Jesajan 29
1 Voi Arielia, Arielia, kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä! Liittäkää vuosi vuoteen, kiertäkööt juhlat kiertonsa,
Ariǝlgǝ, Dawut ɵz makani ⱪilƣan Ariǝlgǝ way! Yǝnǝ bir yil yillarƣa ⱪoxulsun, Ⱨeyt-bayramlar yǝnǝ aylinip kǝlsun;
2 niin minä ahdistan Arielia, ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta, oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi.
Biraⱪ Mǝn dǝrd-ǝlǝmni Ariǝlgǝ kǝltürimǝn; Dad-pǝryadlar kɵtürülüp anglinidu; U Manga ⱨǝⱪiⱪǝtǝn bir «Ariǝl» bolidu.
3 Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaan ja saarran sinut vartiostoilla ja luon vallit sinua vastaan.
Qünki Mǝn seni ⱪapsap qedirlar tiktürüp, Seni ⱪamal ⱪilip muⱨasirǝ istiⱨkamlirini salimǝn, Potǝyliri bilǝn seni ⱪorxiwalimǝn.
4 Silloin sinä puhut maasta matalalta, sanasi tulevat vaimeina tomusta, sinä uikutat kuin vainajahenki maasta, puheesi tulee supisten tomusta.
Xuning bilǝn pǝs ⱪilinisǝn, Sǝn yǝr tegidin sɵzlǝydiƣan, Gǝpliring pǝstin, yǝni topa-qangdin kelidiƣan, Awazing ǝrwaⱨlarni qaⱪirƣuqiningkidǝk yǝr tegidin qiⱪidu, Sɵzliring topa-qangdin xiwirlap qiⱪⱪandǝk bolidu;
5 Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva niinkuin hieno pöly, ja väkivaltaisten lauma niinkuin lentävät akanat, ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:
Xu qaƣda düxmǝnliringning topi huddi yumxaⱪ topa-qanglardǝk, Yawuzlarning topi xamal uqurup taxlaydiƣan topandǝk tozup ketidu. Bu ix birdinla, tuyuⱪsiz bolidu!
6 Herra Sebaot etsiskelee sinua ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa, kuluttavan tulen liekissä.
Əmdi samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigar sening yeningƣa kelidu; Güldürmama, yǝr tǝwrǝx, küqlük xawⱪun, ⱪuyuntaz, boran wǝ yutuwalƣuqi ot yalⱪunlar bilǝn sǝndin ⱨesab alidu.
7 Niinkuin yöllinen uninäky on oleva kansain lauma, joka sotii Arielia vastaan, kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan ja sitä ahdistavat.
Xundaⱪ ⱪilip Ariǝlgǝ ⱪarxi jǝng ⱪilidiƣan, Yǝni uningƣa wǝ ⱪǝl’ǝ-ⱪorƣanliⱪ mudapiǝlǝrgǝ jǝng ⱪiliwatⱪan barliⱪ ǝllǝrning nurƣunliƣan ⱪoxunliri keqisi kɵrgǝn qüxtiki kɵrünüxtǝk yoⱪap ketidu.
8 Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä, ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja himoitsee juoda, niin on oleva kaikki kansain lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.
Aq ⱪalƣan birsi qüx kɵrgǝndǝ, Qüxidǝ bir nemǝ yǝydu; Biraⱪ oyƣansa, mana ⱪorsiⱪi ⱪuruⱪ turidu; Qangⱪiƣan birsi qüx kɵrgǝndǝ, Qüxidǝ su iqidu; Biraⱪ oyƣansa, mana u ⱨalidin ketidu, U yǝnila ussuzluⱪⱪa tǝxna bolidu; Mana Zion teƣiƣa ⱪarxi jǝng ⱪiliwatⱪan ǝllǝrning nurƣunliƣan ⱪoxunliri dǝl xundaⱪ bolidu.
9 Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä, hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta.
Əmdi arisaldi boliwerip, Ⱪaymuⱪup ketinglar! Ɵzünglarni ⱪariƣu ⱪilip, ⱪariƣu bolunglar! Ular mǝst boldi, biraⱪ xarabtin ǝmǝs! Ular ilǝnglixip ⱪaldi, biraⱪ ⱨaraⱪtin ǝmǝs!
10 Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne-profeettanne, ja peittänyt teidän päänne-näkijänne.
Qünki Pǝrwǝrdigar silǝrgǝ ƣǝplǝt uyⱪusi basⱪuqi bir roⱨni tɵküp, Kɵzünglarni etiwǝtti; U pǝyƣǝmbǝrlǝr wǝ bax-kɵzünglar bolƣan aldin kɵrgüqilǝrnimu qümkiwǝtti.
11 Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "Ei voi, sillä se on lukittu",
Muxu kɵrgǝn pütkül wǝⱨiy bolsa, silǝr üqün peqǝtliwetilgǝn bir yɵgimǝ kitabdǝk bolup ⱪaldi; Hǝⱪ kitabni sawatliⱪ birsigǝ berip: — «Oⱪup berixingizni ɵtünimǝn» — desǝ, u: — «Oⱪuyalmaymǝn, qünki peqiti bar ikǝn» — dǝydu.
12 ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "En osaa lukea".
Kitab sawatsiz birsigǝ berilip: — «Oⱪup berixingizni ɵtünimǝn» — deyilsǝ, u: — «Mǝn sawatsiz» — dǝydu.
13 Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä,
Wǝ Rǝb mundaⱪ dǝydu: — «Muxu hǝlⱪ aƣzi bilǝn Manga yeⱪinlaxⱪanda, Tili bilǝn Meni ⱨɵrmǝtligǝndǝ, Biraⱪ ⱪǝlbi bolsa Mǝndin yiraⱪ turƣaqⱪa, Mǝndin bolƣan ⱪorⱪuxi bolsa, pǝⱪǝt insan balisining pǝtiwaliridinla bolidu, halas;
14 sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja-kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.
Xunga mana, Mǝn muxu hǝlⱪ arisida yǝnǝ bir karamǝt kɵrsitimǝn; Karamǝt bir ixni karamǝt bilǝn ⱪilimǝn; Xuning bilǝn ularning danixmǝnlirining danaliⱪi yoⱪilidu; Ularning aⱪillirining ǝⱪilliri yoxurunuwalƣan bolidu».
15 Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: "Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?"
Ɵzining pükkǝn niyǝtlirini Pǝrwǝrdigardin yoxurux üqün astin yǝrgǝ kiriwalƣan, Ɵz ixlirini ⱪarangƣuluⱪta ⱪilidiƣan, Wǝ «Bizni kim kɵridu» wǝ «Kim bizni bilgǝn» degǝnlǝrgǝ way!
16 Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva kuvaajastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"?
Aⱨ, silǝrning tǝtürlükünglar! Sapalqini seƣiz layƣa ohxatⱪili bolamdu? Xundaⱪla ix ɵzini Ixligüqigǝ: «U meni ixlimigǝn», Yaki xǝkillǝndürülgǝn ɵzini Xǝkillǝndürgüqigǝ: «Uning ǝⱪli yoⱪ» desǝ bolamdu?!
17 Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen.
Qünki ⱪisⱪa waⱪit iqidila, Liwan mewilik baƣƣa aylandurulmamdu? Mewilik baƣ bolsa orman ⱨesablanmamdu?
18 Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä.
Xu künidǝ gaslar xu yɵgimǝ kitabning sɵzlirini anglaydiƣan, Ⱪariƣular zulmǝt ⱨǝm ⱪarangƣuluⱪtin qiⱪip kɵzliri kɵridiƣan bolidu;
19 Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.
Mɵminlǝr bolsa Pǝrwǝrdigardin tehimu hursǝn bolidu; Insanlar arisidiki miskinlǝr Israildiki Muⱪǝddǝs Bolƣuqidin xadlinidu.
20 Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut,
Rǝⱨimsiz bolƣuqi yoⱪaydu, Mazaⱪ ⱪilƣuqi ƣayib bolidu; Ⱪǝbiⱨlik pursitini kütidiƣanlarning ⱨǝmmisi ⱨalak ⱪilinidu;
21 ne, jotka sanallansa langettavat ihmisiä syyhyn ja virittävät pauloja sille, joka oikeutta puolustaa portissa, ja verukkeilla syyttömän asian vääräksi vääntävät.
Mana [muxundaⱪ adǝmlǝr] adǝmni bir sɵz üqünla jinayǝtqi ⱪilidu, Dǝrwazida turup rǝzillikkǝ tǝnbiⱨ bǝrgüqi üqün tuzaⱪ tǝyyarlap ⱪoyidu, Ⱨǝⱪⱪaniy adǝmning dǝwasini sǝwǝbsiz bikar ⱪiliwetidu.
22 Sentähden Herra, joka Aabrahamin vapahti, sanoo Jaakobin heimolle näin: Ei Jaakob enää joudu häpeään, eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.
Xunga Ibraⱨim üqün bǝdǝl tɵlǝp ⱪutⱪuzƣan Pǝrwǝrdigar Yaⱪupning jǝmǝti toƣruluⱪ mundaⱪ dǝydu: — «Ⱨazir bolsa Yaⱪup hijilliⱪⱪa ⱪalmaydu, Ⱨazir bolsa u tit-tit bolup qirayi tatirip kǝtmǝydu;
23 Sillä kun hän näkee, kun hänen lapsensa näkevät keskellänsä minun kätteni työn, niin he pyhittävät minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja peljästyvät Israelin Jumalaa.
Qünki [Yaⱪup] ⱪolumning ixligǝn ǝmili bolƣan, ɵz arisida turƣan ǝwladlirini kɵrgǝn waⱪtida, Ular namimni muⱪǝddǝs dǝp uluƣlaydiƣan, Yaⱪupning Muⱪǝddǝs Bolƣuqisini pak-muⱪǝddǝs dǝp bilidiƣan, Israilning Hudasidin ⱪorⱪidiƣan bolidu.
24 Ja hengessään eksyväiset käsittävät ymmärryksen, ja napisevaiset ottavat oppia.
Roⱨi ezip kǝtkǝnlǝr yorutulidiƣan, Ⱪaⱪxap yürgǝnlǝr nǝsiⱨǝt-bilim ⱪobul ⱪilidiƣan bolidu.
