Jesajan 11
1 Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.
Pea ʻe tupu hake ha tokotoko mei he tefito ʻo Sese, pea ʻe tupu ha Vaʻa mei hono ngaahi aka:
2 Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.
Pea ʻe nofo ʻiate ia ʻae Laumālie ʻo Sihova, ʻae laumālie ʻoe poto mo e faʻa ʻilo, ʻae laumālie ʻoe akonaki mo e mālohi, ʻae laumālie ʻoe ʻilo pea mo e manavahē kia Sihova;
3 Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,
Pea ʻe ʻilo vave ʻe ia ʻae manavahē kia Sihova: pea ʻe ʻikai te ne fakamaau ʻi he vakai ʻa hono fofonga, pe valoki ʻo hangē ko e fanongo ʻa hono telinga:
4 vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.
Ka ʻi he māʻoniʻoni te ne fakamaau ʻae masiva, pea valoki ʻi he taʻefilifilimānako maʻa e angavaivai ʻoe fonua: pea te ne taaʻi ʻa māmani ʻaki ʻae meʻa tā ʻo hono fofonga, pea te ne tāmate ʻae angakovi ʻaki ʻae mānava ʻo hono loungutu.
5 Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.
Pea ko e noʻo ʻo hono kongaloto ʻae māʻoniʻoni, pea ko e nonoʻo ʻo hono noʻotanga vala ʻae moʻoni.
6 Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa.
Pea ʻe toki nofo fakataha ʻae ulofi mo e lami, pea ʻe tokoto fakataha ʻae lēpati mo e ʻuhikiʻi kosi; pea ʻe fakataha ʻae ʻuhikiʻi pulu mo e laione mui pea mo e manu fafanga; pea ʻe tataki ʻakinautolu ʻe ha tamasiʻi siʻi.
7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.
Pea ʻe kai fakataha ʻae pulu fefine mo e pea; pea ʻe tokoto fakataha honau ʻuhiki: pea ʻe kai ʻe he laione ʻae kau ʻoe koane ʻo hangē ko e pulu.
8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.
Pea ko e tamasiʻi ʻoku kei huhu te ne vaʻinga ʻi he luo ʻoe ngata, pea ko e tamasiʻi kuo fakamavae te ne ʻai hono nima ki he ʻana ʻoe ngata fekai.
9 Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.
ʻE ʻikai te nau fakamamahi pe fakaʻauha ʻi ha potu ʻo hoku moʻunga māʻoniʻoni: koeʻuhi ʻe fonu ʻa māmani ʻi he ʻiloʻi ʻo Sihova, ʻo hangē ʻoku ʻufiʻufi ʻe he ngaahi vai ʻae kilisi tahi.
10 Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.
Pea ʻi he ʻaho ko ia ʻe ʻi ai ʻae aka ʻo Sese, ʻaia ʻe tuʻu ko e fuka ʻae kakai: ʻe kumi ki ai ʻae ngaahi Senitaile: pea ʻe lelei ʻaupito ʻa hono mālōlōʻanga.
11 Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.
Pea ʻe hoko ʻo pehē ʻi he ʻaho ko ia, ʻe toe ai ʻe Sihova hono nima ko hono liunga ua ke fakamoʻui ʻae toenga ʻo hono kakai, ʻaia ʻe fakatoe, mei ʻAsilia, pea mo ʻIsipite, pea mo Patolose, pea mo Kusi, pea mo ʻIlami, pea mei Saina, pea mei Hamate, pea mei he ngaahi motu ʻoe tahi.
12 Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.
Pea te ne fokotuʻu ha fuka ki he ngaahi puleʻanga, pea te ne fakataha ʻae kau liʻaki ʻo ʻIsileli, pea tānaki fakataha ʻae kau vetekina ʻo Siuta mei he vahe ʻe fā ʻo māmani.
13 Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia.
Pea ʻe mole ʻae meheka meia ʻIfalemi, pea ʻe fakaʻauha mo e ngaahi fili ʻo Siuta: ʻe ʻikai kei fehiʻa ʻa ʻIfalemi kia Siuta, pea ko Siuta ʻe ʻikai te ne fakamamahiʻi ʻa ʻIfalemi.
14 Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen.
Ka te na puna ki he lulunga ʻi he uma ʻoe kakai Filisitia; pea te na faʻao mo e potu hahake: te nau ʻene ai honau nima ki ʻItomi mo Moape; pea ʻe talangofua kiate kinautolu ʻae fānau ʻa ʻAmoni.
15 Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi.
Pea ʻe fakaʻauha ʻaupito ʻe Sihova ʻae ʻelelo ʻoe tahi ʻo ʻIsipite; pea te ne lulululu hono nima ki he vaitafe ʻaki ʻene matangi lahi, pea ʻe taaʻi ʻe ia ʻi hono mangaʻivai ʻe fitu, pea ʻe ʻalu taʻeviku ai ʻae kakai.
16 Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.
Pea ʻe ʻi ai ʻae hala motuʻa ki he toenga ʻo hono kakai, ʻaia ʻe toe ʻi ʻAsilia, ʻo hangē ko ia ne maʻu ʻe ʻIsileli ʻi he ʻaho naʻe ʻalu hake ai ia mei he fonua ko ʻIsipite.
