Jesajan 46
1 Beel vaipuu, Nebo taipuu; heidän kuvansa joutuvat elukkain ja juhtain selkään; mitä te kulkueessa kannoitte, se sälytetään kuormaksi uupuville.
ʻOku foʻohifo ʻa Peli, pea tulolo ʻa Nipo, naʻe heka ʻi he ngaahi manu ʻae ngaahi tamapua, pea ʻi he fanga pulu: naʻe māfasia hoʻomou ngaahi saliote; ʻi hono fakaheka kuo ongosia ai ʻae manu.
2 He taipuvat, he vaipuvat molemmat; he eivät voi pelastaa kuormaa, ja itse he vaeltavat vankeuteen.
ʻOku nau tulolo, ʻoku nau punou fakataha; naʻe ʻikai te nau faʻa fua ʻae kavenga, ka kuo hoko ʻo pōpula ʻakinautolu.
3 Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta.
“Fanongo kiate au, ʻae fale ʻo Sēkope, pea mo hono toe kotoa pē ʻoe fale ʻo ʻIsileli, ʻaia naʻaku fua mei he fatu, ʻaia ʻoku fua mei he manāva.
4 Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.
Pea ʻo aʻu ki hoʻo motuʻa ko au ia; pea ʻo aʻu ki he ʻuluhinā te u fua koe: kuo u ngaohi, pea te u fua ia; ʻio, te u fua, pea te u fakamoʻui.
5 Keneenkä te vertaatte minut, kenenkä rinnalle minut asetatte, kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte, että olisimme toistemme vertaiset?
“Te mou fakatatau au kia hai, pea te u tatau mo hai, ʻio te mou fakatatau au kia hai, koeʻuhi ke mā tatau mo ia?
6 He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeata vaa'alla; he palkkaavat kultasepän, ja hän tekee siitä jumalan, jonka eteen he lankeavat maahan ja jota he kumartavat.
ʻOku laku ʻae koula mei he kato, pea fakamamafa ʻae siliva ʻi he meʻa fakatatau, pea fakakau ʻae tufunga koula; pea ʻoku ne ngaohi ia ko e ʻotua: ʻoku nau punou hifo, ʻio, ʻoku nau lotu.
7 He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen, ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa, hädästä se ei pelasta.
ʻOku nau fua ia ʻi he uma, ʻoku nau hapahapai ia, pea fokotuʻu ia ʻi hono potu, pea ʻoku ne tuʻu; pea ʻe ʻikai te ne ʻalu mei hono potu: ʻio, ʻe kalanga ha tokotaha kiate ia, ka ʻoku ʻikai te ne tali, pe fakamoʻui ia mei heʻene tuʻutāmaki.
8 Muistakaa tämä ja olkaa vahvat. Menkää itseenne, te luopiot.
“Manatuʻi ʻae meʻa ni, pea fakahā ko e kau tangata ʻakimoutolu: toe manatu ki ai, ʻakimoutolu ʻae kau angahala.
9 Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.
Manatu ki he ngaahi ʻuluaki meʻa ʻi muʻa: he ko au ko e ʻOtua, pea ʻoku ʻikai ha taha kehe; Ko au ko e ʻOtua, pea ʻoku ʻikai ha tokotaha ʻe tatau mo au,
10 Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.
Ke fakahā ʻae ikuʻanga mei he kamataʻanga, pea mei he ngaahi kuonga ʻi muʻa ʻae ngaahi meʻa ʻoku teʻeki ke fai, ʻo pehē, ʻE tuʻumaʻu ʻeku tuʻutuʻuni, pea te u fai ʻeku faʻiteliha kotoa pē:
11 Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.
ʻO ui ʻae manupuna ʻoku fekai mei he potu hahake, ʻae tangata ʻoku ne fai ki heʻeku fekau mei he fonua mamaʻo: ʻio, kuo u fakahā ia, pea te u fakahoko ia; kuo u tuʻutuʻuni ki ai, pea te u fai ia.
12 Kuulkaa minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta.
Fanongo kiate au, ʻakimoutolu ʻoku loto mālohi, ʻakimoutolu ʻoku mamaʻo mo e māʻoniʻoni:
13 Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille.
ʻOku ou ʻomi ke ofi ʻeku māʻoniʻoni; ʻe ʻikai mamaʻo ia, pea mo ʻeku fakamoʻui ʻe ʻikai tatali ia: pea te u tuku ʻae fakamoʻui ʻi Saione, maʻa ʻIsileli ko hoku nāunau.
