1 Mooseksen 43
1 Mutta nälänhätä oli maassa kova.
Pea naʻe lahi ʻaupito ʻae honge ʻi he fonua.
2 Ja kun he olivat syöneet loppuun sen viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, sanoi heidän isänsä heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita".
Pea ʻi heʻene ʻosi ʻenau kai ʻae koane naʻa nau ʻomi mei ʻIsipite, naʻe pehē ʻenau tamai kiate kinautolu, “Toe ʻalu ʻo fakatau ʻetau meʻakai siʻi.”
3 Juuda vastasi hänelle sanoen: "Se mies teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'.
Pea lea ʻa Siuta kiate ia, ʻo pehē, “Naʻe lea fakatotonu mai ʻae tangata kiate kimautolu, ʻo pehē, ‘E ʻikai te mou mamata ki hoku mata, ʻo kapau ʻe ʻikai ʻiate kimoutolu homou tehina.’
4 Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, niin me lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita.
Pea kapau te ke tuku homau tehina ke ʻalu mo kimautolu, pea te mau toe ʻalu hifo ʻo fakatau hao meʻakai.”
5 Mutta jos et anna, niin emme lähde; sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'."
Pea kapau ʻe ʻikai te ke tuku mai ia, ʻe ʻikai te mau ʻalu; he naʻe pehē ʻe he tangata kiate kimautolu, E ʻikai te mou mamata ki hoku mata, ʻo kapau ʻe ʻikai ʻiate kimoutolu homou tehina.”
6 Israel sanoi: "Minkätähden teitte niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?"
Pea pehē ʻe ʻIsileli, “Ko e hā naʻa mou fai kovi pehē ai kiate au, koeʻuhi ke fakahā ki he tangata ʻoku toe homou tehina?”
7 He vastasivat: "Mies kyseli tuiki tarkasti meitä ja meidän sukuamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin me ilmoitimme hänelle, niinkuin asia on. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa tänne veljenne'?"
Pea naʻa nau pehē, “Naʻe fehuʻi fakatotonu mai ʻe he tangata ki he ʻemau nofo, ʻa mo homau ngaahi kāinga, ʻo pehē, ʻOku kei moʻui hoʻomou tamai? ʻOku ai homou tehina? Pea naʻa mau tala kiate ia ʻo hangē ko e lea ni; he naʻa mau teitei ʻilo te ne lea, ʻo pehē, ‘Omi homou tehina ki heni?’”
8 Ja Juuda sanoi isällensä Israelille: "Anna nuorukaisen seurata minun mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä ja vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.
Pea pehē ʻe Siuta ki heʻene tamai ko ʻIsileli, “Tuku mai ʻae tamasiʻi kia au, pea te mau tuʻu hake ʻo ʻalu; koeʻuhi ke mau moʻui, kaeʻoua naʻa tau mate, ʻio, ʻakimautolu mo koe, mo e mau tamaiki foki.
9 Minä vastaan hänestä; minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin sinun luoksesi ja aseta häntä eteesi, niin minä olen syyllinen sinun edessäsi kaiken elinaikani.
Te u totongi ia; te ke maʻu ia ʻi hoku nima: kapau ʻe ʻikai te u toe ʻomi ʻo tuku ia ʻi ho ʻao, ke ʻiate au hono kovi ʻo taʻengata:”
10 Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, niin olisimme jo kaksikin kertaa voineet olla sieltä kotona."
He ko e moʻoni, ka ne ʻikai ko e tau fakatuotuai ni, pehē kuo mau toe liu mai ko hono tuʻo ua.
11 Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne sille miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja hajupihkaa, pähkinöitä ja manteleita.
Pea pehē ʻe heʻenau tamai ko ʻIsileli kiate kinautolu, “Kapau ko ia, pea mou fai eni; ʻave ʻae ngaahi fua fungani lelei ʻoe fonua ʻi hoʻomou ngaahi tangai, pea mou ʻave ia, ko e meʻaʻofa ki he tangata, ko e paame, mo e hone, mo e ʻakau namu lelei, mo e paame nanamu, mo e ngaahi foʻi ai, mo e telie.
12 Ja ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin sen rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.
Pea ʻave ʻae kato paʻanga ʻe ua ʻi homou nima; pea mo e paʻanga naʻe toe ʻomi ʻi he ngutu ʻo hoʻomou tangai, toe ʻave ia ʻi homou nima: naʻa ko ha fai noa nai;”
13 Ottakaa sitten mukaanne myöskin veljenne ja nouskaa ja menkää jälleen sen miehen luo.
ʻAve foki mo homou tehina, pea mou tuʻu ʻo toe ʻalu ki he tangata:
14 Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi."
Pea ke tuku kiate kimoutolu ʻe he ʻOtua Māfimafi ʻae ʻofa ʻi he ʻao ʻoe tangata, koeʻuhi ke ne toe tuku mai homou tokoua ʻe taha, mo Penisimani. Kapau ʻe fakamasiva au ʻi heʻeku fānau, kuo u masiva moʻoni.
15 Niin miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myöskin Benjaminin ja nousivat ja menivät Egyptiin; ja he astuivat Joosefin eteen.
Pea naʻe ʻave ʻe he kau tangata ʻae meʻaʻofa, pea naʻa nau toʻo ʻae kato paʻanga ʻe ua ʻi honau nima, pea mo Penisimani; pea naʻa nau tutuʻu hake ʻo toe ʻalu ki ʻIsipite, ʻo nau tutuʻu ʻi he ʻao ʻo Siosefa.
16 Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, sanoi hän huoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään; teurasta teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä minun kanssani".
Pea ʻi he mamata ʻa Siosefa ʻoku ʻiate kinautolu ʻa Penisimani, pea pehē ʻe ia ki he pule ʻo hono fale; “Omi ʻae kau tangata ni ki ʻapi, pea tāmateʻi [ha manu ]mo teuteu; he te mau kai mo e kau tangata ʻi he hoʻatā.”
17 Ja mies teki, niinkuin Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon.
Pea naʻe fai ʻe he tangata ʻo hangē ko e fekau ʻa Siosefa; pea naʻe ʻomi ʻe he tangata ʻae kau tangata ki he fale ʻo Siosefa.
18 Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin meidän säkeissämme, ne nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseen meidän kimppuumme, ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme".
Pea naʻe manavahē ʻae kau tangata, koeʻuhi ko e ʻave ʻakinautolu ki he fale ʻo Siosefa; pea naʻa nau pehē, “Kuo ʻomi ʻakitautolu ki heni, ko e meʻa ʻi he paʻanga nai, naʻe toe tuku mai ʻi heʻetau tangai, ʻi he fuofua haʻu; koeʻuhi ke nau fakahalaʻi ʻaki ʻakitautolu, ʻo ʻoho mai kiate kitautolu, ʻo puke ʻo fakapōpulaʻi ʻakitautolu, mo ʻetau fanga ʻasi.”
19 Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntä talon ovella
Pea naʻa nau ʻunuʻunu ʻo ofi ki he tauhi ʻoe fale ʻo Siosefa, ʻo nau alea mo ia ʻi he matapā ʻoe fale,
20 ja sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita,
ʻO pehē, “E ʻeiki, ko e moʻoni naʻa mau fuofua haʻu ke fakatau meʻakai:
21 ja kun me tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena; olemme nyt tuoneet ne mukanamme takaisin.
Pea ʻi he ʻemau hoko ki he fale talifononga, pea mau vete ʻemau tangai, pea vakai, kuo taki taha ʻae tangata ʻene paʻanga ʻi he ngutu ʻo ʻene tangai, ʻae paʻanga kotoa; pea kuo mau toe ʻomi ia ʻi homau nima.
22 Ja olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut meidän rahamme säkkeihimme."
Pea mo e paʻanga kehe kuo mau ʻomi ke fakatau meʻakai: ʻoku ʻikai te mau ʻilo pe ko hai naʻa ne ai ʻemau paʻanga, ki he ʻemau tangai.”
23 Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää peljätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne minä olen saanut." Ja hän toi heidän luokseen Simeonin.
Pea pehē ʻe ia, “Mou fiemālie, ʻoua te mou manavahē: ko homou ʻOtua, mo e ʻOtua ʻo hoʻomou tamai naʻa ne tuku koloa maʻamoutolu, ki hoʻomou tangai: naʻe ʻiate au hoʻomou paʻanga.” Pea naʻa ne ʻomi ʻa Simione kiate kinautolu.
24 Ja hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkain pesemiseksi ja heidän aaseilleen rehua.
Pea ʻomi ʻe he tangata ʻae kau tangata ki he fale ʻo Siosefa, ʻo ne ʻatu ʻenau vai, pea fufulu honau vaʻe; pea naʻa ne ʻatu ʻae meʻakai ki heʻenau fanga ʻasi.
25 He laittoivat lahjansa järjestykseen siksi, kunnes Joosef tulisi päivälliselle; sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä.
Pea naʻa nau teuteu ʻae meʻaʻofa ʻo tali ʻae haʻu ki ʻapi ʻa Siosefa ʻi he hoʻatā: he naʻa nau fanongo te nau kai mā ʻi ai.
26 Kun Joosef oli tullut kotiin, veivät he hänelle huoneeseen lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessänsä.
Pea kuo haʻu ʻa Siosefa ki ʻapi, naʻa nau ʻomi kiate ia ki fale ʻae meʻaʻofa naʻe ʻi honau nima, ʻo nau tulolo ʻakinautolu kiate ia ki he kelekele.
27 Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?"
Pea fehuʻi ia kiate kinautolu pe ʻoku nau fēfē, ʻo ne pehē, “ʻOku lelei hoʻomou tamai, ʻae tangata motuʻa naʻa mou lea ki ai? ʻOku kei moʻui ia?”
28 He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin; hän elää vielä". Ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.
Pea nau talaange, “Ko hoʻo tamaioʻeiki ko e mau tamai ʻoku mālōlō pe, ʻoku kei moʻui ia.” Pea naʻa nau tulolo honau ʻulu ʻo nau hū.
29 Ja hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen".
Pea naʻa ne hanga hake hono mata ʻo mamata ki hono tehina ko Penisimani, ʻae tama ʻa ʻene faʻē, ʻo ne pehē, “Ko homou tehina eni, ʻaia naʻa mou lea ki ai?” Pea pehē ʻe ia, “Ko hoku foha, ke ʻofa ʻae ʻOtua kiate koe.”
30 Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen; niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
Pea fakatoʻotoʻo ʻe Siosefa, he naʻe ngaue lahi hono fatu ki hono tehina: pea naʻa ne kumi ha potu ke tangi ai; pea hū ia ki hono loki, pea tangi ai.
31 Senjälkeen hän pestyään kasvonsa tuli ulos, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa".
Pea naʻa ne kaukau hono mata, pea ʻalu kituʻa, pea ne fakamaʻumaʻu ʻe ia ia, pea ne pehē, Ke mou teu mai ʻae kai.
32 Ja tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan; egyptiläiset näet eivät saata syödä yhdessä hebrealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus.
Pea naʻa nau teuteu maʻana tokotaha pe, pea [teu ]kehe maʻanautolu, pea ai kehe ki he kakai ʻIsipite naʻe kai mo kinautolu; koeʻuhi naʻe ʻikai kai ʻae kakai ʻIsipite ʻo fakataha mo e kakai Hepelū; he ko e meʻa ia naʻe fakaliliʻa ai ʻae kakai ʻIsipite.
33 He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan, esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä; ja ihmetellen miehet katselivat toisiaan.
Pea naʻe fakanofo ʻakinautolu ʻi hono ʻao, ko e ʻuluaki ʻo fakatatau ki hono fanauʻi, mo e kimui ʻo fakatatau ki heʻene siʻi; pea naʻe feʻofaʻaki pe ʻae kau tangata.
34 Ja hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. Ja he joivat hänen kanssaan ja juopuivat.
Pea naʻe toʻo ʻo ange ʻenau meʻakai mei hono ʻao: ka ko e meʻa ʻa Penisimani, naʻe tuʻo nima hono lahi hake ʻi heʻenau meʻa. Pea naʻa nau inu mo nau fiefia mo ia.
