1 Mooseksen 42
1 Mutta kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, sanoi hän pojillensa: "Mitä epäröitte?"
Əmdi Yaⱪup Misirda axliⱪ barliⱪini bilginidǝ oƣulliriƣa: — Nemixⱪa bir-biringlarƣa ⱪarixip turisilǝr? — dedi.
2 Ja hän sanoi: "Katso, minä olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi."
Andin yǝnǝ: — Manga ⱪaranglar, angliximqǝ Misirda axliⱪ bar ikǝn. U yǝrgǝ berip, andin xu yǝrdin bizgǝ axliⱪ elip kelinglar; buning bilǝn ɵlüp kǝtmǝy, tirik ⱪalimiz, — dedi.
3 Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.
Buning bilǝn Yüsüpning on akisi axliⱪ setiwalƣili Misirƣa yolƣa qiⱪti.
4 Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.
Lekin Yaⱪup Yüsüpning inisi Binyaminning birǝr yamanliⱪⱪa uqrap ⱪelixidin ⱪorⱪup uni akiliri bilǝn billǝ ǝwǝtmidi.
5 Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijain mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.
Xuningdǝk aqarqiliⱪ Ⱪanaan zeminidimu yüz bǝrgǝqkǝ, Israilning oƣulliri axliⱪ alƣili kǝlgǝnlǝr arisida bar idi.
6 Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.
Yüsüp zeminning waliysi bolup, yurtning barliⱪ hǝlⱪigǝ axliⱪ setip bǝrgüqi xu idi. Yüsüpning akiliri kelip uning aldida yüzlirini yǝrgǝ tǝgküzüp tǝzim ⱪildi.
7 Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä te tulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme, ostamaan elintarpeita".
Yüsüp akilirini kɵrüpla ularni tonudi; lekin u tonuxluⱪ bǝrmǝy, ularƣa ⱪopal tǝlǝppuzda gǝp ⱪilip: — Ⱪǝyǝrdin kǝldinglar, dǝp soridi. Ular jawabǝn: — Ⱪanaan zeminidin axliⱪ alƣili kǝlduⱪ, — dedi.
8 Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.
Yüsüp akilirini tonuƣan bolsimu, lekin ular uni tonumidi.
9 Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia; olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin".
Yüsüp ǝmdi ular toƣrisida kɵrgǝn qüxlirini esigǝ elip, ularƣa: — Silǝr jasus, bu ǝlning mudapiǝsiz jaylirini kɵzǝtkili kǝldinglar, — dedi.
10 He vastasivat hänelle: "Ei, herra; palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.
Əmma ular uningƣa jawab berip: — Əy hojam, undaⱪ ǝmǝs! Bǝlki kǝminiliri axliⱪ setiwalƣili kǝldi!
11 Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä; palvelijasi eivät ole vakoojia."
Biz ⱨǝmmimiz bir adǝmning oƣulliri, sǝmimiy adǝmlǝrmiz. Kǝminiliri jasus ǝmǝs! — dedi.
12 Mutta hän sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin".
U ularƣa yǝnǝ: — Undaⱪ ǝmǝs! Bǝlki zeminning mudapiǝsiz jaylirini kɵrgili kǝldinglar, — dedi.
13 He vastasivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta; nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole".
Ular jawab berip: — Kǝminiliri ǝslidǝ on ikki ⱪerindax iduⱪ; biz ⱨǝmmimiz Ⱪanaan zeminidiki bir adǝmning oƣulliridurmiz; lekin kǝnji inimiz atimizning ⱪexida ⱪelip ⱪaldi; yǝnǝ bir inimiz yoⱪap kǝtti, — dedi.
14 Joosef sanoi heille: "Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.
Əmma Yüsüp ularƣa yǝnǝ: — Mana mǝn dǝl silǝrgǝ eytⱪinimdǝk, jasus ikǝnsilǝr!
15 Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.
Pirǝwnning ⱨayati bilǝn ⱪǝsǝm ⱪilimǝnki, kiqik ininglar bu yǝrgǝ kǝlmigüqǝ silǝr bu yǝrdin qiⱪip ketǝlmǝysilǝr; silǝr xuning bilǝn sinilisilǝr.
16 Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden on jääminen tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta; muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."
Ininglarni elip kǝlgili biringlarni ǝwǝtinglar, ⱪalƣanliringlar bolsa solap ⱪoyulisilǝr. Buning bilǝn eytⱪininglarning rast-yalƣanliⱪi ispatlinidu; bolmisa, Pirǝwnning ⱨayati bilǝn ⱪǝsǝm ⱪilimǝnki, silǝr jǝzmǝn jasus! — dedi.
17 Ja hän panetti heidät vankeuteen kolmeksi päiväksi.
Xuning bilǝn u ularni üq küngiqǝ solap ⱪoydi.
18 Mutta kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää, niin tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkääväinen:
Üqinqi küni Yüsüp ularƣa mundaⱪ dedi: — Mǝn Hudadin ⱪorⱪidiƣan adǝmmǝn; tirik ⱪelixinglar üqün muxu ixni ⱪilinglar: —
19 jos olette rehellisiä miehiä, niin jääköön yksi teistä, veljeksistä, vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.
Əgǝr sǝmimiy adǝmlǝr bolsanglar, ⱪerindaxliringlardin biri silǝr solanƣan gundihanida solaⱪliⱪ turiwǝrsun, ⱪalƣininglar aqarqiliⱪta ⱪalƣan ailǝnglar üqün axliⱪ elip ketinglar;
20 Ja tuokaa nuorin veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne siten todeksi vahvistuu, niin vältätte kuoleman." Ja heidän täytyi tehdä niin.
Andin kiqik ininglarni ⱪeximƣa elip kelinglar. Xuning bilǝn sɵzliringlar ispatlansa, ɵlmǝysilǝr!, — dedi. Ular xundaⱪ ⱪilidiƣan boldi.
21 Mutta he sanoivat toinen toisellensa: "Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme; sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Sentähden on meille tullut tämä tuska."
Andin ular ɵzara: — Bǝrⱨǝⱪ, biz inimizƣa ⱪilƣan iximiz bilǝn gunaⱨkar bolup ⱪalduⱪ; u bizgǝ yalwursimu uning azabini kɵrüp turup uningƣa ⱪulaⱪ salmiduⱪ. Xuning üqün bu azab-oⱪubǝt beximizƣa qüxti, — deyixti.
22 Ruuben vastasi heille sanoen: "Enkö minä sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta te ette kuulleet minua; katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä."
Rubǝn ularƣa jawabǝn: — Mǝn silǝrgǝ: baliƣa zulum ⱪilmanglar, degǝn ǝmǝsmidim? Lekin unimidinglar. Mana ǝmdi uning ⱪan ⱪǝrzi bizdin soriliwatidu, — dedi.
23 Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta.
Əmma Yüsüp ular bilǝn tǝrjiman arⱪiliⱪ sɵzlǝxkǝqkǝ, ular Yüsüpning ɵz gǝplirini uⱪup turuwatⱪinini bilmidi.
24 Ja hän kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Ja hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.
U ulardin ɵzini qǝtkǝ elip, yiƣlap kǝtti. Andin ularning ⱪexiƣa yenip kelip, ularƣa yǝnǝ sɵz ⱪilip, ularning arisidin Ximeonni tutup, ularning kɵz aldida baƣlidi.
25 Ja Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Ja heille tehtiin niin.
Andin Yüsüp ǝmr qüxürüp, ularning taƣarliriƣa axliⱪ toldurup, ⱨǝr birsining pulini ⱪayturup taƣiriƣa selip ⱪoyup, sǝpǝr ⱨazirliⱪlirimu berilsun dǝp buyruwidi, ularƣa xundaⱪ ⱪilindi.
26 Ja he sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.
Xuning bilǝn akiliri exǝklirigǝ axliⱪlirini artip, xu yǝrdin kǝtti.
27 Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiansa, huomasi hän rahansa säkin suussa.
Əmma ɵtǝnggǝ kǝlgǝndǝ ulardin biri exikigǝ yǝm bǝrgili taƣirini eqiwidi, mana, ɵz puli taƣarning aƣzida turatti.
28 Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin; katso, se on minun säkissäni". Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?"
U ⱪerindaxliriƣa: — Mening pulumni ⱪayturuwetiptu. Mana u taƣirimda turidu, dedi. Buni anglap ularning yüriki su bolup, titrixip bir-birigǝ: — Bu Hudaning bizgǝ zadi nemǝ ⱪilƣinidu? — deyixti.
29 Tultuansa isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:
Ular Ⱪanaan zeminiƣa, atisi Yaⱪupning ⱪexiƣa kelip, bexidin ɵtkǝn ⱨǝmmǝ wǝⱪǝlǝrni uningƣa sɵzlǝp berip:
30 "Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, niinkuin olisimme olleet maata vakoilemassa.
— ⱨeliⱪi kixi, yǝni xu zeminning hojisi bizgǝ ⱪopal gǝp ⱪildi, bizgǝ zeminni payliƣuqi jasustǝk muamilǝ ⱪildi;
31 Mutta me sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia;
ǝmdi biz uningƣa: «Biz bolsaⱪ sǝmimiy adǝmlǝrmiz, jasus ǝmǝsmiz.
32 meitä on kaksitoista veljestä, saman isän poikia; yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa'.
Biz bir atidin bolƣan oƣullar bolup, on ikki aka-uka iduⱪ; biri yoⱪap kǝtti, kiqik inimiz ⱨazir Ⱪanaan zeminida atimizning yenida ⱪaldi» desǝk,
33 Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne minun luokseni; ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.
Ⱨeliⱪi kixi, yǝni xu zeminning hojisi bizgǝ mundaⱪ dedi: «Mening silǝrning sǝmimiy ikǝnlikinglarni bilixim üqün, ⱪerindaxliringlarning birini mening yenimda ⱪaldurup ⱪoyup, aq ⱪalƣan ailǝnglar üqün axliⱪ elip ketinglar;
34 Ja menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni, saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa'."
andin kiqik ininglarni ⱪeximƣa elip kelinglar; xundaⱪ ⱪilsanglar, silǝrning jasus ǝmǝs, bǝlki sǝmimiy adǝmlǝr ikǝnlikinglarni bilǝlǝymǝn. Andin ⱪerindixinglarni silǝrgǝ ⱪayturup berimǝn wǝ silǝr zeminda soda-setiⱪ ⱪilsanglar bolidu» — dedi.
35 Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään; ja nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä peljästyivät.
Əmma xundaⱪ boldiki, ular taƣarlirini tɵkkǝndǝ, mana ⱨǝrbirining puldini ɵz taƣarlirida turatti! Ular wǝ atisi ɵzlirining qigiklik pullirini kɵrgǝndǝ, ⱪorⱪup ⱪelixti.
36 Ja heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Te teette minut lapsettomaksi; Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin te tahdotte viedä minulta; kaikki tämä kohtaa minua".
Atisi Yaⱪup ularƣa: — Meni oƣlumdin juda ⱪildinglar! Yüsüp yoⱪ boldi, Ximeonmu yoⱪ, ǝmdi Binyaminnimu elip kǝtmǝkqi boluwatisilǝr! Mana bu ixlarning ⱨǝmmisi mening beximƣila kǝldi! — dedi.
37 Ruuben vastasi isälleen sanoen: "Saat surmata minun molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin; anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin".
Rubǝn atisiƣa: — Əgǝr mǝn Binyaminni ⱪexingƣa ⱪayturup elip kǝlmisǝm, mening ikki oƣlumni ɵltürüwǝtkin; uni mening ⱪolumƣa tapxurƣin; mǝn uni ⱪexingƣa yandurup elip kelimǝn, — dedi.
38 Mutta hän sanoi: "Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella tuonelaan". (Sheol h7585)
Lekin Yaⱪup jawab berip: — Oƣlum silǝr bilǝn billǝ u yǝrgǝ qüxmǝydu; qünki uning akisi ɵlüp ketip, u ɵzi yalƣuz ⱪaldi. Mubada yolda ketiwatⱪanda uningƣa birǝr kelixmǝslik kǝlsǝ, silǝr mǝndǝk bir aⱪ qaqliⱪ adǝmni dǝrd-ǝlǝm bilǝn tǝhtisaraƣa qüxüriwetisilǝr, — dedi. (Sheol h7585)
