Jeremian 20
1 Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian ennustavan nämä sanat.
A O Pasehura, ke keiki a Imera, ke kahuna, ka mea maluna o na luna maloko o ka hale o Iehova, lohe no oia, ua wanana o Ieremia i keia mau mea.
2 Ja Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa.
Alaila, hahau o Pasehura ia Ieremia, ke kaula, a hahao iho la ia ia iloko o kahi paa o na laau kupee, ma ka pukapa kiekie o Beniamina, o ka mea kokoke i ka hale o Iehova.
3 Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, sanoi Jeremia hänelle: "Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib.
A ia la iho, lawe mai o Pasehura ia Ieremia mawaho o kahi paa o na laau kupee. Alaila, olelo ae la o Ieremia ia ia, Aole i kapa mai o Iehova i kou inoa, o Pasehura, aka, o Magoramisabiba.
4 Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden, ja koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla.
No ka mea, ke olelo mai nei o Iehova peneia, Aia hoi, e hoolilo no wau ia oe i mea makau wale nou iho, a no kou poe hoahanau a pau; a e haule no lakou i ka pahikaua o ko lakou poe enemi, a e ike no kou mau maka; a e haawi no wau i ka Iuda a pau iloko o ka lima o ke alii o Babulona, a e lawepio no oia ia lakou i Babulona, a luku no oia ia lakou i ka pahikaua.
5 Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen vaivannäön ja kaikki sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aarteet minä annan heidän vihollistensa käsiin; nämä ryöstävät ne ja ottavat ne ja vievät ne Baabeliin.
A e haawi no wau i ka ikaika a pau o keia kulanakauhale, a me kana hana a pau, a me kona mau mea maikai a pau, a o ka waiwai a pau o na'lii o ka Iuda ka'u e haawi aku ai iloko o ka lima o ko lakou poe enemi, na mea e hao i ka lakou, a lawepio ia lakou, a e lawe aku keia poe ia lakou i Babulona.
6 Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja sinä tulet Baabeliin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet valhetta ennustanut."
A o oe, e Pasehura, a me ka poe a pau e noho la ma kou hale, e hele no iloko o ke pio; a e hiki no oe i Babulona, a malaila oe e make ai, a malaila oe e kanuia'i, o oe, a me kou mau makamaka a pau, ka poe au i wanana aku ai ma ka wahahee.
7 Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua.
E Iehova, ua hoowalewale mai oe ia'u, a ua walewale au; ua oi aku kou ikaika i ko'u, a ua lanakila oe; he mea akaaka wau i na la a pau, henehene mai no na mea a pau ia'u.
8 Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.
No ka mea, i ka wa a'u i olelo ai, uwe aku la au, a kahea aku la no hoi, he kaili wale, a me ka hao ana; no ka mea, lilo no ka olelo a Iehova, i mea e heneheneia mai ai, a i mea hoi e hoowahawahaia mai ai au i na la a pau.
9 Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään", niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.
Alaila, olelo iho la au, Aole au e hoomanao hou ia ia, aole hoi e olelo hou ma kona inoa; aka, ua like ia iloko o ko'u naau, me ke ahi e a ana, a paniia hoi iloko o ko'u mau iwi; a ikiiki au i ka hoomanawanui ana, aole hoi i hiki ia'u.
10 Sillä monen minä kuulen parjaavan. Kauhistus yltympäri! "Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!" Kaikki minun ystäväni vaanivat, milloin minä kompastuisin: "Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä, niin että voitamme hänet ja saamme hänelle kostaa".
Lohe no wau i ka hoowahawaha ana o na mea he nui, he makau no ma na aoao a pau. E hai aku oe, a e hai aku no makou ia, wahi a lakou. Ua hoomakakiu mai ko'u poe makamaka a pau i ko'u haule ana, me ka manao iho, E hoowalewaleia paha oia, a lanakila kakou maluna ona, a e hoopai aku kakou ia ia no kakou.
11 Mutta Herra on minun kanssani niinkuin väkevä sankari; sentähden minun vainoojani kompastuvat eivätkä mitään mahda. He saavat suuren häpeän, sillä he ovat olleet ymmärtämättömät, iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.
Aka, o Iehova pu no me au, e like me ka mea mana a weliweli; nolaila e hina'i ka poe hoomaau mai ia'u, aole lakou e lanakila: e hilahila loa auanei lakou, no ka mea, aole lakou e pomaikai. Aole e poinaia ko lakou hilahila mau loa.
12 Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan, näet munaskuut ja sydämen, salli minun nähdä, että kostat heille, sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.
Aka, o oe, e Iehova o na kaua, ka mea hoao mai i ka poe i pono, ka mea ike i ka opu, a me ka naau, e hoike mai oe ia'u i kou ukiuki ia lakou; no ka mea, ia oe no ko'u hoopii ana i ko'u pono.
13 Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa, sillä hän pelastaa köyhän pahantekijäin käsistä.
E oli aku ia Iehova, e hoomaikai ia Iehova, no ka mea, ua hoopakele oia i ka uhane o ka poe hune, mai ka lima aku o ka poe hana hewa.
14 Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin; älköön se päivä, jona äitini minut synnytti, olko siunattu.
E hoinoia ka la a'u i hanauia'i: Mai hoomaikaiia ka la a kuu makuwahine i hanau mai ai ia'u.
15 Kirottu olkoon se mies, joka toi minun isälleni ilosanoman, sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi", ja saattoi hänelle suuren ilon.
E hoinoia ke kanaka i hai aku i ko'u makuakane, me ka olelo aku, Ua hanauia mai he keikikane nau, a hoohauoli nui aku la ia ia.
16 Käyköön sen miehen niinkuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti armahtamatta. Hän kuulkoon huudon aamulla, sotahuudon keskipäivän aikana,
E hoohalikeia keia kanaka me na kulanakauhale a Iehova i hoohiolo ai, a mihi ole hoi. I lohe oia i ka uwe ana i kakahiaka, a me ka hooho ana i ke awakea;
17 koska ei surmannut minua äidinkohtuun, niin että äitini olisi ollut minun hautani ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.
No kona pepehi ole mai ia'u, mai ka opu mai, a lilo ole ko'u makuwahine i lua no'u, a mau loa aku ka nui ana o kona opu.
18 Miksi olen äitini kohdusta tullut näkemään tuskaa ja vaivaa, niin että minun päiväni päättyvät häpeässä?
No keaha la wau i puka mai ai mawaho mai o ka opu, e ike i ka luhi, a me ke kaumaha, i hoopauia ko'u mau la i ka hilahila?
