Jeremian 17

1 "Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja teidän alttarienne sarviin,

Hagi Juda vahe'mokizmi kumira roro hu'nea aini zotareti havegna'ma huno hankaveti'nea zamagu'arera hanagati'za krenente'za, Kresramanama nevaza itaraminte'ma me'nea pazivetaminte'enena hanagati'za krente'naze.

2 ja niin heidän lapsensa muistavat alttarinsa ja asera-karsikkonsa viheriäin puitten vieressä, korkeilla kukkuloilla.

Hagi ana vahe'mo'za havi anumzantaminte'ma Kresramanama nevaza itama tro nehu'za, Asera a' havi anumzamofo amema'ama zafare'ma antre'za tro'ma hute'za, ranra zafa agafaramimpine agonaramimpinema ante'naza zantaminkura mofavre naga'zmimo'za zamagera okani'za vu'za monora ome hunezmantaze.

3 Oman vuoreni, joka on kedolla, niin myös sinun tavarasi, kaikki sinun aarteesi ja sinun uhrikukkulasi minä annan ryöstettäviksi synnin tähden kaikkia rajojasi myöten.

E'ina hu'negu Nagra tamagri ha' vahera zamatresuge'za Nagri agonaramimpina ne-eza havi anumzante'ma mono'ma hunentaza kumatamina eme eri haviza nehu'za, zagone marerisa feno zantaminena rohu eme tamare'za eri'za vugahaze. Na'ankure tamagrama mopatamifima kumi'ma huta eri hakarema hu'naza zante anara hugahaze.

4 Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut; ja minä saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota sinä et tunne. Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti.

Erisanti haregahazema hu'nama tami'noa mopa azeri so'e osu atregahaze. Nagra tamatresugeta keta antahitama osu'naza moparega ha' vahetamimofo eri'za vahe umanigahaze. Na'ankure tamagrama hazazamo narimpa ahe'zana eri akru hazageno, tusi narimpa ahe vava nehiankino, mago vahe'mo'a ana tevea rusura osugahie.

5 Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.

Hagi Ra Anumzamo'a amanage huno hu'ne, Vahete'ma amuha'ma nehuno vahe'mo naza hugahie nehuno, vahe'mofo hankavegu'ma nentahino, Nagri'ma amefi'ma hunenamia vahe'mo'a sifnafi manigahie.

6 Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.

E'inahu'ma hania vahe'mo'a hagege kokampi me'nea trazankna hu'neankino, henkama manino vanifina so'e nomani'zana omanigahie. Ana hu'neankino agra hagege kokampima hagemoke hu'negeno vahe'ma nomanifi manigahie.

7 Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.

Hianagi iza'o Ra Anumzamofonte amentinti nehuno, Agritema amuha'ma nehania vahe'mo'a asomu'ene manigahie.

8 Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.

Hagi e'inahuma nehia vahe'mo'a, tinke'nare hankre'naza zafamo'ma rafu'na atregeno fenkame timpi urami'negeno, zagegnama egeno'a korera nosiankna nehie. E'ina hu'neankino zage knafinena ani'na eri nemareno raga rente vava huno vugahie.

9 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

Hagi vahe'mofo agu'afina vahe'ma revatagama hu'zamoke aviteno mago krigna hu'neankino kanamaregara osu'ne. Ana hu'negu iza ana zana keno antahino hugahie?

10 Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

Hianagi Nagra Ra Anumzamo'na vahe'mofo antahi'zana ke'na antahi'na nehu'na, vahe'mofo agu'anena rezagane'na negoe. Ana nehu'na zamagrama nehaza zamavu zamavate ante'na mizana zamitere nehue.

11 Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä; päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu."

Hagi fatgo osu kanteti'ma zago fenoma eri atruma nehaza vahe'mo'za, namamo agra'a onte'nea amute anukino mase'negeno horaho hiankna nehaze. Ana hu'neanki'za kasefa vahe mani'neza ana feno zana atre vagarete'za, ozafama ome resazana zamunte omane negi nagi vahe manigahaze.

12 Kunnian valtaistuin, korkea ikiajoista, meidän pyhäkkömme paikka!

Hagi nagra amanage hu'noe, Ra Anumzamofo hihamu hankave'ane kini tra'mo'a ese agafareti mesga huno meno e'neno, mono noma'afi me'negeta monora hunentone.

13 Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."

Ra Anumzamoka Israeli vahe'mo'za Kagrite'ma amuha'ma nehaza Anumza mani'nane. Iza'o rukrahe'ma huno katreno vania vahe'mo'a agazegu nehuno kugusopafi avon krente'negeno fanene hiankna hugahie. Na'ankure Ra Anumzamoka kagra vahemo'ma neneno kasefa'ma huno manisia kampui tinkna hu'nananagi, kagri'ma katre'naza agafare anara hugahaze.

14 Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni.

Ra Anumzamoka krifintira nazeri kanamarege'na kanamare'na nemani'na, nagu'vazinka navarege'na knare hu'na manisue. Na'ankure kagri kagige'za husga hunegantoe.

15 Katso, he sanovat minulle: "Missä on Herran sana? Toteutukoon se!"

Hagi antahio, Israeli vahe'mo'za kiza zokago kea hunenante'za, Ra Anumzamofo naneke hunka huama'ma nehana nanekea, iga me'nefi atregeno ana nanekemo'a nena'a efore hinketa kamneno? hu'za nehaze.

16 Mutta minä en ole vetäytynyt pois olemasta paimenena, sinua seuraamasta, enkä toivonut turmion päivää; sinä tiedät sen. Mitä minun huuliltani on lähtenyt, se on sinun kasvojesi edessä.

Ra Anumzamoka nagri vahe'ma kegava huo hunka'ma nami'nana eri'zana atrena ofre'noe. Ana nehu'na mago zupa kagrikura hu'na, ama vahetera kari atregeno eme zamazeri haviza hino hu'na osu'noe. Maka nanekema hu'noana kagra ko kenka antahinka hu'nane.

17 Älä tule minulle peljätykseksi, sinä, minun turvani onnettomuuden päivänä.

Ra Anumzamoka kagra nazeri korora osuo. Na'ankure hazenke zama ne-esigenka kagrake'za fra'ma kisanua kumani'a manigahane.

18 Joutukoot häpeään ne, jotka minua vainoavat, mutta älä anna minun häpeään tulla; peljästykööt he, mutta älä anna minun peljästyä. Tuota heille onnettomuuden päivä ja tuhoa heidät kaksinkertaisella tuholla.

Hagi knama nami'za nazeri havizama nehaza vahera zamazeri zamagaze huo. Hianagi nagrira natrege'na nagazegura nehu'na, antahintahi hakarea osa'neno. Hagi ana vahera kna nezaminka mago'ane ante agofetu hunka zamazeri haviza huo.

19 Näin sanoi Herra minulle: "Mene ja seiso Kansanportissa, josta Juudan kuninkaat tulevat ja josta he menevät, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.

Hagi Ra Anumzamo'a nagrira nasamino, Kagra vunka Jerusalemi kuma kafaraminte ome otio. Ese'ma uotisanana veamokizmi kafanema hu'nea kafanteti'ma, Juda kini vahe'mo'zama ufre'za atirami'zama nehaza kafante uotio. Ana'ma hutenka vunka maka kafaraminte'enena ome otitere nehunka,

20 Ja sano heille: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat, jotka tulette näistä porteista.

amanage hunka maka vahera zamasamio. Ama kuma kafaramimpinti'ma ufreta atiramitama nehaza vahe'motane, Juda kini vahe'motane Jerusalemi kumapima nemaniza vahe'motane, maka Juda vahe'motanena Ra Anumzamo'ma hania nanekea kama antahiho.

21 Näin sanoo Herra: Ottakaa itsestänne tarkka vaari, älkää sapatinpäivänä mitään kantamusta kantako älkääkä mitään tuoko Jerusalemin porteista.

Ra Anumzamo'a huno, Nagrama hanua koro kea antahiho. Tamagrama knare huta mani'sanunema hanuta, mani fruhu kna Sabatirera Jerusalemi kumamofo kafaramimpintira feno zana erita marerita atiramita osiho.

22 Älkää viekö sapatinpäivänä mitään kantamusta taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatinpäivä, niinkuin minä käskin teidän isienne tehdä.

Sabati knarera nontamifintira knama huga zana eri fegira nonteta, eri'zanena e'oriho. Hianagi Nagra tamagehe'ima zamasami'na Sabati kna ruotge hu'ne hu'nama zamasami'noa kante amage anteta kegava hiho.

23 Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan olivat niskureita, niin etteivät kuulleet eivätkä ottaneet kuritusta varteen.

Hianagi tamagri tamagehe'za ana nanekea antahi'za amagera nonte'za rukrahema hu'za ana nanekema antahi zankura zamavaresra hu'ne. Ana nehu'za zamavumro'ma ante kema huana zamagesa ante'za ontahi'naze.

24 Jos kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette tuo mitään kantamusta tämän kaupungin porteista sapatinpäivänä, vaan pyhitätte sapatinpäivän, niin ettette silloin tee mitään työtä,

Hianagi Nagri nanekema antahita, kuma kafaramimpinti'ma feno zama erita atiramita mareritama nosuta, zagore'ma notreta, Sabati kna zupa eri'zama e'norita, Sabatima kegavama hanage'za,

25 niin tulee tämän kaupungin porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita ja ruhtinaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulevat he ja heidän ruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ja tämä kaupunki on oleva asuttu iankaikkisesti.

kini vahemo'zane eri'za vahe zamimo'zanena ama ana kuma kafaramimpinti mareri'za atirami'za huvava hugahaze. E'ina nehanigeno Deviti nagapinti kinia efore hunante anante hu'za Jerusalemi kumapina kini tratera manigahaze. Maka zupa kini vahemo'zane eri'za vahe'zamimo'zanena, karisizamifine hosi agumpine mani'neza, kuma kafaramimpintira mareri'za atirami'za nehu'za, Juda vahe amu'nompina vano hugahaze. Ana nehanage'za ama rankumapina vahera manivava hu'za vugahaze.

26 Ja Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäriltä, Benjaminin maasta ja Alankomaasta, Vuoristosta ja Etelämaasta tulee niitä, jotka tuovat polttouhreja ja teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsutusuhreja, tuovat kiitosuhreja Herran huoneeseen.

Hagi Jerusalemi kuma'mofoma megagi'nea kumatamimpinti'ene Juda mopafima me'nea kumatamimpinti'ene, Jerusalemi kuma tavaonte'ma megagi'nea ne'onse kumatamimpinti'ene, Benzameni naga'mokizmi mopafinti'ene, zage fre kazigama me'nea ne'onse agonaramimofo agafinti'ene, agonaramimpima me'nea mopafinti'ene, Negevi kazigatiki hu'za vahera ne-e'za, tevefima kre fananehu ofane, mago'a ofaramine, witi ofaramine, mana nentake'za insensine, muse ofanena eri'za Ra Anumzamofo mono nontega egahaze.

27 Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva."

Hianagi tamagra Nagri kema ontahita Sabatima kegavama nosuta, mago'a knare'ma nehazaza huta, Jerusalemi kumamofo kafaramimpinti'ma fenozama erita marerita atiramita nehuta Sabati zupama ke'onke zama zagore'ma atresage'na, Nagra Jerusalemi kuma kafaramintera teve tagintesanugeno nereno, Jerusalemi kumapima me'nea ranra nontaminena teno vuno eno huno neresigeno, mago vahe'mo'a ana tevea rusura osugahie.