Jesajan 41
1 Vaietkaa minun edessäni, te merensaaret. Kansat verestäkööt voimansa, astukoot esiin ja puhukoot sitten; käykäämme oikeutta keskenämme.
— «I arallar, süküt ⱪilip Mening aldimƣa kelinglar; Hǝlⱪlǝrmu küqini yengilisun! Ular yeⱪin kǝlsun, sɵz ⱪilsun; Toƣra ⱨɵküm ⱪilix üqün ɵzara yeⱪinlixayli!»
2 Kuka herätti päivänkoiton maasta hänet, jota vanhurskaus seuraa joka askeleella? Kuka antaa kansat hänen valtaansa, kukistaa kuninkaat hänen jalkoihinsa? Kuka muuttaa heidän miekkansa tomuksi, heidän jousensa lentäviksi oljenkorsiksi?
«Kim xǝrⱪtiki birsini oyƣitip, Uni ⱨǝⱪⱪaniyliⱪ bilǝn Ɵz hizmitigǝ qaⱪirdi? U ǝllǝrni uning ⱪoliƣa tapxuridu, Uni padixaⱨlar üstidin ⱨɵkümranliⱪ ⱪilduridu; Ularni uning ⱪiliqiƣa tapxurup topa-qangƣa aylanduridu, Ularni uning oⱪyasi aldida xamal uqurƣan pahal-topandǝk ⱪilidu.
3 Hän ajaa heitä takaa, samoaa vammatonna polkua, hänen jalkainsa ennen kulkematonta.
U ularni ⱪoƣliwetip, Putini yǝrgǝ tǝgküzmǝy degüdǝk mangidu, aman-esǝnlik iqidǝ ɵtiweridu;
4 Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.
Əlmisaⱪtin tartip dǝwrlǝrni «Barliⱪⱪa kǝl» dǝp qaⱪirip, Bularni bekitip ada ⱪilƣan kim? Mǝn Pǝrwǝrdigar Awwal Bolƣuqidurmǝn, Ahiri bolƣanlar bilǝnmu billǝ Bolƣuqidurmǝn; Mǝn degǝn «U»durmǝn.
5 Merensaaret näkivät sen ja peljästyivät, maan ääret vapisivat. He lähestyivät, he tulivat,
Arallar xu ixlarni kɵrüp ⱪorⱪixidu; Jaⱨanning qǝt-qetidikilǝr titrǝp ketidu; Ular bir-birigǝ yeⱪinlixip, aldiƣa kelidu;
6 he auttoivat toinen toistaan ja sanoivat toisillensa: "Ole luja!"
Ularning ⱨǝrbiri ɵz ⱪoxnisiƣa yardǝm ⱪilip, Ɵz ⱪerindixiƣa: «Yürǝklik bol!» — dǝydu.
7 Valaja rohkaisee kultaseppää, levyn vasaroitsija alasimen iskijää; hän sanoo juotoksesta: "Se on hyvä", ja vahvistaa sen nauloilla, niin ettei se horju.
Xuning bilǝn nǝⱪⱪaxqi zǝrgǝrni riƣbǝtlǝndüridu, Metalni yapilaⱪlap bolⱪa oynatⱪuqi sǝndǝlni bazƣan bilǝn soⱪⱪuqini riƣbǝtlǝndürüp: «Kǝpxǝrligini yahxi!» dǝydu; Xuning bilǝn uni lingxip ⱪalmisun dǝp butning putini mihlar bilǝn bekitidu.
8 Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut, Aabrahamin, minun ystäväni, siemen,
Biraⱪ sǝn, i ⱪulum Israil, I Ɵzüm talliƣan Yaⱪup, Ibraⱨim Mening dostumning ǝwladi: —
9 jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt",
Mǝn jaⱨanning ⱪǝridin elip kǝlgǝn, Yǝrning ǝng qǝtliridin qaⱪiriƣinim sǝn ikǝnsǝn; Mǝn sanga «Sǝn mening ⱪulumdursǝn, Mǝn seni talliƣan, Seni ⱨǝrgiz qǝtkǝ ⱪaⱪmaymǝn» — degǝnidim.
10 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.
— Ⱪorⱪma; qünki Mǝn sǝn bilǝn billidurmǝn; Uyan-buyan ⱪarap ⱨoduⱪmanglar; Qünki Mǝn sening Hudayingdurmǝn; Mǝn seni küqǝytimǝn, Bǝrⱨǝⱪ, Mǝn sanga yardǝmdǝ bolimǝn! Bǝrⱨǝⱪ, Mǝn Ɵzümning ⱨǝⱪⱪaniyliⱪimni bildürgüqi ong ⱪolum bilǝn seni yɵlǝymǝn.
11 Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät.
Mana, sanga ⱪarap ƣaljirlixip kǝtkǝnlǝrning ⱨǝmmisi hijil bolup xǝrmǝndǝ bolidu; Sanga xikayǝt ⱪilƣuqilar yoⱪ deyǝrlik bolidu, ⱨalak bolidu.
12 Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaan taistelivat; tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat.
Sǝn ularni izdisǝng, ⱨeq tapalmaysǝn; Sǝn bilǝn dǝwalaxⱪuqilar — Sanga ⱪarxi urux ⱪilƣuqilar yoⱪ deyǝrlik, ⱨeq bolup baⱪmiƣandǝk turidu.
13 Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua".
Qünki Mǝn Pǝrwǝrdigar Hudaying ong ⱪolungni tutup turup, sanga: — «Ⱪorⱪma, Mǝn sanga yardǝmdǝ bolimǝn!» dǝymǝn.
14 Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.
Ⱪorⱪma, sǝn ⱪurt bolƣan Yaⱪup, Israilning baliliri! Mǝn sanga yardǝmdǝ bolimǝn!» — dǝydu Pǝrwǝrdigar, yǝni sening Ⱨǝmjǝmǝt-Ⱪutⱪuzƣuqing, Israildiki Muⱪǝddǝs Bolƣuqi.
15 Katso, minä panen sinut raastavaksi puimaäkeeksi, uudeksi, monihampaiseksi. Sinä puit ja rouhennat vuoret, muutat kukkulat akanoiksi;
Mana, Mǝn seni kɵp ⱨǝm ɵtkür qixliⱪ yengi bir dan ayriƣuqi tirna ⱪilimǝn; Sǝn taƣlarni yanjip, ularni parǝ-parǝ ⱪiliwetisǝn, Dɵnglǝrnimu kɵküm-talⱪanƣa aylanduruwetisǝn.
16 sinä ne viskaat, ja tuuli ne vie ja myrsky ne hajottaa. Mutta sinä iloitset Herrassa, Israelin Pyhä on sinun kerskauksesi.
Sǝn ularni soruysǝn, Xamal ularni uqurup ketidu, Ⱪuyun ularni tarⱪitiwetidu; Wǝ sǝn Pǝrwǝrdigar bilǝn xadlinisǝn, Israildiki Muⱪǝddǝs Bolƣuqini iptiharlinip mǝdⱨiyǝlǝysǝn.
17 Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.
Bozǝklǝr wǝ yoⱪsullar su izdǝydu, lekin su yoⱪ; Ularning tili ussuzluⱪtin ⱪaƣjirap ketidu; Mǝn Pǝrwǝrdigar ularni anglaymǝn; Mǝn Israilning Hudasi ulardin waz kǝqmǝymǝn.
18 Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin, lähteet laaksojen pohjiin; minä muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi.
Mǝn ⱪaⱪas egizliklǝrdǝ dǝryalarni, Jilƣilar iqidǝ bulaⱪlarni aqimǝn; Dalani kɵlqǝkkǝ aylandurimǝn, Tatirang yǝrdin sularni urƣutup su bilǝn ⱪaplap berimǝn.
19 Minä kasvatan erämaahan setripuita, akasioita, myrttejä ja öljypuita; minä istutan arolle kypressejä, jalavia ynnä hopeakuusia,
Dalada kedir, akatsiyǝ, hadas wǝ zǝytun dǝrǝhlirini ɵstürüp berimǝn; Qɵl-bayawanda arqa, ⱪariƣay wǝ boksus dǝrǝhlirini birgǝ tikimǝn;
20 jotta he näkisivät ja tietäisivät, huomaisivat ja myös ymmärtäisivät, että Herran käsi on tämän tehnyt, Israelin Pyhä sen luonut.
Xundaⱪ ⱪilip ular bularni kɵrüp, bilip, oylinip: — «Pǝrwǝrdigarning ⱪoli muxularni ⱪilƣan, Israildiki Muⱪǝddǝs Bolƣuqi uni yaratⱪan!» dǝp tǝng qüxinixidu.
21 Tuokaa esiin riita-asianne, sanoo Herra, esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin kuningas.
— Muⱨakimiliringlarni otturiƣa ⱪoyunglar, dǝydu Pǝrwǝrdigar; — Küqlük sǝwǝbliringlarni qiⱪiringlar, dǝydu Yaⱪupning Padixaⱨi.
22 Esittäkööt ja ilmoittakoot meille, mitä tapahtuva on; ilmoittakaa entiset, mitä ne olivat, tarkataksemme ja tietääksemme, mitä niistä on tullut, tahi antakaa meidän kuulla tulevaisia.
— [Butliringlar] elip kirilsun, Bizgǝ nemilǝrning yüz beridiƣanliⱪini eytsun; Ilgiriki ixlarni, ularning üjür-büjürlirigiqǝ kɵz aldimizda kɵrsǝtsun, Xundaⱪla bulardin qiⱪidiƣan nǝtijilǝrni bizgǝ bildürüx üqün eytip bǝrsun; — Yaki bolmisa, kǝlgüsidiki ixlarni anglap bilǝyli;
23 Ilmoittakaa, mitä vastedes tapahtuu, tietääksemme, oletteko te jumalia. Tehkää hyvää tai tehkää pahaa, niin me katsomme ja ihmettelemme.
Silǝrning ilaⱨliⱪ ikǝnlikinglarni biliximiz üqün, Keyinki yüz beridiƣan ixlarni bizgǝ bayan ⱪilinglar; Ⱪandaⱪla bolmisun, Bizni ⱨang-tang ⱪilip uni tǝng kɵridiƣan ⱪilix üqün, Birǝr yahxi ix yaki yaman bir ixni ⱪilinglar!
24 Katso, te olette pelkkää tyhjää, ja teidän tekonne ovat turhat. Kauhistus se, joka teidät valitsee!
Mana, silǝr yoⱪning ariliⱪida, Ixligininglarmu yoⱪ ixtur; Silǝrni talliƣuqi bir lǝnitidur.
25 Minä herätin pohjoisesta hänet, ja hän tuli, päivänkoitosta hänet, joka rukoilee minun nimeäni, ja hän tallaa käskynhaltijoita kuin lokaa, niinkuin savenvalaja savea sotkee.
Birsini ximal tǝrǝptin ⱪozƣidim, u kelidu; U künqiⱪixtin Mening namimni jakarlap kelidu; U birsi ⱨak layni dǝssigǝndǝk, sapalqi lay qǝyligǝndǝk ǝmǝldarlarning üstigǝ ⱨujum ⱪilidu;
26 Kuka on sen alunpitäen ilmoittanut, että olisimme sen tienneet, ja edeltäpäin, niin että voisimme sanoa: "Hän oli oikeassa"? Ei kukaan sitä ilmoittanut, ei kukaan sitä kuuluttanut, ei kukaan kuullut teiltä sanaakaan.
Bizgǝ uⱪturux üqün, kim muⱪǝddǝmdin buyan buni eytⱪan? Yaki Bizni «U ⱨǝⱪiⱪǝttur» degüzüp bu ixtin burun uni aldin’ala eytⱪan? Yaⱪ, ⱨeqkim eytmaydu; Bǝrⱨǝⱪ, ⱨeqkim bayan ⱪilmaydu; Sɵzünglarni angliyaliƣuqi bǝrⱨǝⱪ yoⱪtur!
27 Minä ensimmäisenä sanon Siionille: "Katso, katso, siinä ne ovat!" ja annan Jerusalemille ilosanomantuojan.
Mǝn dǝslǝptǝ Zionƣa: — «Muxu ixlarƣa kɵz tikip turunglar! Kɵz tikip turunglar!» dedim, Yerusalemƣa hux hǝwǝrni yǝtküzgüqini ǝwǝtip bǝrdim.
28 Minä katselen ympärilleni, mutta ei ole ketään; ei kenkään näistä voi antaa neuvoa, että kysyisin heiltä ja he vastaisivat.
Mǝn ⱪarisam, xular arisida ⱨeqkim yoⱪ — Mǝsliⱨǝt bǝrgüdǝk ⱨeqkim yoⱪ, Xulardin sorisam, jawab bǝrgüdǝk ⱨeqkimmu yoⱪ.
29 Katso, kaikki he ovat pelkkää petosta, turhat ovat heidän työnsä; tuulta ja tyhjää ovat heidän valetut kuvansa.
Ⱪaranglar, ular ⱨǝmmisi ⱪuruⱪ; Ularning yasiƣanliri yoⱪ ixtur, Ⱪuyma mǝbudliri ⱪuruⱪ xamaldǝk mǝnisizdur.
