Jesajan 63
1 Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan."
Idomu kaziga Bozra kumateti'ma za'za kukena'are'ma korankrema hunegeno'ma ne-ea nera iza'e? Iza kini ne'mofo za'za kukena hu'neno hihamu hankaveanena agatre azatrea huno masia hunora ne-e? E'i ana nera Nagragi'na fatgo navu'nava zampinti nanekea nehuanki'na hihamu hankavenireti zamagura vazigahue.
2 Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
Hanki waini rgama rentra'ma nehazafima wainima rentra ahe'nea vahe'mofo kukenaregama hiazama huno, tamagri kukenaregama kora penimoke'ma hu'neana nazamo anara hu'ne?
3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.
Mago vahe'mo'a nagranena mani'neno naza osige'na nagrake waini raga rentra ahe'na regatati hu'noe. Nagrira tusi'a narimpa ahege'na ha' vaheni'a krepima regatiti'ma nehiaza hu'na zamahe'na zamarehapa hugeno, kora zamimo'a rugatati huno maka kukenanirega koramoke hu'ne.
4 Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.
Nagra vaheni'ama zamagu vazi'na ete'na zamavaregahue hu'nama huhampari'noa kna nagu'afi antahinoankina, zamagu vazi'na ete zmavrenua kafua hago e'ne.
5 Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.
Nagrama koana Nagri vahe'ma zamazama hanaza vahera omani'zagena antri hu'noe. E'ina hige'na tusi'a narimpa ahenezmante'na Nagra'a nazanteti zamagu vazi'na ete zamavare'noe. Ana nehugeno Nagri narimpa ahezamo'a mareri'ne.
6 Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä."
Tusi'a narimpa ahenezmante'na maka kokankoka vahera zamahe'na rehapati'noe. Ana nehu'na narimpama ahe'zana aka tima nehiaza hu'na zamuge'za nene'za neginagia hu'naze. Ana nehazage'na zamagri korana mopafi eri tagi atre'noe.
7 Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa.
Ra Anumzamo'ma tavesi neranteno so'e avu'avazama hunerantea zanku'ene Ra Anumzamofo agima husgama hunte'zankura huramagesa hugahue. Tamagerfa huno Ra Anumzamo'a asunku zama-areti'ene vagaore avesi zanteti Israeli vahera zamazeri so'e hu'ne. Maka'zama Anumzamo'ma tagri'ma hurante'nea kante anteno tusi'a asunku huranteno taza hu'ne.
8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä"; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.
Ra Anumzamo'a huno, Ama ana vahera tamagerfa hu'za Nagri vahe fatgo mani'naze. E'ina hu'neanki'za zamagra nagri navurera havi kea osugahaze. Ana nehuno Agra zamagu'vazi ne' mani'ne.
9 Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.
Hanki zamagrama knazama eneri'za zamatafima nemani'zageno'a, Ra Anumzamo'enena ana knaza enerino, atazampi mani'ne. Ana nehigeno Agri tavaonte'ma nemania ankeromo zamagrane mani'neno zamagu vazi'ne. Ra Anumzamo'a avesizama'areti'ene asunku zama'areti huno ete zamavare'ne. Hagi korapa'ma mani'za e'naza knafina, maka zupa Ra Anumzamo'a azampi zamavaresga huno e'ne.
10 Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.
Hianagi Ra Anumzamofona ke'a rutagre'za zamefi hunemi'za Ruotage Avamu'amofona arimpagna erimi'naze. Ana hazagu huno ete rukrahe huno Ra Anumzamo'a zamagri ha' vahe fore huno Agra'a hara huzmante'ne.
11 Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä;
Anama hutege'za Mosese knafima korapa'ma fore'ma hu'nea zankura zamagesa ete nentahi'za amanage hu'za hu'naze. Hageri amu'nompima kama erifore huno vahe'ane naga'are'ma kegavama nehaza vahe'enema zamavareno'ma e'nea Anumzana iga mani'ne hu'za nehu'za, Agra Ruotage Avamu'ama atregeno amunozamifima enemanino,
12 hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestänsä tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;
hankavenentake azanu Mosesena azantamaga kaziga hankavea nemino, hagerina refkohu kanti kama huno kana erifore hige'za kantu kazigama vu'nazana, Ra Anumzamo'a agri agimo'ma agi'ama mevava hanigu anara hu'ne.
13 hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet?
Hagerimo'ma amefenkame'ma tami'nefina agra'a ugota huno nevuno zamavareno vu'ne. Hagi hosi afumo'za hagege kokampima viaza hu'za vu'nazanagi, trakara hu'za omase'naze.
14 Niinkuin karja astuu alas laaksoon, niin vei Herran Henki heidät lepoon. Niin sinä olet kansaasi johdattanut, tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.
Hagi bulimakao afumo'za agupofi umani fru hazankna huno, Ra Anumzamofo Avamumo'a mani fru zami'ne. E'inahu avu'avaza hunka vaheka'a kegava hunka zamavarenka ne-enka Rankagia eri'nane.
15 Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet.
Ra Anumzamoka monafinka masanentake huno hankave'ane kumapintira, kefenkma atenka tagrira tago. Inantega tusia hihamu hankaveka'a me'ne? Kagra kasunkura hurantenka knare kavukvara hunorantane.
16 Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.
Abrahamu'a tageno antinora osigeno, Israeli'a tagenira osu'neanagi, kagra nerfaga mani'nane. Kagra Ra Anumzamoka tagri nerfaga mani'nenka, korapama tagu'vazinka tavre'nana ne' mani'nane.
17 Miksi sallit meidän eksyä pois sinun teiltäsi, Herra, ja annoit meidän sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaja takaisin palvelijaisi tähden, perintöosasi sukukuntain tähden.
Ra Anumzamoka na'a higenka tatranketa kagri kana novaririta, tagu'a kafana erinegita, kagrira korora huganteta kagorga nomanune? Hagi nagri eri'za vahe mani'neta, Nagri naganofi mani'nazema hanunka, rukrahe hunka tagritega ete eno.
18 Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi sai pitää perintönsä; meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.
Ruotage'ma hu'nea mono nonka'a osi'a knafi ruotge vahekamota erita mani'nonane. Hianagi menina tagri ha' vahe'mo'za ha' eme huranteza ana mono nona eme eri haviza nehu'za, zamagiareti renkrare re'naze.
19 Me olemme niinkuin ne, joita sinä et ole ikinä hallinnut, olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.
Kagra hunka nagri vahe mani'naze hunka tagi nehunka kegava hurante'nananagi, ana'ma huozmante'nana vahe'mo'zama nehazankna tavutava nehuta, kagri kagima nohaza vahe'mo'za nehazankna tavutava nehu'ne.
