Heprealaisille 3
1 Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
Therefore, holy brothers, sharers in the heavenly calling, consider the Apostle and High Priest of our confession: Jesus.
2 joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen huoneessansa".
He is faithful to the One who made him, just as Moses also was, with his entire house.
3 Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen.
For this Jesus was considered worthy of greater glory than Moses, so much so that the house which he has built holds a greater honor than the former one.
4 Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
For every house is built by someone, but God is the One who has created all things.
5 Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
And certainly Moses was faithful, with his entire house, like any servant, as a testimony to those things that would soon be said.
6 mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
Yet truly, Christ is like a Son in his own house. We are that house, if we firmly retain the faithfulness and the glory of hope, even unto the end.
7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
Because of this, it is just as the Holy Spirit says: “If today you hear his voice,
8 Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
harden not your hearts, as in the provocation, the very day of temptation, in the desert,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
where your fathers tested me, even though they had seen and examined my works for forty years.
10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
For this reason, I was enraged against this generation, and I said: They always wander astray in heart. For they have not known my ways.
11 ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
So it is as I swore in my wrath: They shall not enter into my rest!”
12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
Be cautious, brothers, lest perhaps there may be, in any of you, an evil heart of unbelief, turning aside from the living God.
13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
Instead, exhort one another every day, while it is still called ‘today,’ so that none of you may become hardened through the falseness of sin.
14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
For we have been made participants in Christ. This is only so, if we firmly retain the beginning of his substance, even unto the end.
15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
For it has been said: “If today you hear his voice, harden not your hearts, in the same manner as in the former provocation.”
16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
For some of those listening did provoke him. But not all of these had set forth from Egypt through Moses.
17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
So against whom was he angry for forty years? Was it not those who had sinned, whose dead bodies lay prostrate in the desert?
18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
But to whom did he swear that they would not enter into his rest, except to those who were incredulous?
19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.
And so, we perceive that they were not able to enter because of unbelief.
