1 Mooseksen 43
1 Mutta nälänhätä oli maassa kova.
A OKI loa iho la ka aina i ka wi.
2 Ja kun he olivat syöneet loppuun sen viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, sanoi heidän isänsä heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita".
A pau i ka aiia e lakou ka ai a lakou i lawe mai ai, mai Aigupita mai, olelo mai la ko lakou makuakane ia lakou, O hele hou oukou, e kuai i wahi ai iki na kakou.
3 Juuda vastasi hänelle sanoen: "Se mies teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'.
A olelo aku la o Iuda ia ia, i aku la, Ua olelo ikaika mai ua kanaka la ia makou, ua i mai, Aole oukou e ike i kuu maka, ke hele ole mai ko oukou kaikaina me oukou.
4 Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, niin me lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita.
A i hoouna oe i ko makou kaikaina me makou, alaila, hele aku makou ilalo, e kuai i ai nau.
5 Mutta jos et anna, niin emme lähde; sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'."
Aka, i hoouna ole oe ia ia, aole makou e hele aku ilalo, no ka mea, ua olelo mai ua kanaka la ia makou, Aole oukou e ike i kuu maka, ke hele ole mai ko oukou kaikaina me oukou.
6 Israel sanoi: "Minkätähden teitte niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?"
Olelo mai la o Iseraela, No ke aha la onkou i hana ino mai ai ia'u, i ka hai aku i ua kanaka la i ko oukou kaikaina?
7 He vastasivat: "Mies kyseli tuiki tarkasti meitä ja meidän sukuamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin me ilmoitimme hänelle, niinkuin asia on. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa tänne veljenne'?"
Olelo aku la lakou, I ninau ikaika mai no ua kanaka la ia makou, i ko makou hoahanau, i mai la, Ke ola la no anei ko oukou makuakane? He kaikaina e anei, ko oukou? A hai aku la makou ia ia ma ke ano o keia mau olelo. Ua ike pono anei makou, e i mai ana ia, E lawe mai ilalo nei i ko oukou kaikaina?
8 Ja Juuda sanoi isällensä Israelille: "Anna nuorukaisen seurata minun mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä ja vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.
Olelo aku la o Iuda ia Iseraela i kona makuakane, E kuu mai oe i ke keiki me au, alaila ku ae makou e hele aku; i ola kakou; aole e make o makou, a o oe, a me ka kakou poe kamalii.
9 Minä vastaan hänestä; minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin sinun luoksesi ja aseta häntä eteesi, niin minä olen syyllinen sinun edessäsi kaiken elinaikani.
Owau no ka panai nona; ma ko'u lima, e imi mai oe ia ia; i hoihoi ole mai au ia ia iou la, a e hoonoho ia ia mamua ou, no'u mau loa aku no ka hewa.
10 Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, niin olisimme jo kaksikin kertaa voineet olla sieltä kotona."
Ina aole makou i hookaulua, ina ua hoi hou mai makou, mai ka lua o ka hele ana.
11 Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne sille miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja hajupihkaa, pähkinöitä ja manteleita.
Olelo aku la ko lakou makuakane o Iseraela ia lakou, Ina pela mai, e hana i keia; e ahu i ko ka aina hua maikai iloko o ka oukou mau eke, a e lawe aku ilalo i makana na ua kanaka la; i wahi bama iki, a i wahi meli iki, a i mea ala kahi, a me ka mura, a i hua pisetakia, a i alemona.
12 Ja ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin sen rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.
A e papalua i na kala ma ko oukou lima; a o ke kala i hoihoiia mai, maloko o ka waha o ka oukou mau eke, e halihali hou aku oukou ia mea, i ko oukou mau lima; malia paha, aole i ikeia.
13 Ottakaa sitten mukaanne myöskin veljenne ja nouskaa ja menkää jälleen sen miehen luo.
E lawe aku hoi oukou i ko oukou kaikaina, a e ku nui iluna, e hele hou aku i ua kanaka la.
14 Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi."
A na ke Akua mana loa e haawi mai ke aloha no oukou mamua o ua kanaka la, i kuu mai ia i kela hoahanau o oukou, a ia Beniamina hoi A i nele au i kuu mau keiki, ua nele au.
15 Niin miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myöskin Benjaminin ja nousivat ja menivät Egyptiin; ja he astuivat Joosefin eteen.
Lawe ae la na kanaka i ua makana la, a lawe papalua no hoi lakou i ke kala ma ko lakou lima, a ia Beniamina hoi; ku ae la lakou, a hele aku la ilalo i Aigupita, a ku aku la imua o Iosepa.
16 Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, sanoi hän huoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään; teurasta teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä minun kanssani".
A ike mai la o Iosepa ia Beniamina me lakou, olelo ae la ia i ka luna o kona hale, E alakai oe i keia poe kanaka i ka hale, e kalua i holoholona, a e hoomakaukau hoi; no ka mea, e ai pu keia poe kanaka me au i ke awakea.
17 Ja mies teki, niinkuin Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon.
Hana mai la ke kanaka e like me ka Iosepa olelo ana ae; a alakai aku la ia i ua poe kanaka la, iloko o ka hale o Iosepa.
18 Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin meidän säkeissämme, ne nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseen meidän kimppuumme, ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme".
Makau iho la ua poe kanaka la, no ka mea, ua alakaiia'ku la lakou iloko o ka hale o Iosepa, a olelo ae la lakou, No ka moni i hoihoiia'i iloko o ka kakou mau eke i ka manawa mamua, nolaila kakou i alakaiia mai ai iloko nei, i hoolawehala mai oia ia kakou a lele mai iluna o kakou, a e hana paa hoi ia kakou, i poe kauwa, a me ko kakou mau hoki.
19 Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntä talon ovella
Hookokoke aku la lakou i ka luna o ko Iosepa hale, a kamailio pu lakou me ia ma ka puka o ka hale;
20 ja sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita,
I aku la lakou, E kuu haku e, i ko makou hele ana mai mamua, ua hele mai makou e kuai i ai.
21 ja kun me tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena; olemme nyt tuoneet ne mukanamme takaisin.
A hiki aku la makou i kahi oioina, wehe ae la makou i ka makou mau eke, aia hoi ka moni a pau a makou iloko o ka waha o na eke a makou. A ua halihali hou mai makou ia mea ma ko makou mau lima.
22 Ja olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut meidän rahamme säkkeihimme."
A ua halihali mai no hoi makou ilalo nei i na moni e ae ma ko makou mau lima e kuai i ai; aole ike makou i ka mea nana i waiho ka moni a makou iloko o ka makou mau eke.
23 Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää peljätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne minä olen saanut." Ja hän toi heidän luokseen Simeonin.
Olelo mai la kela, Aloha oukou, mai makau; na ko oukou Akua, ke Akua o ko oukou makuakane, nana i haawi ka waiwai na oukou iloko o ka oukou mau eke: ua hiki mai ka oukou moni ia'u. Alakai mai la oia ia Simeona io lakou la.
24 Ja hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkain pesemiseksi ja heidän aaseilleen rehua.
Alakai ae la ua kanaka la i ka poe kanaka iloko o ko Iosepa hale, a haawi mai la ia lakou i ka wai, holoi iho la lakou i ko lakou mau wawae, a haawi mai la hoi ia i ai na na hoki o lakou.
25 He laittoivat lahjansa järjestykseen siksi, kunnes Joosef tulisi päivälliselle; sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä.
Hoomakaukau iho la lakou i ka makana i ka hele ana mai o Iosepa i ke awakea; no ka mea, ua lohe lakou, e ai ana lakou i ka ai ilaila.
26 Kun Joosef oli tullut kotiin, veivät he hänelle huoneeseen lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessänsä.
A hoi mai la o Iosepa i kona hale, halihali mai la lakou iloko o ka hale i ka makana nana, na ko lakou lima i paa ai, a kulou iho la lakou imua ona ilalo i ka honua.
27 Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?"
Ninau mai la ia ia lakou i ko lakou noho ana, i aku la, Pehea ko oukou makuakane, o ka elemakule a oukou i olelo mai ai? Ke ola la no ia, ea?
28 He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin; hän elää vielä". Ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.
Olelo aku la lakou, E noho pomaikai ana no kau kauwa, ka makuakane o makou, ke ola la no ia. A kulou iho la lakou a moe ilalo.
29 Ja hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen".
Alawa ae la kona maka iluna, ike mai la i kona kaikaina ia Beniamina, ke keiki a kona makuwahine ponoi, a i mai la ia, O ko oukou kaikaina anei keia, a oukou i olelo mai ai ia'u? A olelo ae la hoi ia, E aloha mai ke Akua ia oe, e kuu keiki.
30 Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen; niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
Wikiwiki ae la o Iosepa; no ka mea, ua mokumokuahua kona manawa i kona kaikaina, imi ae la ia i kahi e uwe ai; komo ae la ia i kona keena maluna, a uwe iho la ilaila.
31 Senjälkeen hän pestyään kasvonsa tuli ulos, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa".
Holoi ae la ia i kona maka, hele aku la iwaho, a uumi iho la ia i kona aloha, a olelo aku la, E ho mai i ka ai.
32 Ja tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan; egyptiläiset näet eivät saata syödä yhdessä hebrealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus.
Kau mai la lakou nana ma ke kaawale, a na lakou ma ke kaawale, a na ko Aigupita i ai pu me ia ma ke kaawale; no ka mea, aole e hiki i ko Aigupita, ke ai pu me na Hebera, he mea haumia ia i ko Aigupita.
33 He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan, esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä; ja ihmetellen miehet katselivat toisiaan.
Noho iho la lakou imua ona, o ka hiapo e like me kona hanau mua ana, a o ka muli loa e like me kona hanau muli ana mai. Kahaha iho la ko lakou naau kekahi i kekahi.
34 Ja hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. Ja he joivat hänen kanssaan ja juopuivat.
Lalau ae la ia i ka ai a haawi aku la ia lakou, mai kona alo aku, ua palimaia ka Beniamina i ka lakou. Inu pu lakou a olioli me ia.
