Heprealaisille 3
1 Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
Wherefore, holy brethren, partakers of [the] heavenly calling, consider the Apostle and High Priest of our confession, Jesus,
2 joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen huoneessansa".
who is faithful to him that has constituted him, as Moses also in all his house.
3 Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen.
For he has been counted worthy of greater glory than Moses, by how much he that has built it has more honour than the house.
4 Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
For every house is built by some one; but he who has built all things [is] God.
5 Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
And Moses indeed [was] faithful in all his house, as a ministering servant, for a testimony of the things to be spoken after;
6 mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
but Christ, as Son over his house, whose house are we, if indeed we hold fast the boldness and the boast of hope firm to the end.
7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
Wherefore, even as says the Holy Spirit, To-day if ye will hear his voice,
8 Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
harden not your hearts, as in the provocation, in the day of temptation in the wilderness;
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
where your fathers tempted [me], by proving [me], and saw my works forty years.
10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
Wherefore I was wroth with this generation, and said, They always err in heart; and they have not known my ways;
11 ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
so I swore in my wrath, If they shall enter into my rest.
12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
See, brethren, lest there be in any one of you a wicked heart of unbelief, in turning away from [the] living God.
13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
But encourage yourselves each day, as long as it is called To-day, that none of you be hardened by the deceitfulness of sin.
14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
For we are become companions of the Christ if indeed we hold the beginning of the assurance firm to the end;
15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
in that it is said, To-day if ye will hear his voice, do not harden your hearts, as in the provocation;
16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
(for who was it, who, having heard, provoked? but [was it] not all who came out of Egypt by Moses?
17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
And with whom was he wroth forty years? [Was it] not with those who had sinned, whose carcases fell in the wilderness?
18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
And to whom sware he that they should not enter into his rest, but to those who had not hearkened to the word?
19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.
And we see that they could not enter in on account of unbelief; )
