1 Mooseksen 3
1 Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
Pea naʻe olopoto lahi hake ʻae ngata ʻi he manu kotoa pē ʻoe fonua, ʻaia naʻe ngaohi ʻe Sihova ko e ʻOtua. Pea pehē ʻe ia ki he fefine, “ʻOku moʻoni koā kuo pehē ʻe he ʻOtua, ‘ʻE ʻikai te mo kai ʻi he ʻakau kotoa pē ʻoe ngoue?’”
2 Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
Pea naʻe pehē ʻe he fefine ki he ngata, “ʻOku ngofua ʻema kai ʻi he fua ʻoe ngaahi ʻakau ʻoe ngoue:
3 mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'."
Ka ko e fua ʻoe ʻakau ʻaia ʻoku ʻi he loto ngoue, kuo folofola mai ʻe he ʻOtua, ‘ʻE ʻikai te mo kai ai, pea ʻe ʻikai te mo ala ki ai, telia naʻa mo mate.’”
4 Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
Pea pehē ʻe he ngata ki he fefine, “ʻOku ʻikai moʻoni te mo mate.
5 vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
He ʻoku ʻilo ʻe he ʻOtua, ʻi he ʻaho te mo kai ai, ʻe toki ʻā ai homo mata, pea te mo hangē ko e ʻotua, ke ʻilo ai ʻae lelei mo e kovi.”
6 Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
Pea ʻi he mamata ʻe he fefine ʻoku lelei ʻae ʻakau ki he kai, mo matamatalelei ki he mata, pea ko e ʻakau ke velevele ki ai ke fakapotoʻi, naʻa ne toʻo ai hono fua, ʻo kai, pea naʻa ne ʻange foki ki hono ʻhusepāniti, pea naʻa ne kai.
7 Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
Pea naʻe ʻā ai ʻae mata ʻokinaua ʻosi pe, pea na ʻilo kuo na telefua; pea naʻa na tui ʻae lou fiki, ʻona vala ʻaki ia.
8 Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.
Pea naʻa na fanongo ki he leʻo ʻo Sihova ko e ʻOtua, ʻi he ʻalu ʻi he ngoue ʻi he mokomoko ʻoe ʻaho: pea naʻe toitoi ʻa ʻAtama mo hono uaifi, mei he ʻao ʻo Sihova ko e ʻOtua, ʻi he ngaahi ʻakau ʻoe ngoue.
9 Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?"
Pea naʻe ui ʻe Sihova ko e ʻOtua kia ʻAtama, ʻo ne pehē kiate ia, “ʻOku ke ʻi fē?”
10 Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".
Pea pehē ʻe ia, “Naʻaku fanongo ki ho leʻo ʻi he ngoue, pea naʻaku manavahē, koeʻuhi kuo u telefua; pea u toitoi ai.”
11 Ja hän sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"
Pea pehē ʻe ia, “Ko hai kuo fakahā kiate koe ʻoku ke telefua? Kuo ke kai ʻi he ʻakau, ʻaia naʻaku fekau kiate koe, ke ʻoua naʻa ke kai ai?”
12 Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin".
Pea pehē ʻe he tangata, “Ko e fefine ʻaia naʻa ke foaki ke ma nonofo, naʻe ʻomi ʻe ia kiate au mei he ʻakau pea u kai ai.”
13 Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin".
Pea naʻe folofola ʻa Sihova ko e ʻOtua ki he fefine, “Ko e hā eni kuo ke fai?” Pea pehē ʻe he fefine, “Naʻe kākaaʻi au ʻe he ngata, pea u kai.”
14 Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.
Pea naʻe folofola ʻa Sihova ko e ʻOtua ki he ngata, “Koeʻuhi kuo ke fai eni, kuo ke malaʻia lahi hake ʻi he fanga manu lalata kotoa pē, mo e manu kotoa pē ʻoe vao; te ke ngaolo koe ʻi ho kete, pea te ke kai ʻae efu ʻi he ngaahi ʻaho kotoa pē ʻo hoʻo moʻui:
15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
pea te u tuku ʻae taufehiʻa ʻiate koe mo e fefine, pea ki ho hako mo hono hako; ʻe laiki ʻe ia ho ʻulu, pea te ke fakavolu ʻe koe ʻa hono muivaʻe.”
16 Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva".
Pea naʻe pehē ʻe ia ki he fefine, “Te u fakalahi ʻaupito ʻa hoʻo mamahi ʻi hoʻo fanafanau: te ke fāʻeleʻi ʻae fānau ʻi he mamahi; pea ʻe ʻi ho husepāniti ʻa hoʻo holi, pea te ne puleʻi koe.”
17 Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;
Pea naʻe pehē ʻe ia kia ʻAtama, “Koeʻuhi kuo ke tokanga ki he leʻo ʻo ho uaifi, pea kuo ke kai ʻi he ʻakau ʻaia ne u fekau kiate koe, ‘Ke ʻoua naʻa ke kai ai:’ kuo malaʻia ʻae kelekele koeʻuhi ko koe; te ke kai mei ai ʻi he mamahi ʻi he ngaahi ʻaho kotoa pē ʻo hoʻo moʻui;
18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.
ʻe tupu mei ai kiate koe ʻae ʻakau talatala mo e talatalaʻāmoa; pea te ke kai ʻae ʻakau iiki ʻoe fonua;
19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
te ke kai ʻae meʻakai ʻi he kakava ʻo ho mata, kaeʻoua ke ke foki ki he kelekele; he naʻe toʻo koe mei ai: he ko e efu koe, pea te ke toe foki ki he efu.”
20 Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.
Pea naʻe ui ʻe ʻAtama ʻae hingoa ʻo hono uaifi ko ʻIvi; koeʻuhi ko e faʻē ia ʻoe kakai moʻui kotoa pē.
21 Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä.
Naʻe ngaohi foki ʻe Sihova ko e ʻOtua mei he kiliʻi manu, ʻae ngaahi kofu kia ʻAtama mo hono uaifi, pea naʻa ne fakakofuʻi ʻakinaua.
22 Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
Pea naʻe folofola ʻa Sihova ko e ʻOtua, “Vakai, kuo hoko ʻae tangata ke hangē ko ha taha ʻiate kitautolu, ke ne ʻilo ʻae lelei mo e kovi: pea ko eni, telia naʻa mafao atu ʻe ia hono nima, pea ne toli foki mei he ʻakau ʻoe moʻui, ʻo kai, pea moʻui ʻo taʻengata:”
23 Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.
Ko ia naʻe fekau atu ia ʻe Sihova ko e ʻOtua mei he ngoue ʻo ʻIteni, ke ne ngāue ki he kelekele ʻaia naʻe toʻo ia mei ai.
24 Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.
Pea naʻa ne kapusi ai ʻae tangata pea ne tuku ki he [potu ]hahake ʻoe ngoue ʻo ʻIteni, ʻae selupimi, mo e heletā ulo, ʻaia naʻe foli fakatakamilo, ke leʻohi ʻae hala ʻoe ʻakau ʻoe moʻui.
