Jesajan 31
1 Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta.
Abomhaih hnik hanah Izip ah caeh tathuk, hrangnawk oephaih tawn kami, pop parai hrang lakok oephaih tawn kami, thacak hrang angthueng kaminawk to oep moe, ciimcai Isarael Sithaw to khen ai, Angraeng doeh pakrong ai kaminawk loe khosak bing!
2 Mutta myös hän on viisas, ja hän tuottaa onnettomuuden; hän ei peruuta sanojansa, vaan nousee pahantekijäin sukua vastaan ja väärintekijäin apuuntuloa vastaan.
Anih loe palungha pongah amrohaih to phasak tih; anih loe thuih ih lok to azuk let mak ai; anih loe sethaih sah kami imthung takoh to tuk moe, kahoih ai hmuen sak abomh kaminawk to tuk hanah angthawk tih.
3 Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.
Toe Izip kaminawk loe Sithaw na ai ni, kami rumram toeng ni; nihcae ih hrangnawk doeh muithla ah om ai, takpum ah ni oh o rumram toeng. Angraeng mah ban phok thuih naah loe, anih abomh kaminawk amtimh o ueloe, abomhaih hnu kaminawk doeh amtimh o tih; nihcae loe nawnto anghmaa o boih tih.
4 Sillä näin on Herra minulle sanonut: Niinkuin leijona, nuori leijona, murisee saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi, eikä peljästy heidän huutoansa, ei huoli heidän hälinästään, niin Herra Sebaot on astuva alas sotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla.
Angraeng mah hae tiah ang thuih; Kaipui hoi a caanawk loe kaek ih moi to caak o moe, a hang o naah, tuutoep kaminawk boih mah hang o thuih cadoeh, hanghaih lok to zii o mak ai, tasoeh doeh tasoeh o mak ai; to baktih toengah misatuh kaminawk ih Angraeng loe to ah kaom mae hoi Zion mae ah nihcae to tuk hanah anghum tathuk tih.
5 Niinkuin liitelevät linnut, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia-varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa.
Tavaa mah pakhraeh hoiah a caanawk to khuk baktih toengah, Angraeng mah Jerusalem to pakaa tih; anih mah pakaa ueloe loisak tih; anih mah pakaa tih, danpaek ai ah loisak tih.
6 Palatkaa, te israelilaiset, hänen tykönsä, josta olette niin kauas luopuneet.
Aw Israel caanawk misa nang thawk o thuih ih, Angraeng khaeah amlaem o let ah.
7 Sillä sinä päivänä jokainen hylkää hopeaiset ja kultaiset epäjumalansa, jotka kätenne ovat tehneet teille synniksi.
To na niah loe zaehaih sak hanah, nangmacae ban hoiah sak ih sui maw, sumkanglung hoiah maw na sak o ih krangnawk to na vaa o king tih boeh.
8 Ja Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen, ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen; hän pakenee miekkaa, ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen.
Assyria loe thacak kami mah hum mak ai, sumsen hoiah ni dueh tih; kasae kami mah hum mak ai, anih loe suemsen mah paaeh tih; toe anih loe sumsen thung hoiah cawn ueloe, angmah ih thendoengnawk to misong tok sahsak tih.
9 Hänen kallionsa kukistuu kauhusta, ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipun luota pakoon, sanoo Herra, jonka tuli on Siionissa ja pätsi Jerusalemissa.
Zit loiah angmah ih kacak sipae to cawn taak tih, anih ih angraengnawk loe angmathaih hmuen hnuk o naah zii o tih, tiah Zion mae ah kangqong hmai ah kaom, Jerusalem ah doeh hmaitikhaih ahmuen ah kaom, Angraeng mah thuih.
