1 Mooseksen 50

1 Ja Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitsensä ja suuteli häntä.

And Joseph fell upon his father's face, and wept upon him, and kissed him.

2 Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.

And Joseph commanded his servants the physicians to embalm his father: and the physicians embalmed Israel.

3 Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

And they fulfilled for him forty days: for so they fulfill the days of those that are embalmed; and the Egyptians wept for him seventy days.

4 Sittenkuin hänen muistoksensa vietetty suruaika oli päättynyt, puhui Joosef faraon hoviväelle: "Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle näin:

And when the days of his mourning were past, Joseph spoke unto the house of Pharaoh, saying, If now I have found grace in your eyes, speak, I pray you, in the ears of Pharaoh, saying,

5 Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa'. Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni; sitten palaan takaisin."

My father made me swear, saying, Lo, I die; in my grave, which I have dug for me in the land of Canaan, there shalt thou bury me: now therefore let me go up, I pray thee, and I will bury my father, and return again.

6 Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut".

And Pharaoh said, Go up, and bury thy father, as he hath made thee swear.

7 Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat

And Joseph went up to bury his father, and there went up with him all the servants of Pharaoh, the elders of his house, and all the elders of the land of Egypt,

8 sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe; ainoastaan vaimonsa, lapsensa, pikkukarjansa ja raavaskarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan;

And all the house of Joseph, and his brothers, and his father's house; only their little ones, and their flocks, and their herds, they left behind in the land of Goshen.

9 hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Ja niin heitä oli sangen suuri joukko.

And there went up with him both chariots and horsemen; and the encampment was very great.

10 Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, panivat he siellä toimeen ylen suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.

And they came to the thrashing-floor of Atad, which is beyond Jordan, and they held there a great and very sore lamentation; and he made for his father a mourning of seven days.

11 Ja kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, sanoivat he: "Siellä on egyptiläisillä suuri surujuhla". Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim; se on Jordanin tuolla puolella.

And when the inhabitants of the land, the Canaanites, saw the mourning at the thrashing-floor of Atad, they said, This is a grievous mourning to the Egyptians; wherefore the name of it was called Abel-mizrayim, which is beyond the Jordan.

12 Ja hänen poikansa tekivät hänelle, niinkuin hän oli määrännyt heille:

And his sons did unto him according as he had commanded them;

13 hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päin Mamresta.

And his sons carried him into the land of Canaan, and buried him in the cave of the field of Machpelah, which field Abraham bought for a possession, as a burying-place, of Ephron the Hittite, before Mamre.

14 Senjälkeen kuin Joosef oli haudannut isänsä, palasi hän Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.

And Joseph returned unto Egypt, he, and his brothers, and all that were gone up with him to bury his father, after he had buried his father.

15 Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet".

And when Joseph's brothers saw that their father was dead, they said, Peradventure Joseph may now hate us: and then he would certainly requite us all the evil which we have done unto him.

16 Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:

And they sent word unto Joseph, saying, Thy father did command before his death, saying,

17 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan'. Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.

So shall ye say unto Joseph, O forgive, I pray thee, the trespass of thy brothers, and their sin; for evil have they done unto thee: and now, we pray thee, forgive the trespass of the servants of the God of thy father; and Joseph wept when they spoke unto him.

18 Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!"

And his brothers also went and fell down before him; and they said, Behold, we will be thy servants.

19 Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa?

And Joseph said unto them, Fear not; for am I in the place of God?

20 Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.

But as for you, though ye thought evil against me, God meant it unto good; in order to bring to pass, as it is this day, to save alive a numerous people.

21 Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.

Now therefore fear ye not, I will support you, and your little ones; and he comforted them, and spoke kindly unto them.

22 Ja Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Ja Joosef eli sadan kymmenen vuoden vanhaksi.

And Joseph dwelt in Egypt, he, and his father's house; and Joseph lived one hundred and ten years.

23 Ja Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myöskin Maakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.

And Joseph saw of Ephraim children of the third generation; the children also of Machir the son of Menasseh were brought up upon Joseph's knees.

24 Niin Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille".

And Joseph said unto his brothers, I shall die; but God will surely visit you, and bring you up out of this land unto the land which he hath sworn to Abraham, to Isaac, and to Jacob.

25 Ja Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä".

And Joseph caused the children of Israel to swear, saying, God will surely visit you, and then shall ye carry up my bones from here.

26 Ja Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.

So Joseph died, being one hundred and ten years old; and they embalmed him, and he was put in a coffin in Egypt.