Hoosean 11
1 Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.
Israil bala qeƣida, Mǝn uni sɵydüm, Xuning bilǝn oƣlumni Misirdin qiⱪixⱪa qaⱪirdim.
2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille.
Biraⱪ ular [hǝlⱪimni] qaⱪiriwidi, Ular dǝrⱨal ⱨuzurumdin qiⱪip kǝtti; Ular «Baal»larƣa ⱪurbanliⱪ ⱪilixⱪa baxlidi, Oyma mǝbudlarƣa isriⱪ saldi.
3 Minä opetin Efraimin kävelemään. -Hän otti heidät käsivarsillensa. -Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin.
Əfraimƣa mengixni ɵgǝtküqi Ɵzüm idim, Uning ⱪolini tutup wǝ yɵlǝp — Biraⱪ ɵzini saⱪaytⱪuqining Mǝn ikǝnlikimni ular bilmidi.
4 Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.
Mǝn adimǝtqilikning kɵyünüx rixtiliri bilǝn, Sɵygüning tarliri bilǝn ularning kɵnglini tartiwaldim; Mǝn ularƣa huddi engikidin boyunturuⱪni eliwǝtküqi birsidǝk bolƣanmǝn, Egilip Ɵzüm ularni ozuⱪlandurƣanmǝn.
5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan, eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?
Ular Misirƣa ⱪaytidiƣan bolmamdu? Asuriyǝlik dǝrwǝⱪǝ ularning padixaⱨi bolidiƣan ǝmǝsmu? — Qünki ular yenimƣa ⱪaytixni rǝt ⱪildi!
6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa, on hävittävä hänen salpansa, on syövä syötävänsä, heidän neuvonpiteittensä takia.
Ⱪiliq uning xǝⱨǝrliridǝ ⱨǝryan oynitilidu; [Dǝrwazisidiki] tɵmür baldaⱪlarni wǝyran ⱪilip yǝp ketidu; Bu ɵz ǝⱪillirining kasapitidur!
7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.
Bǝrⱨǝⱪ, Mening hǝlⱪim Mǝndin qǝtlǝp ketixkǝ mǝptun boldi; Ular Ⱨǝmmidin Aliy Bolƣuqiƣa nida ⱪilip qaⱪirsimu, Lekin ⱨeqkim ularni kɵtürmǝydu.
8 Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.
Mǝn ⱪandaⱪmu seni taxlap ⱪoyimǝn, i Əfraim? Mǝn ⱪandaⱪmu seni [düxmǝngǝ] tapxurimǝn, i Israil?! Ⱪandaⱪmu seni Admaⱨ xǝⱨiridǝk ⱪilimǝn?! Seni ⱪandaⱪmu Zǝboim xǝⱨiridǝk bir tǝrǝp ⱪilimǝn?! Ⱪǝlbim iq-baƣrimda ⱪaynap ketiwatidu, Mening barliⱪ rǝⱨimdilliⱪim ⱪozƣiliwatidu!
9 En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa.
Ƣǝzipimning ⱪǝⱨrini yürgüzmǝymǝn, Ikkinqi yǝnǝ Əfraimni yoⱪatmaymǝn; Qünki Mǝn insan ǝmǝs, Tǝngridurmǝn, — Yǝni arangda bolƣan pak-muⱪǝddǝs Bolƣuqidurmǝn; Mǝn dǝrƣǝzǝp bilǝn kǝlmǝymǝn.
10 Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona-niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.
Ular Pǝrwǝrdigarning kǝynidin mangidu; U xirdǝk ⱨɵrkirǝydu; U ⱨɵrkirigǝndǝ, ǝmdi baliliri ƣǝrbtin titrigǝn ⱨalda kelidu;
11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa, sanoo Herra.
Ular Misirdin ⱪuxtǝk, Asuriyǝ zeminidin pahtǝktǝk titrigǝn ⱨalda qiⱪip kelidu; Xuning bilǝn ularni ɵz ɵylirigǝ makanlaxturimǝn, — dǝydu Pǝrwǝrdigar.
12 Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juuda juoksee yhä valtoimena, välittämättä Jumalasta, Pyhästä, Totisesta.
Əfraim Meni yalƣan gǝpliri bilǝn kɵmüwetidu; Yǝⱨudamu Tǝngrigǝ, yǝni ixǝnqlik, Pak-Muⱪǝddǝs Bolƣuqiƣa tuturuⱪsiz boldi.
