Jeremian 3
1 Sanottu on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hänen luotansa ja joutuu toisen miehen vaimoksi, saako se mies enää tulla hänen luokseen? Eikö se maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! sanoo Herra.
Xundaⱪ deyiliduki, birsi ayalini ⱪoyuwǝtsǝ, ayal uningdin ajraxsa wǝ keyin u baxⱪa ǝrgǝ yatliⱪ bolƣan bolsa, birinqi eri uning bilǝn ⱪayta yarixiwalsa bolamdu? Bundaⱪ ix bu zeminni mutlǝⱪ bulƣimamdu? Lekin sǝn xunqǝ kɵp axniliring bilǝn buzuⱪluⱪ ⱪilip turup yǝnǝ yenimƣa ⱪaytay dǝwatamsǝn tehi?
2 Nosta silmäsi kukkuloihin ja katso: missä ei olisi sinua maattu? Teitten vieressä sinä istuit heitä odotellen, niinkuin arabialainen erämaassa, ja saastutit maan haureellisella menollasi ja pahuudellasi.
Bexingni kɵtürüp yuⱪiriƣa ⱪarap baⱪ; — Sǝn zadi nǝdǝ yat ilaⱨlar bilǝn buzuⱪluⱪ ɵtküzmigǝnsǝn?! — Sǝn qɵl-bayawanda kütüp olturƣan ǝrǝbdǝk ularni yollar boyi kütüp olturƣansǝn; zeminni buzuⱪluⱪliring wǝ rǝzilliking bilǝn bulƣiƣansǝn.
3 Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä.
Xuning üqün ⱪattiⱪ yamƣurlar tutup ⱪelinip sanga berilmidi ⱨǝmdǝ «keyinki yamƣurlar» yaƣmidi. Lekin sǝndǝ tehi paⱨixǝ ayalning ⱪelin yüzi bar, iza tartixni ⱨeq bilgüng yoⱪtur.
4 Kuitenkin sinä nyt huudat minulle: "Isäni! -Sinä olet nuoruuteni ystävä! -
Ⱨǝtta sǝn bayatin Manga: «I Atam, yaxliⱪimdin baxlap manga yetǝkqi ⱨǝmraⱨ bolup kǝlding!» — dǝysǝn, wǝ: —
5 Pitääkö hän vihaa iankaikkisesti, kantaako hän sitä ainiaan?" Katso, näin sinä puhut, mutta sinä teet pahaa, ja siihen sinä pystyt.
«U ⱨǝrdaim ƣǝzipini saⱪlamdu? U ƣǝzipini ahirƣiqǝ tutamdu?» — dǝysǝn. Mana, sǝn xundaⱪ degining bilǝn, lekin sǝn ⱪolungdin kelixiqǝ rǝzillik ⱪilƣansǝn.
6 Ja Herra sanoi minulle kuningas Joosian päivinä: "Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien viheriäin puitten alla ja harjoitti siellä haureutta.
Yosiya padixaⱨning künliridǝ Pǝrwǝrdigar manga: «Wapasiz Israilning nemǝ ⱪilƣanliⱪini kɵrdüngmu? U barliⱪ egiz taƣⱪa qiⱪip ⱨǝm barliⱪ yexil dǝrǝh astiƣa kirip xu yǝrlǝrdǝ paⱨixidǝk buzuⱪluⱪ ⱪilƣan» — dedi.
7 Ja minä sanoin, sittenkuin hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaja minun tyköni'. Mutta hän ei palannut. Ja hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, näki sen.
— «Mǝn: U bularning ⱨǝmmisini ⱪilƣandin keyin, qoⱪum yenimƣa ⱪaytip kelidu, — dedim; lekin u ⱪaytip kǝlmidi. Uning asiy singlisi, yǝni Yǝⱨuda buni kɵrdi;
8 Ja minä näin, että, vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, Israelin, juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen sisarensa, peljännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin.
lekin wapasiz Israilning barliⱪ zina ⱪilƣanliri tüpǝylidin uningƣa talaⱪ hetini berip uni ⱪoyuwǝtkinimni kɵrüp, asiy singlisi Yǝⱨuda ⱪorⱪmidi, bǝlki ɵzimu berip paⱨixilik ⱪildi.
9 Ja haureutensa huudolla hän saastutti maan, ja hän teki aviorikoksen kiven ja puun kanssa.
Xundaⱪ boldiki, ɵz buzuⱪqiliⱪini xunqǝ kiqik ix dǝp ⱪariƣaqⱪa, u ⱨǝtta yaƣaq wǝ tax bilǝn zina ⱪilip zeminni bulƣiwǝtti.
10 Ja kaikesta tästäkään huolimatta hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, ei palannut minun tyköni kaikesta sydämestään, vaan petollisesti, sanoo Herra."
Bularning ⱨǝmmisigǝ ⱪarimay Israilning asiy singlisi Yǝⱨuda tehi pütün kɵngli bilǝn ǝmǝs, pǝⱪǝt sahtiliⱪ bilǝn yenimƣa ⱪaytip kǝlgǝndǝk boluwaldi, — dǝydu Pǝrwǝrdigar.
11 Ja Herra sanoi minulle: "Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin Juuda, tuo uskoton.
Pǝrwǝrdigar manga mundaⱪ dedi: — «Wapasiz Israil ɵzini asiy Yǝⱨudadin ⱨǝⱪⱪaniy kɵrsǝtti.
12 Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaja, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra; minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti.
Barƣin, ximalƣa ⱪarap bu sɵzlǝrni jakarlap mundaⱪ degin: — «Ⱪaytip kǝl, i yoldin qiⱪⱪuqi Israil, — dǝydu Pǝrwǝrdigar — wǝ Mǝn sanga ⱪapiⱪimni ⱪayta türmǝymǝn; qünki Mǝn rǝⱨimdil, — dǝydu Pǝrwǝrdigar — Mǝn ƣǝzipimni mǝnggügǝ saⱪlap turmaymǝn.
13 Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, ja juossut sinne ja tänne vieraitten jumalain tykö, kaikkien viheriäin puitten alle, ettekä ole kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.
Pǝⱪǝt sening ⱪǝbiⱨlikingni, — Pǝrwǝrdigar Hudayingƣa asiyliⱪ ⱪilƣanliⱪingni, uyan-buyan ⱪatrap yürüp ɵzüngni ⱨǝrbir yexil dǝrǝh astida yat ilaⱨlarƣa beƣixliƣanliⱪingni, xuningdǝk awazimƣa ⱨeq ⱪulaⱪ salmiƣanliⱪingni iⱪrar ⱪilsangla [Mǝndin rǝⱨim-xǝpⱪǝt kɵrisǝn] — dǝydu Pǝrwǝrdigar.
14 Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.
Ⱪaytip kelinglar, i yoldin qiⱪⱪuqi balilar, — dǝydu Pǝrwǝrdigar — qünki Mǝn silǝrni ⱨǝⱪiⱪiy sɵygüqidurmǝn; [silǝr xundaⱪ ⱪilsanglarla] Mǝn silǝrdin talliƣanlarni, yǝni ⱨǝrⱪaysi xǝⱨǝrdin birdin, ⱨǝrⱪaysi jǝmǝttin ikkidin puⱪrani Zionƣa ⱪayturup kelimǝn.
15 Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla.
Mǝn silǝrgǝ kɵnglümdikidǝk hǝlⱪ padiqilirini tǝⱪsim ⱪilimǝn; ular silǝrni danaliⱪ-bilim, ǝⱪil-parasǝt bilǝn beⱪip ozuⱪlanduridu.
16 Ja kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, niin ei enää puhuta Herran liitonarkista, se ei enää ajatukseen astu, eikä sitä enää muisteta; ei sitä enää kaivata, eikä sellaista enää tehdä.
Xundaⱪ boliduki, xu künlǝrdǝ silǝr zeminda kɵpiyip, kɵp pǝrzǝntlik bolƣininglarda, — dǝydu Pǝrwǝrdigar, — silǝr: «Pǝrwǝrdigarning ǝⱨdǝ sanduⱪi!» dǝp yǝnǝ tilƣa almaysilǝr; u ⱨeq esinglarƣa kǝlmǝydu, uni ⱨeq ǝslimǝysilǝr wǝ uni ⱨeq seƣinimaysilǝr; silǝr baxⱪa bir sanduⱪmu yasimaysilǝr.
17 Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.
Xu tapta ular Yerusalemni «Pǝrwǝrdigarning tǝhti» dǝp ataydu; barliⱪ ǝllǝr uningƣa yiƣilidu, — yǝni Pǝrwǝrdigarning namiƣa, Yerusalemƣa yiƣilidu; ular ⱪǝlbidiki rǝzil jaⱨilliⱪiƣa ⱪaytidin ⱨeq ǝgixip mangmaydu.
18 Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.
Xu künlǝrdǝ Yǝⱨuda jǝmǝti Israil jǝmǝti bilǝn birliktǝ mangidu; ular ximal zeminidin billǝ qiⱪip Mǝn ata-bowiliriƣa miras boluxⱪa tǝⱪdim ⱪilƣan zeminƣa kelidu.
19 Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.
Mǝn: «Mǝn seni balilirim ⱪatiriƣa ⱪoyup, sanga güzǝl zeminni, yǝni kɵpligǝn ǝllǝrning zeminliri arisidiki ǝng kɵrkǝm jayni miras ⱪilip ata ⱪilixni xunqilik halayttim!» — dedim, wǝ: «Sǝn Meni «mening atam» dǝysǝn, wǝ Mǝndin yüz ɵrümǝysǝn!» — dedim.
20 Mutta niinkuin vaimo on uskoton puolisollensa, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomat minulle, sanoo Herra.
Lekin bǝrⱨǝⱪ, asiyliⱪ ⱪilƣan ayal ɵz jɵrisidin ayrilƣandǝk, silǝr Manga asiyliⱪ ⱪilƣansilǝr, i Israil jǝmǝti, — dǝydu Pǝrwǝrdigar.
21 Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa.
Yuⱪiri jaylardin bir awaz anglinidu! U bolsa Israil jǝmǝtidikilǝrning yiƣa-pǝryadliri; qünki ular ɵz yolini burmiliƣan, Pǝrwǝrdigar Hudasini untuƣan.
22 Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." -"Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.
— Ⱪaytip kelinglar, ǝy yoldin qiⱪⱪuqi balilar; Mǝn silǝrning yoldin qiⱪip ketixinglarƣa xipa bolimǝn. — «Mana, biz yeningƣa barimiz; qünki Sǝn Pǝrwǝrdigar Hudayimizdursǝn» — dǝnglar!
23 Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.
— Bǝrⱨǝⱪ, egizliklǝrdǝ ⱨǝm taƣlarda anglitilƣan [butpǝrǝslikning] ⱪiyⱪas-sürǝnliri biⱨudǝ ixtur! Bǝrⱨǝⱪ, Israilning ⱪutⱪuzux-nijati Pǝrwǝrdigar Hudayimizdinladur.
24 Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja raavaansa, poikansa ja tyttärensä.
Lekin yaxliⱪimizdin tartipla, ata-bowilirimizning ǝjrini, yǝni ularning kala-ⱪoy padilirini, ⱪiz-oƣullirini axu uyat-nomus yǝp kǝtkǝn;
25 Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja meidän isämme, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä."
Nǝtijidǝ biz uyat-hijilliⱪ iqidǝ yattuⱪ, ⱪalaymiⱪanqiliⱪ wǝ alaⱪzadilik bizni ⱪapliwaldi; qünki yaxliⱪimizdin tartip bügünki küngǝ ⱪǝdǝr biz wǝ ata-bowilirimiz ⱨǝmmimiz Pǝrwǝrdigar Hudayimiz aldida gunaⱨ sadir ⱪilip kǝlduⱪ, Pǝrwǝrdigar Hudayimizning awaziƣa ⱨeq ⱪulaⱪ salmiduⱪ.
