1 Mooseksen 44
1 Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun.
Anante Josefe'a noma'afi eri'za ne'amofona anage huno asmi'ne, Beki ku'zmifina eri'zama vanaza avamente ne'zana erivite nezmantenka, zago'zmia zamente zamente ku avazare eriri zamantetere huo.
2 Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa." Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.
Hagi Silvare kapuni'a nagana zami'mofo ku avazare eriri nentenka, witima mizase'nea zagonena eririnto, higeno eri'za ne'mo'a Josefe'ma asmiaza hu'ne.
3 Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle.
Masa hu'za nehigeno, ana vahetmina huzmantege'za donki zamine vu'naze.
4 Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla?
Zamagra rankumara atre'za afete ovu'nageno, Josefe'a eri'za ne'amofona anage huno asami'ne, Otinka ana vahera zamavaririnka ome zamazerisunka anage hunka zamasmio. Na'a higeta knare'zama huma neramanteana havizana hunteta silvare kapu'a erita e'naze?
5 Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'"
E'i ana kapufintira ranimo'a tinkera noneanki, henkama fore'ma hania zana ana kapufintike nege. Tamagra e'inahu'ma hazana havi tamavu'tamava hu'naze hunka ome zamasamio.
6 Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.
Higeno agra zamavaririno ome zamazerino, Josefe'ma hia nanekea ome zamasamige'za,
7 He vastasivat hänelle: "Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!
Zamagra anage hu'za asmi'naze, Na'a higeno rantimo'a amanahu kea nehie? Eri'za vahe kamota amanahu'zana huga osu'none!
8 Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta?
Hagi beki ku avazare'ma me'negeta zagoma haketa eriteta Kenani mopareti eritama kagrite'ma e'nonana ko. Inankna huta kagri ramofo nompintira silivao, golia musufa segahune?
9 Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi."
Ina eri'za vahe kamofo beki kupinti'ma hakenka eri fore hanunka, ana mofona ahe frisnanketa, tagra rantimofo kazokazo eri'za vahe manigahune.
10 Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."
Agra anage hu'ne, Menina kema hazaza hugahue, iza'o eri'nenige'na hakena eri fore hanumo nagri kazokazo eri'za ne' manigahie. Hanki anazama osu'namota knare hu'nazankita amne vugahaze.
11 Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
Anage hige'za mago mago'moza ame hu'za ku'zmia hanti mopafi ante'za, eri heta hazageno,
12 Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
Josefe eri'za ne'mo'a nempu'zmimofo kuteti agafa huno haketeno vuno nagna zamimofo kute uhanatino, ana kapua Benzameni beki kupi me'negeno keno eri fore hu'ne.
13 Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
Anante zamagra kukena zamia sagne nehu'za, hakarezazmia donki agumpi erinte'za ete rankumatega vu'naze.
14 Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.
Anante Juda'a afuhe'zane Josefe nonte enehanati'za, Josefe'a nompinka mani'nege'za avuga mopafi ruzagani'za mase'naze.
15 Silloin Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?"
Josefe'a afuhe'ikizmi anage huno zamasmi'ne, na'a higeta havizana hu'naze? Tamagra ontahi'nazo, nagra kasnampa (divinesen) tro hu'na oku me'nenia'zana ke'na eri fore osugahuo?
16 Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi."
Higeno Juda'a anage hu'ne, na'ane huta ranimoka hugahune. Inankna huta hazenkea osu'none huta hugahune. Anumzamo kagri eri'za vahe'mofo kumira keno eri fore hu'ne, Antahio, kapu eri'negenka kenka eri fore hu'namo'ene tagranena ranimofo kazokzo eri'za vahe manigahune.
17 Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."
Hianagi Josefe'a amanage huno zamasmi'ne, Nagra e'inahu'zana osugahue. Ina nemofo beki kupinti kapu ni'ama eri fore'ma hu'nemo, kazokazo eri'zana eri nantegahie. Hagi ruga'amota neramafa'ma mani'nerega tamarimpa frune vugahaze.
18 Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao!
Juda'a Josefente erava'o huno anage hu'ne, ranimoke, muse (plis) hugantoanki, knare kagri eri'za vahe'mo'na kagesafinkea hugahuo. Kagra, Fero'enena mago'zahu hu'na'anki, krimpa kna eri'za vahe kamo'na huonanto.
19 Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'
rantimoka anage hu'nane, Tamagrira neramafa'ene neramagna enena mani'neo hunka eri'za vahekamota tantahige'nane?
20 Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä'.
Hanketa tagra rantimoka anage huta kasami'none, nerafa'a ranafa refinka neraganana ante'ne. Hagi nezanarera'a tare zanante'neankino nempu'amo'a frigeno, agrake mani'negeno, nefa'a tusiza huno avesinente.
21 Niin sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä'.
Huta hunkenka kagra eri'za vaheka'motagura anage hu'nane, ana mofavrea avreta nagrite enke'na ka'neno hu'nane.
22 Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi'.
Hianagi tagra ranti'mokagura anage hu'none, osi ne'mo'a nefana otregahie. Hanki nefama atreno esigeno'a nefa'a frigahie huta kasmi'none.
23 Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä'.
Hianagi kagra eri'za vahekamotagura anage hu'nane, neramagnama avreta omesuta, nagri navufina onke'gosaze.
24 Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.
Anankema hutanketa tagra nerfa hirega kagri eri'za vahete uhanatita, rantimokama hana kea ome asmi'none.
25 Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita'.
Hagi mago'a kna evutegeno nerafa'a anage hu'ne, ete vuta mago'a ne'zana ome miza seho hu'ne.
26 Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme'.
Hianagi tagra anage hu'none, tagranema neragana'ma ovanigeta, tagra uoramigahune. Neragana'ma tagranema ovanigeta ana ne'mofo avurera ovugahune hunkeno,
27 Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
kagri eri'za vahe nerafa'a tagrikura anage hu'ne, a'nimo'ma tare ne'mofavrema kase nami'neana tamagra antahi'naze.
28 Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.
Mago'mo'a fanane hige'na nagra anage hu'noe, mago'a zagamo aheno tagana vazinegahie nehu'na, nagra mago'enena onke'noe hu'ne.
29 Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.' (Sheol h7585)
Nehuno mago'ene amanage hu'ne, Neganama avreta vanageno'ma, anahu hazenke erisigeta, nagrira efe nazokara nazeri ante henkma tesageno nasuzamo nahe frina, fri vahe kumapi (Seol) umanigahue huno hu'ne. (Sheol h7585)
30 Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,
E'inage hu'negu kagri eri'za vahe nenfante nagra vanugeno, ana mofavrema nagrane omesiana, nenfa'a agu'amena ana mofavrefi ante'neankino,
31 niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan. (Sheol h7585)
ana mofavrema nagranema ovanigeno'ma kesuno'a agra frigahie. E'inama eri'za vahe ka'mona hanuna, nenfana eri'za ne' ka'a efe azokara azeri ante henkma antesugeno asuzampi mani'neno, fri vahe kumapi (Seol) umanigahie. (Sheol h7585)
32 Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani'.
Hanki'na eri'za vahe'kamo'na anage hu'na ana nekura huvempa hu'noe, nenfaga nagrama avre'na omesugeno'a ana knazana nagrite mevava hugahie hu'na hu'noe.
33 Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.
E'ina hu'negu muse (plis) hugantoanki natrege'na nagra eri'za vahe kamo'na neragna nona hu'na kazo kazo eri'zana ranimoka eriganta'nena, neragnana atregeno nefuzane vino.
34 Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi."
Na'ankure asuzamo nenfana azeri haviza huzanku nentahuanagi, inankna hu'na nenfantera vugahue nenagnama ovanige'na?
