Jesajan 29
1 Voi Arielia, Arielia, kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä! Liittäkää vuosi vuoteen, kiertäkööt juhlat kiertonsa,
Ko e malaʻia ki ʻAliela, ki ʻAliela, ʻae kolo naʻe nofo ai ʻa Tevita! Fakalahi ʻae tau ki he tau; tuku ke nau tāmateʻi ʻae ngaahi feilaulau.
2 niin minä ahdistan Arielia, ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta, oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi.
Ka te u fakamamahiʻi ʻa ʻAliela, pea ʻe ʻi ai ʻae ongosia mo e mamahi: pea ʻe pehē ia kiate au ʻo hangē ko e potu ʻoe feilaulauʻanga.
3 Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaan ja saarran sinut vartiostoilla ja luon vallit sinua vastaan.
Pea te u takatakai koe pea kāpui koe ʻaki ʻae moʻunga, pea te u langa ʻae ngaahi kolo kiate koe.
4 Silloin sinä puhut maasta matalalta, sanasi tulevat vaimeina tomusta, sinä uikutat kuin vainajahenki maasta, puheesi tulee supisten tomusta.
Pea ʻe fakavaivaiʻi koe, pea te ke lea mei he kelekele, pea ʻe māʻulalo ho leʻo mei he efu, pea ʻe tatau ho leʻo mo ha taha ʻoku ʻiate ia ha laumālie kovi, mei he kelekele, pea ʻe fafana ho leʻo mei he efu.
5 Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva niinkuin hieno pöly, ja väkivaltaisten lauma niinkuin lentävät akanat, ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:
Pea ko e tokolahi ʻo hoʻo kau muli te nau hangē ko e efuefu momo iiki, pea mo e tokolahi ʻoe kakai fakamanavahē te nau hangē ko e kafukafu ʻoku mole atu: ʻio, ʻe hoko fakafokifā ia ʻi he kemo pe taha.
6 Herra Sebaot etsiskelee sinua ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa, kuluttavan tulen liekissä.
ʻE ʻaʻahi kiate koe ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau ʻaki ʻae mana, pea mo e mofuike, mo e longoaʻa lahi, ʻaki ʻae matangi lahi mo e afā, pea mo e ulo ʻoe afi fakaʻauha.
7 Niinkuin yöllinen uninäky on oleva kansain lauma, joka sotii Arielia vastaan, kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan ja sitä ahdistavat.
Pea ko e tokolahi ʻoe ngaahi puleʻanga kotoa pē ʻoku tauʻi ʻa ʻAliela, ʻio, ko kinautolu kotoa pē ʻoku tauʻi ia mo ʻene kolo, pea ʻoku fakamamahiʻi ia, te nau hangē ko ha misi, pe ko e meʻa hā mai ʻi he pō.
8 Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä, ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja himoitsee juoda, niin on oleva kaikki kansain lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.
ʻO hangē ko e misi ʻae tangata fiekaia, pea vakai, ʻoku hangē ʻoku ne kai; pea ʻoka ʻā ia, ʻoku ngaongao hono laumālie: pe hangē ko e misi ʻa ha tangata fieinu, pea vakai, hangē ʻoku inu ia; ka ʻoku ne ʻaa, pea vakai, ʻoku vaivai ia, pea ʻoku ne holi: ʻe pehē pe ʻae tokolahi ʻoe ngaahi puleʻanga kotoa pē, ʻoku tauʻi ʻae moʻunga ko Saione.
9 Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä, hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta.
Mou tatali, pea ofo; mou kalanga, pea tangi: ʻoku nau konā, kae ʻikai ʻi he uaine; ʻoku nau tasipa, kae ʻikai ʻi he inu mālohi.
10 Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne-profeettanne, ja peittänyt teidän päänne-näkijänne.
He kuo lilingi ʻe Sihova kiate kimoutolu ʻae laumālie ʻoe mohe maʻu, pea kuo tāpuni homou mata: kuo ne fakapulou ʻae kau palōfita mo hoʻomou kau pule mo e kau kikite.
11 Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "Ei voi, sillä se on lukittu",
Pea ko e meʻa hā mai kotoa pē kuo hoko kiate kimoutolu ʻo tatau mo e ngaahi lea ʻo ha tohi kuo tāpuni, ʻoku ʻange ʻe ha tangata ki ha tokotaha ʻoku poto, ʻo pehē, “ʻOku ou kole kiate koe, ke ke lau ʻae meʻa ni,” pea ʻoku ne pehē, “ʻOku ʻikai te u faʻa fai ia he kuo maʻu ia;”
12 ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "En osaa lukea".
Pea ʻoku ʻatu ʻae tohi kiate ia ʻoku ʻikai poto, ʻo pehē, ʻOku ou kole kiate koe, ke ke lau ʻae meʻa ni: pea ʻoku ne pehē, “ʻOku ʻikai te u poto.”
13 Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä,
Ko ia ne pehē ai ʻe Sihova, ko e meʻa ʻi he ʻunuʻunu mai ʻae kakai ni kiate au ʻaki honau ngutu, pea fakaʻapaʻapa kiate au ʻaki honau loungutu, ka kuo mamaʻo honau loto ʻiate au, pea ko ʻenau manavahē kiate au ʻoku tupu ia mei he ngaahi fekau ʻae tangata pe:
14 sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja-kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.
Ko ia, vakai, te u fai leva ha ngāue fakaofo ki he kakai ni, ʻio, ʻae ngāue fakaofo mo lahi: he ko e poto ʻo ʻenau kau tangata poto ʻe ʻauha ia, pea ko e ʻilo ʻo ʻenau kau tangata fakamākukanga ʻe fufū ia.
15 Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: "Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?"
ʻE malaʻia ʻakinautolu ʻoku ʻahiʻahi lahi ke fufūnaki honau loto meia Sihova, pea ʻoku fai ʻi he poʻuli ʻenau ngaahi ngāue, pea ʻoku nau pehē, “Ko hai ʻoku mamata kiate kitautolu? Pea ko hai ʻoku ne ʻiloʻi ʻakitautolu?”
16 Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva kuvaajastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"?
Ko e moʻoni ko hoʻomou fulifulihi ʻae ngaahi meʻa ʻe tatau mo e ʻumea ʻoe tangata ngaohi ipu: he ʻe lea pehē koā ʻae meʻa kuo ngaohi kiate ia naʻa ne fakatufungaʻi, naʻe ʻikai te ne ngaohi au? Pe, ʻe pehē ʻae meʻa kuo ngaohi kiate ia naʻe ngaohi ia, naʻe ʻikai haʻane ʻilo?
17 Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen.
ʻIkai ʻoku toetoe siʻi pea ʻe liliu ʻa Lepanoni ke hoko ko e ngoue fua moʻui, pea ko e ngoue fua ʻe tatau ia mo e vao ʻakau?
18 Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä.
Pea ʻi he ʻaho ko ia ʻe fanongo ʻae tuli ki he ngaahi lea ʻoe tohi, pea ʻe mamata ʻae mata ʻoe kui mei he kakapu, pea mei he poʻuli.
19 Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.
Pea ʻe ʻāsili ai ʻae fiefia ʻae angavaivai ʻia Sihova, pea ko e masiva ʻi he kakai te nau fiefia ʻi he tokotaha māʻoniʻoni ʻo ʻIsileli.
20 Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut,
He kuo mole ʻae tokotaha naʻe fakamālohi, pea kuo ʻauha mo e tangata manuki, pea kuo tuʻusi ke motu ʻakinautolu ʻoku lama ke fai kovi.
21 ne, jotka sanallansa langettavat ihmisiä syyhyn ja virittävät pauloja sille, joka oikeutta puolustaa portissa, ja verukkeilla syyttömän asian vääräksi vääntävät.
ʻOku nau fakahalaia ha tangata ʻi he kupuʻi lea, pea ʻoku nau tau ʻae tauhele kiate ia ʻoku valoki ʻi he matapā, pea fakaafe ʻae angatonu ʻi he meʻa taʻeʻaonga.
22 Sentähden Herra, joka Aabrahamin vapahti, sanoo Jaakobin heimolle näin: Ei Jaakob enää joudu häpeään, eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.
Ko ia ʻoku pehē ai ʻe Sihova, ʻaia naʻa ne huhuʻi ʻa ʻEpalahame, ki he fale ʻo Sēkope, ʻe ʻikai mā ʻa Sēkope, pea ʻe ʻikai liliu ʻo tea hono mata.
23 Sillä kun hän näkee, kun hänen lapsensa näkevät keskellänsä minun kätteni työn, niin he pyhittävät minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja peljästyvät Israelin Jumalaa.
Ka ʻi heʻene mamata ki heʻene fānau, ko e ngāue ʻa hoku nima, ʻi he lotolotonga ʻo ia, te nau fakaʻapaʻapa ki hoku huafa, pea fakaʻapaʻapa ki he tokotaha māʻoniʻoni ʻo Sēkope, pea manavahē ki he ʻOtua ʻo ʻIsileli.
24 Ja hengessään eksyväiset käsittävät ymmärryksen, ja napisevaiset ottavat oppia.
Pea ko kinautolu foki naʻe hala ʻi he laumālie te nau hoko ʻo ʻilo, pea ko kinautolu naʻe lāunga te nau maʻu ʻae akonaki.
