Hoosean 11
1 Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.
Nawkta nathuem ah Israel to ka palung, Izip prae thung hoiah ka capa to ka kawk.
2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille.
Nihcae to ka kawk naah, nihcae loe kangthla aep ah caeh o: Baalnawk khaeah hmuen tathlanghaih to a sak o moe, krangnawk khaeah hmuihoih a thlaek o.
3 Minä opetin Efraimin kävelemään. -Hän otti heidät käsivarsillensa. -Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin.
Ephraim caeh thaih hanah ka patuk, anih ih ban ah ka patawnh moe, ka hoih; toe kai mah ngan ka tuisak, tito nihcae mah panoek o ai.
4 Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.
Nihcae to poeknaemhaih hoiah ka zaeh moe, amlunghaih hoiah ka zaeng; kai loe nihcae hanah tahnong ih hnam kakhringh pae kaminawk baktiah ka oh, nihcae to buh ka pacah.
5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan, eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?
Nihcae loe dawnpakhuem o ai pongah, anih loe Izip prae ah amlaem mak ai, Assyria kami loe anih ih siangpahrang ah om tih.
6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa, on hävittävä hänen salpansa, on syövä syötävänsä, heidän neuvonpiteittensä takia.
Anih ih vangpuinawk thungah sumsen alaekhaih to om tih, angmacae sak atimhaih baktih toengah, a ohhaih ahmuen to amro ueloe, nihcae to amrosak tih.
7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.
Kai ih kaminawk loe kai hnuk angqoi taak ving hanah poek o: nihcae mah to Kasang Koek, tiah palawk o, toe Anih to mi mah doeh pakoeh o ai.
8 Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.
Ephraim, kawbang maw nang hae kang pahnawt sut thai tih? Israel, kawbang maw nang hae kang prawt sut thai tih? Admah vangpui nuiah ka sak ih hmuen baktiah kawbang maw nang hae ka sah han? Nang hae kawbang maw Zeboiim baktiah kang suem thai tih? Ka poekhaih palung amkhraih moe, pop parai tahmenhaih to ka tawnh boeh.
9 En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa.
Kanung parai palung ka phuihaih hoiah hmuen to ka sah mak ai, Ephraim to kam rosak mak ai: kai loe kami na ai, Sithaw ni; nangcae salakah kaom Ciimcai Sithaw ah ka oh; to pongah vangpui amrosak hanah kang zo mak ai.
10 Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona-niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.
Nihcae mah Angraeng to patom o tih: Anih loe kaipui baktiah hang tih: Anih hangh naah, a caanawk tasoeh o ueloe, niduem bang hoiah angzo o tih.
11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa, sanoo Herra.
Nihcae loe Izip prae ih tavaanawk baktih, Assyria prae ih pahuu baktiah, tasoehhaih hoiah angzo o tih: to naah nihcae to angmacae im ah ka ohsak han, tiah Angraeng mah thuih.
12 Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juuda juoksee yhä valtoimena, välittämättä Jumalasta, Pyhästä, Totisesta.
Lok amlaihaih hoiah Ephraim mah kai ang takui, Israel imthung takoh mah alinghaih hoiah kai ang takui: toe Judah loe oep kaom Ciimcai Sithaw, Sithaw khae hoiah loklam amkhraeng ving boeh.
