1 Mooseksen 44
1 Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun.
A KAUOHA aku la ia i ka luna o kona hale, i aku la, E uhao i ka ai iloko o na eke a ua mau kanaka la a piha, a e waiho i ka moni a lakou a pau maloko o ka waha o ka lakou mau eke.
2 Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa." Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.
A e uhao hoi i kuu kiaha, i ke kiaha kala maloko o ka waha o ka eke a ka mea opiopio loa, a me kana moni no ka ai. Hana mai la kela ma ka olelo a Iosepa i olelo aku ai.
3 Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle.
A ao ae la, ua hoihoiia'ku la ua poe kanaka la, a me ko lakou mau hoki.
4 Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla?
A puka aku la lakou mawaho o ke kulanakauhale, aole i hiki i kahi loihi, alaila olelo aku la o Iosepa i kana luna, E ku oe, e alualu aku i ua poe kanaka la, a loaa lakou ia oe, e i aku ia lakou, No ke aha oukou i hoihoi mai ai i ka hewa no ka pono?
5 Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'"
Aole anei keia o ka mea a ka'u haku i inu ai iloko? a i kilo ai hoi? Ua hewa oukou i ka hana ana pela.
6 Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.
A hiki aku la ia io lakou la, olelo aku la ia ia lakou i keia mau olelo.
7 He vastasivat hänelle: "Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!
Ninau mai la lakou ia ia, No ke aha la i olelo mai ai kuu haku i keia olelo? Aole loa e hiki i kou poe kauwa ke hana e like me ia.
8 Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta?
Eia hoi, o ka moni a makou i loaa'i iloko o ka waha o ka makou mau eke, ua halihali hou mai makou ia nei ia oe mai loko mai o ka aina o Kanaana, Pehea hoi makou i aihue ai i ke kala, a i ke gula, noloko mai o ka hale o kou haku?
9 Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi."
A i ikeia ia mea i kekahi o kou poe kauwa, e make ia, a e lilo makou i poe kauwa na kou haku.
10 Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."
Olelo aku la ia, Ae, e like me ka oukou olelo, pela no ia: o ka mea ua loaa me ke kiaha, e lilo ia i kauwa na'u, a e hala ole oukou.
11 Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
Kuu koke iho la lakou a pau i ka lakou mau eke ilalo i ka honua, a wehe ae la lakou i ka lakou mau eke.
12 Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
A imi iho la kela, a hoomaka iho la ma ka hiapo, a oki ae la ma ka muli loa, a loaa mai la ke kiaha ma ka eke a Beniamina.
13 Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
Alaila haehae iho la lakou i ko lakou mau kapa, a kau aku la kela kanaka keia kanaka i ka ukana ma kana hoki, a hoi aku la i ke kulanakauhale.
14 Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.
A hele aku la o Iuda a me kona poe hoahanau i ka hale o Iosepa, aia no ia; a moe iho la lakou imua ona ilalo i ka honua.
15 Silloin Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?"
Ninau aku la o Iosepa ia lakou, Heaha keia mea a oukou i hana mai nei? Aole anei oukou i ike, e hiki i ke kanaka me a'u nei e kilokilo aku?
16 Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi."
Olelo aku la o Iuda, Pehea la makou e pane aku ai ia oe, e kuu haku? Heaha ka makou e olelo aku ai? Pehea makou e hoapono ai ia makou iho? Ua loaa i ke Akua ka hewa o kau poe kauwa; eia hoi, he poe kauwa makou na ko'u haku. o makou, a me ka mea i loaa ke kiaha ma koua lima.
17 Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."
Olelo mai la o Iosepa, Aole loa e hiki ia'u ke hana pela; aka, o ke kanaka, i loaa'i ke kiaha i kona lima, e lilo ia i kauwa na'u: a o oukou, e hoi aku me ka maluhia i ko oukou makuakane.
18 Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao!
Alaila neenee aku la o Iuda io na la, i aku la, Auwe, e kuu haku e! Ina e ae mai kuu haku i kana kauwa nei, ke hai aku i kekahi olelo ma kona pepeiao, aole hoi e wela mai kou huhu i kau kauwa, no ka mea, ua like oe me Parao.
19 Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'
Ninau mai la kuu haku i kau poe kauwa nei, i mai la, He makuakane anei ko oukou, a he kaikaina anei?
20 Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä'.
A olelo aku la makou i kuu haku, He makuakane no ko makou, he kanaka kahiko, a me kahi keiki o kona wa elemakule, he mea nuku; a o kona kaikuaana, ua make ia, oia wale no ka i koe a kona makuwahine, a ua aloha kona makuakane ia ia.
21 Niin sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä'.
A olelo mai la oe i kau poe kauwa, E lawe mai ia ia ilalo io'u nei, i ike aku kuu maka ia ia.
22 Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi'.
Alaila olelo aku la makou ia oe i kuu haku, Aole e hiki i ke keiki ke haalele i kona makuakane; no ka mea, ina e haalele ke keiki i kona makuakane, e make no ia.
23 Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä'.
A olelo mai la oe i kau poe kauwa, A i hele ole mai ko oukou kaikaina me oukou, aole oukou e ike hou mai i kuu maka.
24 Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.
A hiki aku la makou i kau kauwa i ko'u makuakane, hai aku la makou ia ia i ka olelo a kuu haku.
25 Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita'.
A olelo mai la ko makou makuakane, O hele hou oukou e kuai i wahi ai iki na kakou.
26 Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme'.
Olelo aku makou, Aole loa makou e hiki ke hele ilalo; aka, i hele pu ko makou kaikaina me makou, alaila e hele aku makou ilalo, no ka mea, aole e hiki ia makou ke ike aku i ka maka o ua kanaka la, ke hele pu ole ko makou kaikaina me makou.
27 Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
Alaila olelo mai la kau kauwa o ko'u makuakane ia makou, Ua ike oukou, ua hanau mai la ka'u wahine i na keiki elua na'u.
28 Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.
A hele aku la kekahi mai o'u aku nei, a i aku la au, He oiaio no ua weluwelu ia; aole hoi au i ike hou aku ia ia.
29 Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.' (Sheol h7585)
A i lawe aku oukou ia ia nei, mai o'u aku nei, a loohia ia i ka poino, alaila, e lawe aku oukou i ko'u oho hina ilalo i ka lua me ke kaniuhu. (Sheol h7585)
30 Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,
No keia mea hoi, ke hiki aku au i kau kauwa i ko'u makuakane, aole ke keiki me makou, ua pai pu ia kona ola me ke ola o ke Keiki;
31 niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan. (Sheol h7585)
A ike mai ia, aole ke keiki me makou, alaila, e make ia; a e lawe iho o kau poe kauwa i ke oho hina o kau kauwa o ko makou makuakane ilalo i ka lua me ke kaniuhu. (Sheol h7585)
32 Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani'.
No ka mea, ua hoohiki au ia'u iho no ke keiki i ko'u makuakane, ua i aku au, A i hoihoi ole mai au ia ia iou la, no'u mau loa aku no ka hewa imua o ko'u makuakane.
33 Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.
No keia mea hoi, e ae mai oe ia'u i noho au, kau kauwa i panai no ke keiki, i kanwa na kuu haku; e hoi aku hoi ke keiki me kona poe kaikuaana.
34 Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi."
No ka mea, pehea la au e hoi aku ai i kuu makuakane, aole ke keiki me au? o ike auanei au i ka mea ino e hiki mai ana maluna o kuu makuakane.
