Hoosean 13
1 Milloin Efraim puhui, syntyi kauhu: korkealle kohosi hän Israelissa. Mutta hän joutui syynalaiseksi Baalin takia, ja hän kuoli.
When Ephraim spoke, a horror seized Israel: and he sinned in Baal and died.
2 Nyt he jatkavat synnintekoa, tekevät itselleen valettuja kuvia hopeastansa, epäjumalankuvia ymmärryksensä mukaan, taitoniekkain tekemiä kaikki tyynni. Niille he puhuvat; ihmisiä teurastavat, vasikoita suutelevat.
And now they have sinned more and more: and they have made to themselves a molten thing of their silver as the likeness of idols: the whole is the work of craftsmen: to these that say: Sacrifice men, ye that adore calves.
3 Sentähden he ovat kuin aamupilvi, kuin kaste, joka varhain haihtuu, kuin akanat, jotka puimatantereelta lentävät, kuin savu, joka häipyy ikkunasta.
Therefore they shall be as a morning aloud, and as the early dew that passeth away, as the dust that is driven with a whirlwind out of the floor, and as the smoke out of the chimney.
4 Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, hamasta Egyptin maasta lähtien; muuta Jumalaa sinä et tunne kuin minut, eikä ole muuta auttajaa kuin minä.
But I am the Lord thy God from the land of Egypt: and thou shalt know no God but me, and there is no saviour beside me.
5 Minä tunsin sinut erämaassa, kuivassa maassa.
I knew thee in the desert, in the land of the wilderness.
6 Sen mukaan kuin heidän laitumensa olivat, he kylläisiksi tulivat. He tulivat kylläisiksi, ja heidän sydämensä tuli ylpeäksi; sentähden he unhottivat minut.
According to their pastures they were filled, and were made full: and they lifted up their heart, and have forgotten me.
7 Niin minusta tuli heille ikäänkuin leijona, niinkuin pantteri tien ohessa minä heitä väijyin.
And I will be to them as a lioness, as a leopard in the way of the Assyrians.
8 Minä käyn heidän kimppuunsa kuin karhu, jolta on riistetty poikaset, revin heidän sydänkalvonsa ja syön heidät siinä paikassa kuin naarasleijona. Metsän pedot raatelevat heidät.
I will meet them as a bear that is robbed of her whelps, and I will rend the inner parts of their liver: and I will devour them there as a lion, the beast of the field shall tear them.
9 Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi.
Destruction is thy own, O Israel: thy help is only in me.
10 Missä on nyt sinun kuninkaasi, että hän auttaisi sinua kaikissa kaupungeissasi, ja sinun tuomarisi, joista olet sanonut: "Anna minulle kuningas ja ruhtinaat"?
Where is thy king? now especially let him save thee in all thy cities: and thy judges, of whom thou saidst: Give me kings and princes.
11 Kuninkaan minä annan sinulle vihassani ja otan pois kiivastuksessani.
I will give thee a king in my wrath, and will take him away in my indignation.
12 Efraimin rikos on sidottu kokoon, talteen on pantu hänen syntinsä.
The iniquity of Ephraim is bound up, his sin is hidden.
13 Hänelle tulee synnyttäjän tuskat. Hän on älytön lapsi, sillä hän ei aikanansa tule esiin kohdusta.
The sorrows of a woman in labour snail come upon him, he is an unwise son: for now he shall not stand in the breach of the children.
14 Tuonelan kädestä minä heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun surmasi, tuonela? Katumus on peitetty minun silmiltäni. (Sheol h7585)
I will deliver them out of the hand of death. I will redeem them from death: O death, I will be thy death; O hell, I will be thy bite: comfort is hidden from my eyes. (Sheol h7585)
15 Vaikka hän veljien seassa on hedelmöitseväinen, on itätuuli tuleva, on nouseva Herran tuuli erämaasta, ja hänen kaivonsa kuivuu, ja hänen lähteensä ehtyy: se on ryöstävä hänen aarteensa, kaikki hänen kallisarvoiset kalunsa.
Because he shall make a separation between brothers: the Lord will bring a burning wind that shall rise from the desert, and it shall dry up his springs, and shall make his fountain desolate, and he shall carry off the treasure of every desirable vessel.
16 Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan.
Let Samaria perish, because she hath stirred up her God to bitterness: let them perish by the sword, let their little ones be dashed, and let the women with child be ripped up.
