Jesajan 45
1 Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi:
ʻOku pehē ʻe Sihova ki heʻene pani, kia Kolesi, ʻaia kuo u puke ki hono nima toʻomataʻu, ke fakavaivai ʻae ngaahi puleʻanga ʻi hono ʻao; pea te u vete ʻae noʻotanga vala ʻoe ngaahi tuʻi, ke fakaava ʻi hono ʻao ʻae ngaahi matapā louua pea ʻe ʻikai tāpuni ʻae ngaahi matapā;
2 Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat.
“Te u muʻomuʻa ʻiate koe, pea ngaohi ʻae ngaahi potu pikopiko ke totonu: te u laiki ʻae ngaahi matapā palasa, pea tuʻusi ke motu ʻae ngaahi ukamea fakamaʻu:
3 Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala.
Pea te u foaki kiate koe ʻae koloa ʻoe poʻuli, mo e koloa fufū ʻoe ngaahi potu lilo, koeʻuhi ke ke ʻilo ko au, ko Sihova, ʻaia ʻoku ui koe ʻaki ho hingoa, ko au ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli.
4 Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut.
Koeʻuhi ko Sēkope ko ʻeku tamaioʻeiki, mo ʻIsileli kuo u fili, kuo u ui ʻaki koe ho hingoa: kuo u fakahingoa koe, ka ʻoku teʻeki te ke ʻilo au.
5 Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne,
Ko au ko Sihova, pea ʻoku ʻikai mo ha taha, ʻoku ʻikai ha ʻOtua mo au: naʻaku fakakofuʻi koe, ka ʻoku teʻeki te ke ʻilo au:
6 jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole,
Koeʻuhi ke nau ʻilo mei he hopoʻangalaʻā, pea mei he lulunga, ʻoku ʻikai ha taha mo au. Ko au ko Sihova, pea ʻoku ʻikai mo ha taha.
7 minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.
Kuo u ngaohi ʻae maama, pea fakatupu mo e poʻuli: ʻoku ou fakahoko ʻae melino, pea fakatupu mo e tau: ko au ko Sihova ʻoku ou fai ʻae ngaahi meʻa ni kotoa pē.
8 Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.
Mapee hifo, ʻakimoutolu ʻae ngaahi langi mei ʻolunga, pea tuku ke lilingi ʻe he ngaahi ʻao ʻae māʻoniʻoni: tuku ke fakamanga ʻae kelekele, pea tuku ke tupu ai ʻae moʻui, pea tuku ke tupu fakataha mo e angatonu; ko au ko Sihova kuo u fakatupu ia.
9 Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa-maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!"
ʻE malaʻia ia ʻaia ʻoku fekuki mo hono Tupuʻanga! Tuku ke fai ʻe he konga ipu maumau mo e ngaahi konga ipu maumau ʻoe kelekele. ʻE pehē ʻe he ʻumea kiate ia ʻoku ne fakafuofua ia, “Ko e hā kuo ke ngaohi?” Pe ko hoʻo ngāue, “ʻOku ʻikai hano nima?”
10 Voi sitä, joka sanoo isälleen: "Mitä sinä kelpaat siittämään?" ja äidilleen: "Mitä sinä kelpaat synnyttämään?"
ʻE malaʻia ia ʻoku pehē ki heʻene tamai, “Ko e hā kuo ke fakatupu?” Pe ki he fefine, “Ko e hā ia kuo ke fanauʻi?”
11 Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.
ʻOku pehē ʻe Sihova, ko e tokotaha māʻoniʻoni ʻo ʻIsileli, mo hono Tupuʻanga, “Fehuʻi kiate au ʻi he ngaahi meʻa ʻe hoko ʻoku kau ki hoku ngaahi foha, pea ʻi he ngaahi ngāue ʻa hoku nima mou fekau mai kiate au.
12 Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.
Kuo u ngaohi ʻa māmani, pea fakatupu mo e tangata ʻi ai: ko au, kuo u folahi ʻe hoku nima ʻae ngaahi langi, pea kuo u fekau ki honau tokolahi kotoa pē.
13 Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja ilman lahjusta, sanoo Herra Sebaot.
ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “kuo u fokotuʻu hake ia ʻi he māʻoniʻoni, pea te u fakahinohino hono ngaahi hala kotoa pē: te ne langa ʻeku kolo, pea te ne tukuange ʻeku ngaahi pōpula, ka e ʻikai koeʻuhi ko e fakatau, pe ko e totongi.
14 Näin sanoo Herra: Egyptin työansio ja Etiopian kauppavoitto ja sebalaiset, suurikasvuiset miehet, tulevat sinun tykösi, tulevat sinun omiksesi. Sinun perässäsi he käyvät, kulkevat kahleissa, sinua kumartavat, sinua rukoilevat: "Ainoastaan sinun tykönäsi on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa".
ʻOku pehē ʻe Sihova, “ʻE haʻu kiate koe ʻae ngāue ʻa ʻIsipite, mo e koloa ʻa ʻItiopea, pea mo e kakai Sipa, ko e kau tangata lalahi, pea ʻe ʻaʻau ʻakinautolu: te nau muimui ʻiate koe; ʻi he ukamea fihifihi te nau aʻu mai, pea te nau tō ki lalo kiate koe, te nau kole kiate koe, ʻo pehē, ‘Ko e moʻoni ʻoku ʻiate koe ʻae ʻOtua; pea ʻoku ʻikai mo ha tokotaha, ʻoku ʻikai mo ha ʻOtua.’”
15 Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.
Ko e moʻoni ko koe ko e ʻOtua ʻoku ke fufū koe, ʻE ʻOtua ʻo ʻIsileli, ko e Fakamoʻui.”
16 Häpeän ja pilkan he saavat kaikki, pilkan alaisina he kulkevat kaikki, nuo kuvien tekijät.
Te nau mā, pea puputuʻu, ʻakinautolu kotoa pē: ʻe tutuku fakataha ʻi he maveuveu ʻakinautolu ʻoku ngaohi tamapua.
17 Mutta Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka.
Ka e fakamoʻui ʻa ʻIsileli ʻia Sihova ʻaki ʻae moʻui taʻengata: ʻe ʻikai te mou mā pe puputuʻu ʻo lauikuonga pea taʻengata.
18 Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan-hän on Jumala-joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.
He ʻoku pehē ʻe Sihova ʻaia naʻa ne ngaohi ʻae ngaahi langi; ko e ʻOtua pe ʻaia naʻe fakafuofua ʻa māmani mo fakatupu ia; kuo ne fokotuʻumaʻu ia, naʻe ʻikai te ne ngaohi ke taʻeʻaonga ia, naʻa ne fakafuofua ia ke nofo ai ʻae kakai: “ko au ko Sihova: pea ʻoku ʻikai mo ha tokotaha.
19 En ole minä puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on.
Naʻe ʻikai te u lea ʻi he lilo, ʻi ha potu fakapoʻuli ʻo māmani: naʻe ʻikai te u pehē taʻeʻaonga ki he hako ʻo Sēkope, ‘Kumi kiate au:’ Ko au ko Sihova ʻoku ou lea ʻaki ʻae māʻoniʻoni, ʻoku ou fakahā ʻae ngaahi meʻa ʻoku totonu.”
20 Kokoontukaa ja tulkaa, lähestykää kaikki, te henkiinjääneet kansakunnista. Eivät ne mitään ymmärrä, jotka kantavat puukuviansa ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi auttaa.
“Fakataha ʻakimoutolu pea haʻu; ʻunuʻunu mai ke ofi ʻakimoutolu kuo hao ʻi he ngaahi puleʻanga: ʻoku ʻikai ha ʻilo ʻiate kinautolu ʻoku fokotuʻu ʻae ʻakau ʻo ʻenau tamapua kuo tongi, pea hū ki he ʻotua ʻoku ʻikai faʻa fakamoʻui.
21 Ilmoittakaa ja esiin tuokaa-neuvotelkoot keskenänsä-kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.
Mou tala, pea ʻomi ke ofi ʻakinautolu, ʻio, tuku ke nau fakakaukau fakataha: ko hai kuo ne fakahā ʻae meʻa ni mei he kuonga ʻi muʻa? Ko hai kuo ne tala ia mei he kuonga ko ia? ʻIkai ko au ko Sihova? Pea ʻoku ʻikai mo ha ʻOtua mo au; ko e ʻOtua angatonu pea ko e Fakamoʻui; ʻoku ʻikai ha taha mo au.
22 Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.
“Sio mai kiate au pea mou moʻui ai, ʻae ngaahi ngataʻanga kotoa pē ʻo māmani: he ko au pe ko e ʻOtua, pea ʻoku ʻikai mo ha taha.
23 Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman.
Kuo u fuakava ʻiate au pe, kuo ʻalu atu ʻae folofola ʻi hoku fofonga ʻi he māʻoniʻoni, pea ʻe ʻikai foki ia, ʻE peluki ʻae tui kotoa pē kiate au, ʻe fuakava mo e ʻelelo kotoa pē.
24 Ainoastaan Herrassa-niin pitää minusta sanottaman-on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.
Ko e moʻoni, ʻe pehē ʻe ha tokotaha, ‘ʻOku ou maʻu ʻae māʻoniʻoni mo e mālohi ʻia Sihova:’” ʻio, ʻe haʻu kiate ia ʻae kakai; pea ko kinautolu kotoa pē ʻoku ʻita kiate ia ʻe mā.
25 Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa.
ʻE tonuhia ʻia Sihova ʻae hako kotoa pē ʻo ʻIsileli, pea te nau vikiviki ai.
