Jeremian 14

1 Herran sana, joka tuli Jeremialle suuren kuivuuden tähden.

Beseda Gospodova, ki je prišla Jeremiju glede pomanjkanja.

2 "Juuda murehtii, sen portit raukeavat, kallistuvat murheasussa maahan; ja Jerusalemista nousee valitushuuto.

Juda žaluje in njegova velika vrata pešajo; črna so do tal; in krik [prestolnice] Jeruzalem se je vzdignil.

3 Heidän ylimyksensä lähettävät alaisiansa vedelle. Nämä tulevat kaivoille, eivät löydä vettä, palajavat astiat tyhjinä, ovat pettyneet ja häpeissänsä ja peittävät päänsä.

Vsi njeni plemiči so poslali svoje malčke k vodam. Prišli so k jamam, pa niso našli nobene vode; s svojimi praznimi posodami so se vrnili; bili so osramočeni in zbegani in si pokrili svoje glave.

4 Peltomaan tähden, joka pakahtuu, kun ei ole satanut maassa, ovat peltomiehet pettyneinä ja peittävät päänsä.

Ker so tla razpokana, kajti ni bilo dežja na zemljo, so bili orači osramočeni, pokrili so si svoje glave.

5 Peurakin kedolla poikii ja hylkää vasikkansa, kun ei ole mitään vihantaa.

Da, tudi košuta je povrgla na polju in to zapustila, ker tam ni bilo nobene trave.

6 Ja villiaasit seisovat kalliokukkuloilla, haukkovat ilmaa niinkuin aavikkosudet; niiden silmät ovat riutuneet, kun ei ruohoa ole."

Divji osli so stali na visokih krajih, vohali so veter kakor zmaji; njihove oči so odpovedale, ker tam ni bilo nobene trave.

7 Vaikka pahat tekomme todistavat meitä vastaan, tee työsi, Herra, nimesi tähden; sillä meidän luopumuksemme ovat monet, sinua vastaan me olemme syntiä tehneet.

Oh Gospod, čeprav naše krivičnosti pričajo zoper nas, stori to zaradi svojega imena, kajti naša zdrknjenja nazaj so številna; grešili smo zoper tebe.

8 Sinä Israelin toivo, sen vapahtaja ahdingon aikana, minkätähden sinä olet kuin muukalainen maassa, kuin matkamies, joka poikkeaa majaan vain yöpyäksensä?

Oh Izraelovo upanje, njegov rešitelj v času stiske, zakaj bi bil kakor tujec v deželi in kakor popotnik, ki se obrača vstran, da ostane čez noč?

9 Minkätähden sinä olet kuin tyrmistynyt mies, kuin sankari, joka ei voi auttaa? Ja kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra, ja me olemme otetut sinun nimiisi; älä meitä jätä.

Zakaj bi bil kakor osupel človek, kakor mogočen človek, ki ne more rešiti? Vendar si ti, oh Gospod, v naši sredi in mi smo imenovani po tvojem imenu; ne zapusti nas.

10 Näin sanoo Herra tästä kansasta: Noin he mielellänsä harhailevat, eivät pidätä jalkojansa. Ei Herra mielisty heihin; hän muistaa nyt heidän pahat tekonsa ja rankaisee heidän syntinsä.

Tako govori Gospod temu ljudstvu: »Tako so ljubili tavanje, svojih stopal niso zadržali, zato jih Gospod ne sprejema. Sedaj se bo spomnil njihove krivičnosti in obiskal njihove grehe.«

11 Ja Herra sanoi minulle: "Älä rukoile tämän kansan puolesta, sen hyväksi.

Potem mi je Gospod rekel: »Ne moli za to ljudstvo za njihovo dobro.

12 Vaikka he paastoavat, en minä kuule heidän huutoansa, ja vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, en minä heihin mielisty, vaan miekalla, nälällä ja rutolla minä heidät lopetan."

Ko se postijo, ne bom slišal njihovega vpitja; in ko darujejo žgalno daritev in daritev, jih ne bom sprejel. Temveč jih bom použil z mečem, lakoto in kužno boleznijo.«

13 Niin minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Katso, profeetat sanovat heille: 'Ei teidän tarvitse nähdä miekkaa eikä kärsiä nälkää, vaan minä annan teille vakaan rauhan tässä paikassa'."

Potem sem rekel: »Ah, Gospod Bog! Glej, preroki jim pravijo: ›Ne boste videli meča niti ne boste imeli lakote. Temveč vam bom na tem kraju dal zagotovljen mir.‹«

14 Mutta Herra sanoi minulle: "Valhetta ennustavat profeetat minun nimessäni; minä en ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat teille.

Nato mi je Gospod rekel: »›Preroki v mojem imenu prerokujejo laži. Jaz jih nisem poslal niti jim zapovedal niti jim nisem govoril. Prerokujejo vam lažnivo videnje, vedeževanje, prazno stvar in prevaro svojega srca.‹

15 Sentähden, näin sanoo Herra profeetoista, jotka ennustavat minun nimessäni, vaikka minä en ole heitä lähettänyt, ja jotka sanovat, että miekka ja nälkä ei tule tähän maahan: miekkaan ja nälkään hukkuvat nämä profeetat.

Zato tako govori Gospod glede prerokov, ki prerokujejo v mojem imenu in jih jaz nisem poslal in vendar pravijo: ›Meča in lakote ne bo v tej deželi.‹ Z mečem in lakoto bodo ti preroki použiti.

16 Ja kansa, jolle he ennustavat, suistuu Jerusalemin kaduilla nälkään ja miekkaan, eikä kukaan heitä hautaa-ei heitä, ei heidän vaimojansa, poikiansa eikä tyttäriänsä. Minä vuodatan heidän pahuutensa heidän päällensä."

Ljudstvo, ki mu prerokujejo, bo zaradi lakote in meča vrženo ven na ulice [prestolnice] Jeruzalem. Nikogar ne bodo imeli, da bi jih pokopal, njih, njihove žene niti njihove sinove niti njihove hčere, kajti nanje bom izlil njihovo zlobnost.

17 Ja sano heille tämä sana: Minun silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää, eivät lakkaa; sillä neitsyt, tytär, minun kansani, on raskaasti runneltu, ylen kipeällä iskulla.

Zato jim boš rekel to besedo: ›Naj iz mojih oči tečejo solze ponoči in podnevi in naj ne prenehajo, kajti devica, hči mojega ljudstva je zlomljena z veliko vrzeljo, z zelo bolečim udarcem.‹«

18 Jos minä kedolle lähden, katso-miekan kaatamia! Jos tulen kaupunkiin, katso-kalvava nälkä! Sillä sekä profeetat että papit kiertävät maata eivätkä mitään tiedä.

Če grem naprej na polje, potem glej, umorjeni z mečem! Če vstopim v mesto, potem glej, tisti, ki so bolni od lakote! Da, prerok in duhovnik gresta naokrog v deželo, ki je ne poznata.

19 Oletko sinä kokonaan hyljännyt Juudan, vierooko sielusi Siionia? Minkätähden olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua? Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!

Mar si popolnoma zavrnil Juda? Ali se je tvoji duši gnusil Sion? Zakaj si nas udaril in tam ni ozdravljenja za nas? Iskali smo mir, pa tam ni nič dobrega; in čas ozdravljenja, pa glej, stiska!

20 Me tunnemme, Herra, jumalattomuutemme, isiemme pahat teot, sillä sinua vastaan me olemme syntiä tehneet.

Priznavamo, oh Gospod, našo zlobnost in krivičnost naših očetov, kajti grešili smo zoper tebe.

21 Älä hylkää, nimesi tähden! Älä anna kunniasi valtaistuinta häväistäväksi; muista, älä riko, liittoasi meidän kanssamme.

Ne preziraj nas zaradi svojega imena, ne osramoti prestola svoje slave. Spomni se, ne prelomi svoje zaveze z nami.

22 Onko pakanain turhista jumalista sateen antajiksi, tahi taivasko antaa sadekuurot? Etkö sinä ole Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän.

Je katerakoli izmed ničevosti poganov, ki lahko povzroči dež? Lahko nebo da nalive? Mar nisi ti, oh Gospod, naš Bog? Zato bomo čakali nate, ker si ti naredil vse te stvari.