Jeremian 3
1 Sanottu on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hänen luotansa ja joutuu toisen miehen vaimoksi, saako se mies enää tulla hänen luokseen? Eikö se maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö saisit palata minun luokseni! sanoo Herra.
E korerotia ana, kite whakarerea e te tangata tana wahine, a ka haere atu ia i tona taha, ka riro i te tane ke, e hoki ano ranei ia ki a ia? E kore ianei taua whenua e poke rawa? Ko koe ia kua kairau ki nga hoa tokomaha: na, hoki mai ki ahau, e a i ta Ihowa.
2 Nosta silmäsi kukkuloihin ja katso: missä ei olisi sinua maattu? Teitten vieressä sinä istuit heitä odotellen, niinkuin arabialainen erämaassa, ja saastutit maan haureellisella menollasi ja pahuudellasi.
Kia ara ou kanohi ki nga pukepuke moremore, tirohia; ko tehea te wahi i kore ai koe e puremutia? Nohoia atu ana ratou e koe i nga ara, pera ana me te Arapi i te koraha; a poke iho i a koe te whenua i ou kairautanga, i tau mahi kino.
3 Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä.
Na reira i kaiponuhia ai nga ua, kahore hoki he ua o muri; engari he rae tou no te wahine kairau, e whakakahore ana ki te whakama.
4 Kuitenkin sinä nyt huudat minulle: "Isäni! -Sinä olet nuoruuteni ystävä! -
E kore ianei koe e karanga ki ahau i nga wa a muri nei, E toku papa, ko koe te kaiarahi o toku taitamarikitanga?
5 Pitääkö hän vihaa iankaikkisesti, kantaako hän sitä ainiaan?" Katso, näin sinä puhut, mutta sinä teet pahaa, ja siihen sinä pystyt.
E mau ranei tona riri a ake ake? E whakapumautia tonutia ranei e ia? Nana, kua korerotia e koe, kua mahia nga mea kino, kua rite ki tau.
6 Ja Herra sanoi minulle kuningas Joosian päivinä: "Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien viheriäin puitten alla ja harjoitti siellä haureutta.
I ki mai ano a Ihowa ki ahau i nga ra o Kingi Hohia, Kua kite ranei koe i nga mahi a Iharaira tahuri ke? kua haere ia ki runga ki nga maunga tiketike katoa, ki raro i nga rakau kouru nui katoa, ki reira kairau ai.
7 Ja minä sanoin, sittenkuin hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaja minun tyköni'. Mutta hän ei palannut. Ja hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, näki sen.
I mea ano ahau i muri i tana meatanga i enei mea katoa, Ka hoki mai ia ki ahau; heoi kihai ia i hoki mai, me te titiro ano tona tuakana tinihanga, a Hura.
8 Ja minä näin, että, vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, Israelin, juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen sisarensa, peljännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin.
A i kite ahau, i taku peinga atu i a Iharaira tahuri ke mo taua take nei ano, mo tona puremutanga, a i taku hoatutanga he pukapuka whakarere ki a ia, na kihai tona tuakana, a Hura tinihanga i wehi; heoi haere ana ano ia, kairau ana.
9 Ja haureutensa huudolla hän saastutti maan, ja hän teki aviorikoksen kiven ja puun kanssa.
Na, ko te otinga, kua poke te whenua i te rongo o tona puremutanga, puremu ana ia ki te kohatu, ki te rakau.
10 Ja kaikesta tästäkään huolimatta hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, ei palannut minun tyköni kaikesta sydämestään, vaan petollisesti, sanoo Herra."
Na ahakoa ko tenei katoa, kihai i whakapaua te ngakau o tona tuakana tinihanga, o Hura, ki te hoki ki ahau; he hoki teka kau ia, e ai ta Ihowa.
11 Ja Herra sanoi minulle: "Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin Juuda, tuo uskoton.
Na ka mea a Ihowa ki ahau, A Iharaira tahuri ke, nui atu tana whakatika i a ia i ta Hura, i ta te mea tinihanga.
12 Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaja, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra; minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti.
Haere, karangatia enei kupu whaka te raki, mea atu, Hoki mai, e Iharaira tahuri ke, e ai ta Ihowa; e kore ahau e mea i toku riri kia tau ki a koutou; he atawhai hoki ahau, e ai ta Ihowa, e kore ahau e mauahara tonu.
13 Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, ja juossut sinne ja tänne vieraitten jumalain tykö, kaikkien viheriäin puitten alle, ettekä ole kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.
Whakina kautia tou he, ara kua kino koe ki a Ihowa, ki tou Atua, kua whakamararatia atu e koe ou ara ki nga tangata ke i raro i nga rakau kouru nui katoa, kihai ano i rongo ki toku reo, e ai ta Ihowa.
14 Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.
Hoki mai, e nga tamariki tahuri ke, e ai ta Ihowa; kua marenatia hoki koutou e ahau: a ka tangohia koutou e ahau, tetahi i roto i te pa, tokorua hoki i roto i te hapu, ka kawea ano koutou e ahau ki Hiona.
15 Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla.
A ka hoatu e ahau he hepara mo koutou, ko aku i pai ai, ka whangaia ano koutou e ratou ki te matauranga, ki te whakaaro pai.
16 Ja kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, niin ei enää puhuta Herran liitonarkista, se ei enää ajatukseen astu, eikä sitä enää muisteta; ei sitä enää kaivata, eikä sellaista enää tehdä.
A tenei ake, ina nui, ina hua koutou ki te whenua i aua ra e ai ta Ihowa, heoi ano a ratou kianga ake, Ko te aaka o te kawenata a Ihowa; e kore ano e puta ake ki te ngakau; e kore hoki e maharatia taua mea e ratou, e kore ano ratou e haereere ki reira, kahore hoki he mahinga pera i muri iho.
17 Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.
I taua wa ka kiia e ratou a Hiruharama, ko te torona o Ihowa; a ka huihuia nga iwi katoa ki reira, ki te ingoa o Ihowa, ki Hiruharama; a heoi ano to ratou haere i runga i te maro o o ratou ngakau kino.
18 Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.
I aua ra ka haere tahi te whare o Hura raua ko te whare o Iharaira, ka huihuia ano to ratou haere mai i te whenua i te raki, ki te whenua i hoatu e ahau hei kainga tupu ki o koutou matua.
19 Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.
I mea ano ahau, Me pehea e oti ai koe te whakauru e ahau ki nga tamariki, e hoatu ai e ahau ki a koe he whenua e minaminatia ana, he kainga tupu, he wahi ataahua no nga mano o nga iwi? i mea ano ahau, ka karangatia ahau e koe, E toku papa, e kor e ano koe e tahuri atu i te whai i ahau.
20 Mutta niinkuin vaimo on uskoton puolisollensa, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomat minulle, sanoo Herra.
Rite rawa ki ta te wahine i whakarere tinihanga i tana tahu ta koutou mahi tinihanga ki ahau, e te whare o Iharaira, e ai ta Ihowa?
21 Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa.
E rangona ana he reo i runga i nga puke moremore, ko te tangi, ko nga inoi hoki a nga tama a Iharaira; mo ratou i whakaparori ke i to ratou ara, wareware ake i a ratou a Ihowa, to ratou Atua.
22 Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." -"Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.
Hoki mai, e nga tamariki tahuri ke, maku e rongoa o koutou tahuritanga ketanga. Tenei matou te haere atu nei ki a koe; ko koe hoki a Ihowa, to matou Atua.
23 Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.
He pono, he hori kau te awhina e taria ana mai i nga pukepuke, te nge i runga i nga maunga: tika rawa kei a Ihowa, kei to tatou Atua te whakaora mo Iharaira.
24 Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja raavaansa, poikansa ja tyttärensä.
Kua pau hoki i te mea whakama te mauiui o o tatou matua, no to tatou tamarikitanga ake ano; a ratou hipi, a ratou kau, a ratou tama, me a ratou tamahine.
25 Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja meidän isämme, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä."
Takoto tatou i roto i to tatou whakama, ma to tatou matangerengere tatou e hipoki: kua hara hoki tatou ki a Ihowa, ki to tatou Atua, tatou ko o tatou matua, no to tatou tamarikitanga ake ano a mohoa noa nei; kihai hoki tatou i rongo ki te reo o Ihowa, o to tatou Atua.
