1 Mooseksen 31
1 Mutta hän sai kuulla, että Laabanin pojat puhuivat näin: "Jaakob on anastanut kaikki, mitä isämme omisti; isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden".
Pea fanongo ia ki he lea ʻae ngaahi foha ʻo Lepani, ʻo pehē, “Kuo toʻo ʻe Sēkope ʻae ngaahi meʻa kotoa pē ʻa ʻetau tamai; pea kuo ne maʻu ʻae nāunau ni kotoa pē ʻi he meʻa ʻa ʻetau tamai.”
2 Ja Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaan niinkuin ennen.
Pea naʻe mamata ʻa Sēkope ki he mata ʻo Lepani, pea vakai, naʻe ʻikai lelei ia kiate ia ʻo hangē ko ia ʻi muʻa.
3 Ja Herra sanoi Jaakobille: "Palaja isiesi maahan ja sukusi tykö. Minä olen sinun kanssasi."
Pea pehē ʻe Sihova kia Sēkope, “Foki atu ki he fonua ʻo hoʻo ngaahi tamai mo ho ngaahi kāinga; pea te u ʻiate koe.”
4 Niin Jaakob kutsutti Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo,
Pea ʻalu ʻa Sēkope ʻo ne ui mai ʻa Lesieli mo Lia kiate ia ki he ngoue, ki he fanga manu.
5 ja hän sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän ole minua kohtaan niinkuin ennen, vaikka isäni Jumala on ollut minun kanssani.
Pea pehē ʻe ia kiate kinaua, “ʻOku ou sio ki he mata ʻo hoʻomo tamai ʻoku ʻikai kei ʻiate au, ʻo hangē ko ia ʻi muʻa; ka kuo ʻiate au ʻae ʻOtua ʻo ʻeku tamai.
6 Te tiedätte, että minä olen palvellut isäänne kaikin voimin,
Pea ʻoku mo ʻilo naʻaku ngāue ki hoʻomo tamai, ʻaki ʻa ʻeku mālohi kotoa.
7 mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minulle mitään vahinkoa.
Pea kuo kākaaʻi au ʻe hoʻomo tamai, mo ne fakakehe ʻeku totongi ʻo liunga hongofulu; ka naʻe ʻikai tuku ia ʻe he ʻOtua ke u kovi ai.
8 Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot sinun palkkasi', niin koko lauma kantoi pilkullisia; ja kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot sinun palkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita.
Kapau naʻa ne pehē ʻe ia, ‘Ke ʻoʻou ʻae pulepule ko hoʻo totongi,’ pea fānau leva ʻae fanga manu kotoa pē ko e pulepule: pea kapau naʻa ne pehē, ‘Ko hoʻo totongi ʻae ilaila;’ pea fānau leva ʻae fanga manu kotoa pē ko e ilaila.
9 Niin on Jumala ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle.
Ko ia kuo toʻo ʻe he ʻOtua ʻae fanga manu ʻa hoʻomo tamai ʻo foaki ia kiate au.
10 Mutta lauman pariutumisen aikana minä nostin silmäni ja näin unessa, että vuohipukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.
“Pea ʻi he tuituʻia ʻae fanga manu, naʻaku hanga hake hoku mata, ʻo mamata ʻi he misi, pea vakai, ko e fanga sipitangata, naʻe hopo ki he fanga manu naʻe ilaila mo e pulepule mo e kelo.
11 Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Minä vastasin: 'Tässä olen'.
Pea lea ʻae ʻāngelo ʻae ʻOtua kiate au ʻi he misi, ʻo pehē, ‘Sēkope:’ pea naʻaku pehē, ‘Ko au eni.’
12 Niin hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso, kaikki vuohipukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee.
Pea pehē ʻe ia, “Hanga hake eni ho mata”, ʻo vakai, ‘Ko e fanga sipitangata ʻoku hopo ki he fanga manu, ko e ilaila mo e pulepule, mo e kelo; he kuo u mamata ki he meʻa kotoa pē ʻoku fai ʻe Lepani kiate koe.
13 Minä olen Jumala, joka ilmestyin Beetelissä, jossa sinä voitelit patsaan ja jossa teit minulle lupauksen. Nouse nyt ja lähde tästä maasta ja palaja synnyinmaahasi.'"
Ko au ko e ʻOtua ʻo Peteli, ʻaia naʻa ke fakatapui ai ʻae pou, mo ke fai ʻae fuakava kiate au; pea ko eni, ke ke tuʻu, pea ke ʻalu ʻi he fonua ni, ʻo toe ʻalu ki he fonua ʻo ho ngaahi kāinga.’”
14 Silloin Raakel ja Leea vastasivat ja sanoivat hänelle: "Ei meillä ole enää osaa eikä perintöä isämme talossa.
Pea pehēange ʻe Lesieli mo Lia kiate ia, “He ʻoku kei ai ha ʻinasi pe tufakanga kiate kimaua ʻi he fale ʻoe ma tamai?
15 Eikö hän pitänyt meitä kuin vieraita, koska myi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan.
ʻIkai kuo ne lau ʻakimaua ko e ongo muli? He kuo ne fakatau ʻakimaua, pea kuo ne fakaʻosiʻosi foki ʻe ma paʻanga.
16 Niin, koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, meidän se on ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut."
He ko e koloa kotoa pē kuo toʻo ʻe he ʻOtua mei heʻetau tamai ʻoku ʻatautolu ia, pea mo e tau fānau: pea ko eni, ko e meʻa kotoa pē kuo lea ʻaki ʻe he ʻOtua kiate koe, ke ke fai.”
17 Silloin Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään
Pea tuʻu hake ʻa Sēkope, ʻo ne fakaheka ʻa ʻene fānau, mo hono ngaahi uaifi ki he fanga kāmeli;
18 ja kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan, mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.
Pea naʻa ne ʻave ʻene fanga manu kotoa pē, mo ʻene meʻa kotoa pē ʻaia naʻa ne maʻu, ʻae fanga manu naʻe tupu kiate ia, ʻaia naʻa ne maʻu ʻi Petanalami, ke ʻalu ia ki heʻene tamai ko ʻAisake ki he fonua ko Kēnani.
19 Mutta Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.
Pea naʻe ʻalu ʻa Lepani ke kosi ʻene fanga sipi: pea naʻe kaihaʻasi ʻe Lesieli ʻae ngaahi tamapua ʻa ʻene tamai.
20 Ja Jaakob lähti varkain aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle pakenemisaiettaan.
Pea ʻalu fakafufū pe ʻa Sēkope meia Lepani, ko e [tangata ]Silia, he naʻe ʻikai te ne tala kiate ia ʻene hola.
21 Niin hän pakeni kaikkinensa, lähti ja meni virran yli ja suuntasi kulkunsa Gileadin vuorille päin.
Ko ia naʻe hola ia mo ʻene meʻa kotoa pē: pea tuʻu hake ia ʻo ne laka ʻi he vaitafe, pea hanga hono mata ki he moʻunga ko Kiliate.
22 Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut.
Pea ʻi hono tolu ʻoe ʻaho, naʻe fakahā kia Lepani, ʻae hola ʻa Sēkope.
23 Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivänmatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.
Pea naʻa ne ʻalu mo hono kāinga tangata, pea nau tuli ia ʻi he ʻaho ʻe fitu; pea naʻa nau maʻu ia ʻi he moʻunga ko Kiliate.
24 Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa".
Pea naʻe hāʻele mai ʻae ʻOtua kia Lepani ko e [tangata ]Silia, ʻi he misi ʻi he pō, ʻo ne pehē kiate ia, “Vakai, ʻoua naʻa ke lea kia Sēkope ʻi he lelei pe ʻi he kovi.”
25 Ja Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle.
Pea maʻu ʻe Lepani ʻa Sēkope. He naʻe fokotuʻu ʻe Sēkope hono fale fehikitaki ʻi he moʻunga; pea pehē foki ʻa Lepani mo hono kāinga, naʻa nau fokotuʻu fale fehikitaki ʻi he moʻunga ko Kiliate.
26 Ja Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet pettänyt minut ja kuljettanut pois minun tyttäreni niinkuin miekalla otetut!
Pea pehē ʻe Lepani kia Sēkope, “Ko e hā eni kuo ke fai, koeʻuhi kuo ke ʻalu fakafokifā pe, mo ke ʻave hoku ngaahi ʻofefine, ʻo hangē ko e ngaahi pōpula kuo maʻu ʻaki ʻae heletā?
27 Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kantelein,
Ko e hā kuo ke hola fakafufū ai, hangē ha kaihaʻa meiate au: pea naʻe ʻikai te ke tala kiate au, koeʻuhi ke u tuku ko e ke ʻalu ʻi he fiefia, mo e fai hiva, mo e tā ʻae lali mo e haʻape?
28 etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi sinä olet menetellyt.
Pea naʻe ʻikai te ke tuku ke u uma ki ho ngaahi foha, mo hoku ngaahi ʻofefine? Kuo ke fai vale ʻi hoʻo fai pehē.
29 Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa'.
ʻOku ai ʻae mālohi ʻi hoku nima ke fai kovi kiate koe: ka ko e ʻOtua ʻo hoʻo tamai naʻa ne folofola mai kiate au ʻanepō, ʻo pehē, ‘Vakai, ʻoua naʻa ke lea kia Sēkope, ʻi he lelei, pe ʻi he kovi.’
30 Olkoon: sinä olet nyt lähtenyt matkallesi, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta minkätähden olet varastanut minun jumalani?"
Pea ko eni, naʻe totonu hoʻo holi ke ʻalu, he ʻoku ke holi ki he fale ʻo hoʻo tamai, ka ko e hā kuo ke kaihaʻa ai hoku ngaahi ʻotua?”
31 Jaakob vastasi ja sanoi Laabanille: "Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
Pea lea ʻa Sēkope, ʻo ne pehē kia Lepani, “Koeʻuhi naʻaku manavahē, he naʻaku pehē, telia naʻa ke toʻo fakamālohi pe, ʻa ho ngaahi ʻofefine ʻiate au.
32 Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä. Heimojemme miesten läsnäollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois, mikä on omaasi." Sillä Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut.
Pea ko ia te ke ʻilo ki ai ʻa ho ngaahi ʻotua ke ʻoua naʻa moʻui ia; ʻi he ʻao ʻo ho ta kāinga, ke ke vakai ʻae meʻa ʻaʻau, pea ke toʻo ia kiate koe.” He naʻe ʻikai ʻilo ʻe Sēkope kuo kaihaʻasi ia ʻe Lesieli.
33 Ja Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien orjatarten telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Ja tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.
Pea hū atu ʻa Lepani ki he fale fehikitaki ʻo Sēkope, mo e fale fehikitaki ʻo Lia, pea mo e fale fehikitaki ʻe ua ʻoe ongo kaunanga; ka naʻe ʻikai te ne ʻilo ia. Pea ʻalu ia mei he fale fehikitaki ʻo Lia, mo ne hū ki he fale fehikitaki ʻo Lesieli.
34 Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Ja Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään.
Ka kuo toʻo ʻe Lesieli ʻae ngaahi tamapua, ʻo ne ʻai ia ki he nāunau ʻoe fanga kāmeli, pea heka ai ia. Pea kumi ʻe Lepani ʻi he potu kotoa pē ʻoe fale fehikitaki, ka naʻe ʻikai te ne ʻilo ia.
35 Ja hän sanoi isällensä: "Älä vihastu, herrani, siitä etten voi nousta sinun edessäsi, sillä minun on, niinkuin naisten tavallisesti on". Ja Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.
Pea pehē ʻe ia ki heʻene tamai. “Ke ʻoua naʻa tuputāmaki ʻa ʻeku ʻeiki, koeʻuhi ʻoku ʻikai te u faʻa tuʻu; he ʻoku ʻiate au ʻae anga fakafefine.” Pea naʻe kumi ia, ka naʻe ʻikai te ne ʻilo ʻae ngaahi tamapua.
36 Silloin Jaakob vihastui ja soimasi Laabania; Jaakob puhkesi puhumaan ja sanoi Laabanille: "Mitä minä olen rikkonut, mitä pahaa minä olen tehnyt, että näin minua ahdistat?
Pea naʻe ʻita ʻa Sēkope ʻo lea lahi kia Lepani: pea lea ʻa Sēkope ʻo pehē, kia Lepani, “Ko e hā ʻeku fai kovi? Pea ko e hā ʻeku angahala koeʻuhi ke ke tuli ai au ʻi he lili ni?
37 Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani; mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun heimoni ja sinun heimosi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin.
He kuo ke kumi ʻi heʻeku meʻa kotoa pē, pea ko e hā hao meʻa kuo ke ʻiloʻi? Fokotuʻu ia ʻi he ʻao ʻo hoku kāinga, mo ho kāinga, koeʻuhi ke nau fakamaau kiate kitaua.
38 Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun luonasi; sinun uuhesi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskoisia, enkä minä ole oinaita sinun laumastasi syönyt.
Naʻaku ʻiate koe ʻi he taʻu ʻe uofulu ni, naʻe ʻikai ʻuhimate ʻa hoʻo fanga sipi fefine, mo e fanga kosi fefine, pea ko e sipitangata ʻo hoʻo fanga manu, naʻe ʻikai te u kai.
39 Pedon haaskaamaa en ole sinulle tuonut, se oli minun itseni korvattava; minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä.
Ko ia naʻe kai ʻe he manu fekai naʻe ʻikai te u ʻomi kiate koe: naʻaku totongi ia; naʻa ke maʻu ʻae totongi ʻo ia ʻi hoku nima, kapau naʻe kaihaʻa ia ʻi he ʻaho, pe ʻi he pō.
40 Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.
Naʻaku pehē au, pea naʻe fakavaivai au ʻe he pupuha ʻi he ʻaho, mo e momoko ʻi he pō; pea mahuʻi ʻae mohe mei hoku mata.
41 Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun talossasi; neljätoista vuotta minä palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkani.
Kuo u pehē ni ʻi he taʻu ʻe uofulu ʻi ho fale; naʻaku tauhi koe ʻi he taʻu ʻe hongofulu ma fā, koeʻuhi ko ho ongo ʻofefine, mo e taʻu ʻe ono ki hoʻo fanga manu; pea kuo ke fakakehe ʻeku totongi ʻo liunga hongofulu.
42 Jos minun isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myöskin Iisak pelkää, ei olisi ollut minun puolellani, niin sinä olisit nyt lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt minun kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian."
Ka ne ʻikai ʻiate au ʻae ʻOtua ʻo ʻeku tamai, ko e ʻOtua ʻo ʻEpalahame, mo e manavahē kia ʻAisake, pehē kuo ke fekau au ke u ʻalu taʻehaʻakumeʻa.” Kuo ʻafioʻi ʻe he ʻOtua hoku tautea, mo e ngāue ʻa hoku nima, pea ne valoki ko e ʻanepō.
43 Niin Laaban vastasi ja sanoi Jaakobille: "Tyttäret ovat minun tyttäriäni, ja lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani, ja kaikki, mitä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt mahdan näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!
Pea pehē mai ʻa Lepani kia Sēkope, “Ko e ngaahi ʻofefine ni, ko hoku ngaahi ʻofefine, pea ko e tamaiki ni, ko ʻeku fānau, pea ko e fanga manu ni, ko ʻeku fanga manu, pea ko e meʻa kotoa pē ʻoku ke mamata ki ai ʻoku ʻaʻaku ia: pea ko e hā nai te u fai he ʻaho ni, ki hoku ongo ʻofefine ni, mo e na fānau kuo na fanauʻi?
44 Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena meidän välillämme, minun ja sinun."
Ko eni ke ke haʻu, ke ta fai ʻae fuakava, ʻa koe mo au; pea tuku ia ko e fakamoʻoni kiate kitaua.”
45 Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn patsaaksi.
Pea toʻo ʻe Sēkope ʻae maka, ʻo ne fokotuʻu ia ko e pou.
46 Ja Jaakob sanoi heimonsa miehille: "Kootkaa kiviä". Ja he ottivat kiviä ja rakensivat roukkion ja aterioivat siinä sen kiviroukkion päällä.
Pea pehē ʻe Sēkope ki hono kāinga, “Tānaki ʻae ngaahi maka; pea naʻa nau toʻo ʻae ngaahi maka ʻo fokotuʻu; pea naʻa nau kai ʻi ai, ʻi he fanga maka.”
47 Ja Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed.
Pea ui ia ʻe Lepani, ko Sekaa Satuta; ka naʻe ui ia ʻe Sēkope, ko Kaleti.
48 Ja Laaban sanoi: "Tämä roukkio olkoon tänään todistajana meidän välillämme, minun ja sinun"; sentähden hän antoi sille nimen Galed
Pea pehē ʻe Lepani, “Ko e fokotuʻunga maka ni, ko e fakamoʻoni kiate koe mo au he ʻaho ni. Ko ia naʻe ui ai hono hingoa ko Kaleti mo Misipa.”
49 ja myöskin nimen Mispa, sillä hän sanoi: "Herra olkoon vartija meidän välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä.
He naʻe pehē ʻe ia, “Ke leʻohi ʻe Sihova kiate au mo koe, ʻi he ʻe ta māvae.
50 Jos sinä kohtelet pahasti minun tyttäriäni tahi otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala kuitenkin on todistajana meidän välillämme, minun ja sinun."
Kapau te ke fakamamahi hoku ongo ʻofefine, pea kapau te ke toʻo maʻau ha uaifi kehe, mo hoku ongo ʻofefine, ʻoku ʻikai ha tangata ʻi heni; kae vakai, ko e fakamoʻoni ʻae ʻOtua kiate kitaua:”
51 Ja Laaban sanoi vielä Jaakobille: "Katso, tämä roukkio ja tämä patsas, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme, minun ja sinun
Pea pehē ʻe Lepani kia Sēkope, “Vakai ki he ngaahi maka ni, mo e pou ʻaia kuo tuku ʻi ho ta vahaʻa;
52 -tämä roukkio olkoon todistuksena, ja myöskin tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän roukkion ohi sinun luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän roukkion ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.
Ke fakamoʻoni ʻe he ʻesi ni, mo e pou ni, ʻe ʻikai te u laka ʻi he potu ʻoe ʻesi ni kiate koe, pea ʻe ʻikai te ke laka ʻi he ʻesi ni kiate au, ke fai ha kovi.
53 Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina meidän välillämme." Ja Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi.
Ko e ʻOtua ʻo ʻEpalahame, mo e ʻOtua ʻo Nehoa, ko e ʻOtua ʻo ʻena tamai, fakamaau kiate kitaua.” Pea naʻe fuakava ʻa Sēkope, ʻi he manavahē ʻo ʻene tamai ko ʻAisake.
54 Ja Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui heimonsa miehet aterioimaan, ja he aterioivat ja olivat yötä vuorella.
Pea feilaulau ʻa Sēkope ʻi he moʻunga, pea naʻa ne ui hono kāinga ke nau kai: pea naʻa nau kai ʻae mā, pea nau mohe ʻi he moʻunga ʻi he pō ko ia.
55 Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät; sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.
Pea tuʻu hengihengi hake pe ʻa Lepani, mo ne uma ki hono ngaahi foha, mo hono ongo ʻofefine, ʻo ne tāpuaki ʻakinautolu; pea ʻalu ʻa Lepani, ʻo toe foki ki hono potu.
