Jeremian 18

1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:

Ko e folofola ʻaia naʻe hoko mai meia Sihova, kia Selemaia, ʻo pehē,

2 "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".

“Tuʻu hake pea ke ʻalu hifo ki he fale ʻoe tufunga ngaohi ipu, pea te u pule ke ke fanongo ki heʻeku ngaahi lea ʻi ai.”

3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.

Pea naʻaku toki ʻalu hifo ki he fale ʻoe tufunga ngaohi ipu, pea vakai, naʻa ne ngāueʻaki ʻae meʻa tākai.

4 Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.

Pea ko e ipu ʻaia naʻe ngaohi ʻaki ʻae ʻumea, naʻe maumauʻi ia ʻi he nima ʻoe tufunga: ko ia naʻe toe ngaohi ia ko e ipu kehe, ʻo hangē ko e loto ʻoe tufunga ki ai.

5 Silloin tuli minulle tämä Herran sana:

Pea naʻe toki hoko kiate au ʻae folofola ʻa Sihova, ʻo pehē.

6 "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.

‌ʻOku pehē ʻe Sihova, “ʻE fale ʻo ʻIsileli, ʻikai te u fai kiate kimoutolu ʻo hangē ko e tufunga ngaohi ipu ni? Vakai, ʻE fale ʻo ʻIsileli, ʻoku mou ʻi hoku nima, ʻo hangē ko e ʻumea ʻi he nima ʻoe tangata tufunga ngaohi ipu.

7 Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan;

‌ʻO kau ka lea ki ha kakai, pe ha puleʻanga, ke taʻaki, pe lī ki lalo, pe fakaʻauha ia;

8 mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille.

Kapau ʻe tafoki ʻae kakai, ʻaia kuo u lea ki ai, mei heʻenau kovi, te u fakatomala ʻi he kovi ʻaia naʻaku loto ke ʻomi kiate kinautolu.

9 Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan;

Pea kau ka lea ki ha kakai, pea ki ha puleʻanga, ke langa mo fokotuʻu ia;

10 mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille.

Kapau ʻe fai kovi ia ʻi hoku ʻao, pea ʻikai talangofua ki hoku leʻo, pea te u toki fakatomala ʻi he lelei, ʻaia naʻaku pehē te u fai ke nau lelei ai.

11 Sano siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan. Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne.

“Pea ko eni, ke ke ʻalu, pea ke lea ki he kau tangata ʻo Siuta, pea ki he kakai ʻo Selūsalema, ʻo pehē, ʻOku pehē ʻe Sihova; vakai, ʻoku ou teuteu ha kovi kiate kimoutolu, pea tuʻutuʻuni ha tauhele kiate kimoutolu: mou taki taha tafoki leva mei hono hala kovi, pea ngaohi ke lelei homou ngaahi hala, mo hoʻomou ngaahi faianga.

12 Mutta he vastaavat: 'Se on turhaa! Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'"

Pea naʻa nau pehē, ‘ʻOku ʻikai ha ʻamanaki lelei; ka te mau taki taha muimui ki heʻene filioʻi, pea taki taha fai ʻo hangē ko e holi ʻa hono loto kovi.’”

13 Sentähden, näin sanoo Herra: "Kysykää kansojen keskuudessa, kuka on tämänkaltaista kuullut? Ylen kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel.

Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova; “Mou fehuʻi eni ki he hiteni, pe ko hai kuo fanongo ki he ngaahi meʻa pehē: kuo fai ʻae meʻa fakalielia ʻaupito ʻaupito ʻe he taʻahine ʻo ʻIsileli.

14 Luopuuko aukealta kalliolta Libanonin lumi? Ehtyvätkö kaukaa virtaavat vedet, kylmät, kuohuvaiset?

‌ʻE liʻaki koā ʻae ʻuha hinehina ʻo Lepanoni, ʻaia ʻoku tafe mei he makatuʻu ki he ngoue? Pe ʻe liʻaki ʻae vaitafe momoko ʻoku tafe mai, maʻae vai kehe ʻoku keli pe?

15 Mutta minun kansani on unhottanut minut, he polttavat uhreja turhille jumalille. Nämä ovat saaneet heidät kompastumaan teillänsä, ikivanhoilla poluilla, niin että he ovat joutuneet kulkemaan syrjäpolkuja, raivaamatonta tietä.

Koeʻuhi kuo fakangalongaloʻi au ʻe hoku kakai, kuo nau tutu ʻae meʻa namu kakala ki he meʻa vaʻinga, pea kuo nau fakahinga ʻakinautolu ʻi honau ngaahi hala mei he ngaahi hala motuʻa, ka nau ʻeveʻeva ʻi he hala, mo e ʻalunga naʻe ʻikai tanu hake;

16 Niin he tekevät maansa kauhistukseksi, ikuiseksi ivan vihellykseksi. Jokainen, joka ohitse kulkee, kauhistuu ja pudistaa päätänsä.

Ke fakalala honau fonua, pea ngaohi ia ko e manukiʻanga; pea ʻe ofo ai ʻakinautolu kotoa pē ʻoku ʻalu ki ai, pea kalokalo honau ʻulu.

17 Niinkuin itätuuli minä hajotan heidät vihollisen edessä; minä näytän heille selkäni enkä kasvojani heidän hätänsä päivänä."

Te u fakamovetevete ʻakinautolu ʻi he ʻao ʻoe fili ʻo hangē ko e matangi hahake; pea ʻe ʻikai te u fakahā hoku ʻao, ka te u fulituʻa kiate kinautolu ʻi he ʻaho ʻo ʻenau tuʻutāmaki.”

18 Mutta he sanoivat: "Tulkaa, pitäkäämme neuvoa Jeremiaa vastaan. Sillä ei laki lopu papilta, ei neuvo viisaalta eikä sana profeetalta. Tulkaa, lyökäämme hänet kielellä, älkäämme kuunnelko lainkaan hänen puheitansa."

Pea naʻa nau toki pehē, “Ko eni ke tau fakakaukau ha meʻa kia Selemaia; koeʻuhi ʻe ʻikai mole ʻae fono mei he taulaʻeiki, pe ko e fakakaukau mei he tangata poto, pe ko e lea mei he palōfita. Mou haʻu, ke tau tā ia ʻi hono ʻelelo, pea ʻoua naʻa tau tokanga ki heʻene ngaahi lea.”

19 Kuuntele sinä, Herra, minua ja kuule, mitä minun vastustajani puhuvat.

“Tokanga mai kiate au, ʻE Sihova, pea fanongo ki he leʻo ʻonautolu ʻoku fakamamahiʻi au.

20 Onko hyvä pahalla kostettava, sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan? Muista, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi ja puhunut hyvää heidän puolestansa, kääntääkseni pois sinun vihasi heistä.

‌ʻE totongi koā ʻaki ʻae kovi ki he lelei? He kuo nau keli ʻae luo ki hoku laumālie. Ke ke manatu naʻaku tuʻu ʻi ho ʻao, ke hūfia ʻakinautolu, pea ke fakaafe ho houhau meiate kinautolu.

21 Sentähden jätä heidän lapsensa nääntymään nälkään ja anna heidät alttiiksi miekalle, ja tulkoot heidän vaimonsa lapsettomiksi ja leskiksi, heidän miehensä surmatkoon rutto, ja heidän nuorukaisensa kaatakoon sodassa miekka.

Ko ia tukuange ʻenau fānau ki he honge, pea lilingi honau [toto ]ʻi he mālohi ʻoe heletā; pea tuku ke mole ʻae fānau ʻa honau ngaahi fefine, pea mate honau husepāniti; pea tuku ke tāmateʻi honau kau tangata: pea ke ke tāmateʻi ʻaki honau kau talavou ʻae heletā ʻi he tau.

22 Kuulukoon huuto heidän huoneistansa, kun sinä äkkiä tuot heidän kimppuunsa rosvojoukon. Sillä he ovat kaivaneet kuopan pyydystääkseen minut ja virittäneet salaa pauloja minun jaloilleni.

Tuku ke ongo mai ʻae kaila mei honau ngaahi fale, ʻoka ke ka ʻomi fakafokifā pe ha kau tau kiate kinautolu; he kuo nau keli ha luo ke maʻu ai au, pea ʻai fakafufū ha tauhele ki hoku vaʻe.

23 Mutta sinä, Herra, tiedät kaikki heidän murha-aikeensa minua vastaan. Älä anna anteeksi heidän rikostansa äläkä pyyhi pois heidän syntiänsä kasvojesi edestä. Kaatukoot he sinun kasvojesi edessä. Tee tämä heille vihasi aikana.

Ka ko koe, ʻE Sihova, ʻoku ke ʻafioʻi ʻenau fakakaukau kotoa pē kiate au ke tāmateʻi au: ʻoua naʻa fakamolemole ʻenau hia, pea ʻoua naʻa tāmateʻi ʻenau angahala mei ho ʻao, kae tuku ke ʻauha ʻakinautolu ʻi ho ʻao; ke ke fai pehē kiate kinautolu ʻi he ʻaho ʻo ho houhau.”