< Jesajan 59 >
1 Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:
Antahiho tamagerfa huno Ra Anumzamofo azamo'a atupara osu'neankino, tamagu nevazino, agesa akaniore Anumza omani'neankino nunamuma hanazana antahiramigahie.
2 vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule.
Hianagi tamagrama nehaza kumi'mo, tamagri Anumzamofona refkohu afete netre. Ana hu'neankino tamagri kumi'mo'a Anumzamofo avua rehiza higeno, tamagri nunamuna nontahie.
3 Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, teidän kielenne latelee petosta.
Tamagri tamazampina vahe'ma zamahe friza vahe'mofo koramo avitegeno, kefo avu'ava'zamo tamazankofina hareki'ne. Tamagipina havigema hu'zamo avitegeno, tamagefunafina kefo ke'ma hantagezamo avite'ne.
4 Ei kukaan vaadi oikeuteen vanhurskaasti, eikä kukaan käräjöi rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat kohdussaan tuhoa ja synnyttävät turmion.
Mago vahe'mo'ma magomofoma keagama hunteana havige huno keaga hunentegeno, keagafima avrentea vahemo'enena agrama agu'ma vazinakura havige nehie. Ana nehuta tamagra'ama vahe'ma zamazeri haviza haza zamo'a, mofavre amu'ene nehiankna nehuta, kumima hazana mofavre kasenteankna nehaze.
5 Myrkkyliskon munia he hautovat, hämähäkin verkkoja he kutovat; joka niitä munia syö, se kuolee, rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme.
Ana nehazageno havi antahintahi tamimo'a, ha' osifavemofo anenta'mo amu'afinti horaho huno eviankna nehigeno, pamponkemofo nofi'mo ne'onse zagaramima anomagino eri antrakoma nehiaza nehie. Ana hu'neankino iza'o ana osifavemofo amu'ama nesanimo'a nefrisnigeno, mago amu'amo'ma rutako'ma hanigeno'a, mago ha' osifave horaho hugahie.
6 Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi, heidän tekemäänsä ei voi verhoutua; heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.
Tamagrama nehaza havi tamavu tamavamo'a vahera zamaza nosiankino, pamponkemofo nofi'mo haviza hu'negeno, kukenama tro'ma hu so'e osiankna hu'ne. Ana hu'neankino havi tamavu tamava'ma nehuta, hazenkema hu' zamo tamazampina avite'ne.
7 Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja turmio on heidän teillänsä.
Ana vahe'mo'za kumi'ma huzante zamagi'a eri'za nevu'za, kezami omane vahe korana ame hu'za zamahe'za eri neragi'za, kumi'ma huzankuke antahintahia nehu'za, maka'zana eri haviza hu'za vanovano nehaze.
8 Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa; polkunsa he tekevät mutkaisiksi, ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.
Ana hu'neankitma vahe'enema tamarimpa fruma huta mani'zana nontahita, kama vanoma nehazafina, fatgoma huno refkohu avu'ava zana nosaze. Ana nehazage'za tamagri tamagiakafima rente'za nevaza vahe'mo'za zamarimpa fru hu'za omanigahaze.
9 Sentähden on oikeus meistä kaukana, eikä vanhurskaus saavuta meitä; me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä.
E'ina hu'negu fatgo huno refko hu avu'ava zamo'a tatreno afete me'negeta fatgo avu'avara nosune. Masaza kegahunanki huta amuhara hunanagi, hanizamo refinete. Masa kegahunanki huta amuhara hunanagi, hanimpi vano nehune.
10 Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat, haparoimme niinkuin silmiä vailla; me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä, me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet.
Ana knazamo higeta avu asuhu'nea vahe'mo kanku nehakeno azanteti asarega erieri huno eneviaza huta vano nehune. Ana nehuta zage ferupi vano nehunanagi, hanimpima vano hia vahe'mo'ma masete otite huno vanoma nehiaza huta vano nehune. Hankavezmima me'nea vahe'ma manizafina, fri vahekna huta nemanune.
11 Me murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset; me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä.
Ana knazamo higeta beamo'za vahe amprinaku'ma regazigazi nehazaza nehuta, maho namamo'za kragima nerazankna nehune. Ana nehuta fatgoma huno refko hu'zanku amuhara hu'nanagi afete nemegeta, tagu'mavazi zanku tavua anteta nehakonanagi afete me'ne.
12 Sillä meidän rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä, ja pahat tekomme me tunnemme:
Na'ankure Ra Anumzamoka Kagri kavurera rama'a hazenke hu'nonankino, tagri kumi'mo eriama huno kumi vahe mani'naze huno keaga hunerante. Ana nehigeta tagra kumi vahe mani'none huta keta antahita nehune.
13 me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja.
Ra Anumzamoka kagri kea ruhanentagita, havige huta kagrira kageta antahita osu'none huta nehune. Ana nehuta Anumzantimoka tamefi hunegamita, vahera huhaviza hunezmanteta, tusi hazenke erifore nehuta, tarimpafima me'nea havigea tagipinti huama nehune.
14 Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla.
Hagi fatgoma huno refkomahu avu'ava zamo'a ete rukrahe huno nevigeno, fatgo avu'avazamo'a ogantu afete onetie. Ana nehigeno tamage'ma hu avu'ava zamo'a karampi masete otite nehie. Ana higeno anazamo'a tamage avu'ava zana retufenetre.
15 Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta.
Tamagema hu'zamo'a inaregafi fregeno, havi avu'avazama atrea vahera vahe'mo'za hatati'za azeri haviza nehaze. Hagi Ra Anumzamo'ma fatgo huno'ma refko hu avu'avazama nonkeno'a musena nosie.
16 Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.
Hagi agrama kegeno, zamazeri havizama nehaza vahe'ma mago vahe'mo'ma efreno azama hugama osigeno'a, antri nehuno Agra'a azanuti ete agu'vazino nevreno, agra fatgo avu'ava huno zamazeri knare hige'za nemanize.
17 Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä, hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan.
Hagi fatgo avu'ava zana amimizare ha' kukenagna huno nentanino, agu'vazino etema avre'zana asenire kankrikna huno nentanino, havizama nehaza vahe'ma zamazeri havizama hania zana rimpa ahezana kukenagna huno nentanino, kazigazima huno fatgo avu'avazama hu'zana nakre kukna huno antanine.
18 Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa; merensaarille hän kostaa.
Zamagrama hu'naza zamavu zamavate anteno ha' vahe'a arimpa ahezmanteno nona huno zamazeri haviza nehuno, agri'ma ha'ma renentaza vahera nona huzmantegahie. Ana nehuno hageri ankenaregama maniza vu'naza vahe'enena nona huno zamazeri haviza hugahie.
19 Ja päivän laskun äärillä he pelkäävät Herran nimeä ja päivän koittamilla hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran henki ajaa eteenpäin.
Anama hanige'za zage fre kazigama nemaniza vahe'mo'za Ra Anumzamofonku koro hunte'za agorga nemanisageno, zage hanati kazigama nemaniza vahe'mo'za Agri hihamu hankave'agura husga huntegahaze. Na'ankure Ra Anumzamo'a asimu nentegeno zaho'amo ti hageno ne-eaza huno ne-esanige'za nege'za anara hugahaze.
20 Mutta Siionille se tulee lunastajana, niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Herra.
Zamagu'ma vazinia ne'mo'a Saioni eno, Jekopu naga'ma kumi'ma atre'za zamagu'a rukrahe'ma hu'naza nagara eteno eme zamavaregahie huno Ra Anumzamo'a hu'ne.
21 Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti.
Nagra Ra Anumzamo'na tamagranena mago huhagerafi huvempa kea amanage hu'na hu'noe, Nagra Avamuni'a tamagripi nente'na, nanekeni'a tamagipima ante'noa nanekemo'a me'ne''na huama huvava huta vugahaze.