasi: "Se on valhe! Minä en aio karata kaldealaisten puolelle." Mutta Jiiria ei kuunnellut häntä, vaan otti Jeremian kiinni ja vei hänet päämiesten tykö.
“Mano ok adiera!” Jeremia nowachone. “Ok aringi adogne jo-Babulon.” To Irija ne ok nyal winje; kuom mano, nomako Jeremia kendo okele ir jotelo.
15 Ja ruhtinaat vihastuivat Jeremiaan ja löivät häntä ja panivat hänet vankeuteen kirjuri Joonatanin taloon, sillä sen he olivat laittaneet vankilaksi.
Igi nowangʼ gi Jeremia kendo negikete ogoye kendo otweye e od Jonathan ma jagoro, mane giloso obedo od twech.
16 Niin Jeremia joutui vankiluolaan ja holveihin, ja Jeremia jäi sinne kauaksi aikaa.
Jeremia noketi e od twech manie bwo ot, kama ne obetie kuom kinde marabora.
17 Sitten kuningas Sidkia lähetti hakemaan hänet, ja kuningas kysyi häneltä salaa linnassansa ja sanoi: "Onko sanaa Herralta?" Jeremia vastasi: "On". Ja hän sanoi: "Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin".
Eka Ruoth Zedekia nooro mondo okele e kar dak ruoth, kama ne openje akwala niya, “Bende nitiere wach moa kuom Jehova Nyasaye?” Jeremia nodwoko ni, “Nitiere, nikech nochiwi ni ruodh Babulon.”
18 Ja Jeremia sanoi kuningas Sidkialle: "Mitä minä olen rikkonut sinua ja sinun palvelijoitasi vastaan ja tätä kansaa vastaan, koska te olette panneet minut vankeuteen?
Eka Jeremia nowachone Ruoth Zedekia niya, “En ketho mane ma asetimoni kata ne jotendi kata ne jogi, momiyo iketa e od twech?
19 Ja missä ovat teidän profeettanne, jotka ennustivat teille sanoen: 'Ei tule Baabelin kuningas teidän kimppuunne eikä tämän maan kimppuun'?
To koro ere jonabi mane okoroni ni, ‘Ruodh jo-Babulon ok nomonj pinyu kata in?’
20 Ja kuule nyt, herrani, kuningas, salli minun rukoukseni langeta sinun eteesi äläkä lähetä minua takaisin kirjuri Joonatanin taloon, etten kuolisi siellä."
To koro, ruodha, yie iwinja. We akel kwayona e nyimi: Kik idwoka e od Jonathan ma jagoro, ka ok kamano to abiro tho kanyo.”
21 Silloin kuningas Sidkia käski säilyttää Jeremiaa vankilan pihassa, ja hänelle annettiin leipäkakku päivässä Leipurienkadulta, kunnes kaikki leipä oli kaupungista loppunut. Ja Jeremia jäi vankilan pihaan.
Eka Ruoth Zedekia nochiwo chik mondo Jeremia oket e laru jarito kendo miye makati koa e yore mag jolos makati odiechiengʼ ka odiechiengʼ, nyaka makati duto man e dala maduongʼno norumo.
