1 Mooseksen 44

1 Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun.

Ara raa basa ma, Yusuf naꞌauꞌutuꞌ malangga mana tao ues na nae, “We! Muu ombo are neu atahori ia ra karon nara losa sofe se. Ma tao baliꞌ doi nara nisiꞌ esa-esaꞌ karon na rala.

2 Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa." Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.

Boe ma haꞌi mala au mok lilo fula ngga, fo tao nisiꞌ ana muriꞌ a karon na.” De ana neu tao tungga Yusuf parenda na.

3 Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle.

Mbila fefetu ana na, Yusuf mboꞌi se lao baliꞌ rendi nanaat no keledei nara.

4 Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla?

Ara nda feꞌe raꞌadooꞌ kamboꞌ sa ma, Yusuf nafadꞌe malangga mana tao ues na nae, “Muu tungga atahori naa ra lai-lai. Mete ma hambu se, naa, mufadꞌe maꞌo ia: ‘Taꞌo bee de rala mara deꞌulakaꞌ mbali toulasiꞌ a? Losa hei balas malole na mo deꞌulakaꞌ taꞌo ia.

5 Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'"

Taꞌo bee de loi mendi malangga mok lilo fula na? Hei nda bubꞌuluꞌ sa, do? Naa nda akaꞌ a mok nininuꞌ sa. Ana o sangga atahori uanale nara nendiꞌ mok naa. Naa mok mahineꞌ! Hei tatao mara ia, deꞌulaka na seli ma!’”

6 Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.

Basa de, malangga mana tao ues neu tungga de hambu se. Ana nafadꞌe se, tungga Yusuf oꞌola na.

7 He vastasivat hänelle: "Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!

Ara rataa rae, “Amaꞌ masud na taꞌo bee ia? Hai sumba. Hai nda tao deꞌulakaꞌ taꞌo naa sa.

8 Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta?

Amaꞌ bubꞌuluꞌ, to? Doi-doiꞌ mana mia karon rala faiꞌ naa, hai fee baliꞌ neu amaꞌ, to? De taꞌo bee de hai loi malangga lilo fula na mia umen fai. Hokoꞌ o!

9 Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi."

Amaꞌ paresaꞌ neuꞌ ena. Hambu sia seka karon na, naa hukun misa e leo. Ma hai ruma dadꞌi ate ma.”

10 Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."

Malangga mana tao ues a nae, “Hokoꞌ! Taꞌo ia. Mete ma hambu mok sia seka, naa, ana dadꞌi au ate ngga. Ruma baliꞌ.”

11 Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.

Boe ma ara raꞌondaꞌ karon naa ra lai-lai, de sefi se.

12 Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

Malangga mana tao ues a paresaꞌ lutu-leloꞌ karon naa ra esa-esaꞌ, mia aꞌa ka karon na, losa odꞌiꞌ a ena na. De ana hambu mok lilo fulaꞌ mia Benyamin karon na.

13 Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.

Boe ma Benyamin aꞌa nara rala nara rambalulutu. De ara fua baliꞌ karon naa ra keledei ata reu, ma baliꞌ kambo reu.

14 Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.

Losa Yusuf ume na boe, ana feꞌe sia naa. De ara sendeꞌ lululangga nara neu mata na.

15 Silloin Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?"

Yusuf bua se nae, “He! Taꞌo bee de hei tao onaꞌ ia neu au. Hei nda mihine mae atahori monaen onaꞌ au ia, sangga atahori rahasia na endiꞌ mahineꞌ naa sa, do?”

16 Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi."

Yahuda nataa nae, “Awi! Lamatualain natudꞌu hai sala mara ena. Hai mae saa fai, amaꞌ? Hai mae misilaꞌe ao ma, onaꞌ bee fai. Mete ma amaꞌ nae hela hai odꞌi muri ma ia, naa, malole lenaꞌ amaꞌ hela basa hai. Haꞌi mala basa hai dadꞌi ate ma.”

17 Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."

Yusuf nataa nae, “Hokoꞌ! Hambu mok a sia seka e, na eni mana dadꞌi au ate ngga. Hei ruma, nenemboꞌit. Baliꞌ misiꞌ ama ma leo!”

18 Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao!

Yahuda neu deka-deka no Yusuf, de olaꞌ nae, “Ama fetor! Au bubꞌuluꞌ amaꞌ koasa na onaꞌ maneꞌ a boe. Huu naa, de afiꞌ mumunasa au dei. Au oꞌe ola-olaꞌ mbei o amaꞌ.

19 Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'

Maꞌahulu na amaꞌ natane hai mae, ‘Hai ama ma no odꞌi ma esa feꞌe sia, do?’

20 Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä'.

Hai mitaa mae, ‘Hai ama ma lasiꞌ ena. Boe ma odꞌi muri ma, esa. Leleꞌ bꞌonggi e, hai ama ma lasiꞌ ena. Aꞌa bꞌonggi na esaꞌ a, te ana nese ena. Ruꞌa se ina na mate ena. De ia naa, helaꞌ a mesaꞌ ne. Naa de, hai ama ma sue nala e seli.’

21 Niin sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä'.

Basa de, amaꞌ denu hai mo e, fo mita e.

22 Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi'.

Te hai mitaa mae, anaꞌ naa nda lao hela ama na sa. Mete ma ana lao hela e, naa, hai ama ma mate, neuꞌ ena.

23 Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä'.

Boe ma amaꞌ nataa nae, ‘Mete ma hei nda mendi odꞌi ma sa, naa, hei nda bisa mita mata ngga sa ena.’

24 Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.

Basa de hai baliꞌ. Mifadꞌe basa amaꞌ oꞌola na neu hai ama ma.

25 Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita'.

Dꞌoo-dꞌoo ma, hai nanaa mara basa boe. De hai ama ma denu ima hasa seluꞌ nanaat fai.

26 Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme'.

Hai mitaa seluꞌ mae, ‘Amaꞌ e! Hai nda mi sia naa sa. Te fetor a, nafadꞌe ena, mete ma hai nda mo odꞌi muriꞌ a sa, naa, hai sudꞌi mindaa mo e. Dadꞌi hai odꞌi muri ma musi tungga, dei fo hai feꞌe lao naa.’

27 Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

Hai ama ma olaꞌ fai nae, ‘Hei bubꞌuluꞌ, to? Au sao ngga Rahel, ana na akaꞌ ruaꞌ a.

28 Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.

Ana uluꞌ a nese ena. Banda fui ra raa hendi ena. Naa de, losa faiꞌ ia au nda undaa o e sa.

29 Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.' (Sheol h7585)

Mete ma hei haꞌi mala ana muriꞌ ia mia au fai, boe ma ana taꞌo esa naa, hei boe tao miꞌisususaꞌ au lasiꞌ ia, de au mate neuꞌ ena.’ (Sheol h7585)

30 Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,

31 niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan. (Sheol h7585)

De onaꞌ naa, ama fetor. Mete ma au baliꞌ isiꞌ ama ngga, nda o baliꞌ odꞌi muriꞌ ia sa, naa, hai ama ma mate neuꞌ ena, huu rala na esa no anaꞌ naa. Ana namalasi seli ena, naa de mete ma hai boe tao miꞌisususaꞌ e, naa, ana mate neuꞌ ena. (Sheol h7585)

32 Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani'.

Boe ma au o helu ama ngga, au mana o baliꞌ anaꞌ naa. Au helu ae, mete ma nda o baliꞌ anaꞌ ia sa, naa au tanggon salaꞌ losa mate.

33 Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.

Dadꞌi au oꞌe taꞌo ia, amaꞌ: Au leo uhatiꞌ a ia nggati e, fo dadꞌi amaꞌ ate na. Hela e baliꞌ no aꞌa nara.

34 Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi."

Mete ma anaꞌ naa nda tungga sa, naa, au o nda baliꞌ saa boe. Au nda nau ita ama ngga doidꞌoso losa mate sa.”