Hesekielin 9
1 Sitten hän huusi suurella äänellä minun korviini ja sanoi: "Tulkaa, kaupungin rankaisijat, ja kullakin olkoon tuhoaseensa kädessään!"
Et il cria à mes oreilles d’une voix forte, disant: Les visitations de la ville s’approchent, et chacun a un instrument de meurtre dans sa main.
2 Ja katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä hävitysaseensa. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen.
Et voilà que six hommes venaient de la voie de la porte supérieure qui regarde vers l’aquilon, et l’instrument de mort de chacun était dans sa main, un homme aussi au milieu d’eux était vêtu de lin, et l’écritoire du scribe était attachée à ses reins; et ils entrèrent, et ils se tinrent près de l’autel d’airain;
3 Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä;
Et la gloire du Dieu d’Israël s’éleva de dessus le chérubin sur lequel elle était, vers le seuil de la maison; et elle appela l’homme qui était vêtu de lin, et qui avait l’écritoire du scribe à ses reins.
4 ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään".
Et le Seigneur lui dit: Passe par le milieu de la cité, au milieu de Jérusalem, et marque un thau sur les fronts des hommes qui gémissent et qui souffrent de toutes les abominations qui se font au milieu d’elle.
5 Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako,
Et aux au très, il dit, moi l’entendant: Traversez la cité en le suivant, et frappez; que votre œil n’épargne pas, et n’ayez pas de pitié.
6 tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.
Le vieillard, le jeune homme, et la vierge, l’enfant et les femmes, tuez-les jusqu’à extermination complète; mais ne tuez personne sur qui vous verrez le thau; et commencez par mon sanctuaire. Ils commencèrent donc par les anciens qui étaient devant la maison.
7 Ja hän sanoi heille: "Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!" Niin he menivät ja surmasivat kaupungissa.
Et il leur dit: Souillez la maison et remplissez les parvis de tués, sortez. Et ils sortirent, et ils frappaient ceux qui étaient dans la cité.
8 Mutta kun minä heidän surmatessaan olin jäänyt jäljelle, lankesin minä kasvoilleni, huusin ja sanoin: "Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat vihasi Jerusalemin ylitse?"
Et, le carnage achevé, moi je demeurai, et je tombai sur ma face, et je dis en criant: hélas, hélas, hélas, Seigneur Dieu; perdrez-vous donc entièrement tous les restes d’Israël, en répandant votre fureur sur Jérusalem?
9 Niin hän sanoi minulle: "Israelin ja Juudan heimon syntivelka on ylen suuri; maa on täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden vääristelyä, sillä he sanovat: 'Herra on hyljännyt tämän maan, ei Herra näe'.
Et il me dit: L’iniquité de la maison d’Israël et de Juda est grande, très grande; et la terre est remplie de sang, et la cité est pleine de révolte; car ils ont dit: Le Seigneur a délaissé la terre, le Seigneur ne voit pas.
10 Niinpä minäkään en sääli enkä armahda. Minä annan heidän vaelluksensa tulla heidän oman päänsä päälle."
Ainsi donc mon œil n’épargnera pas, et je n’aurai pas de pitié; leur voie, je la ramènerai sur leur tête.
11 Ja katso, pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä, toi tämän sanan: "Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä".
Et voilà que l’homme vêtu de lin, qui avait l’écritoire à son dos, répondit une parole, disant: J’ai fait comme vous m’avez ordonné.
