Hesekielin 7
1 Minulle tuli tämä Herran sana:
Pǝrwǝrdigarning sɵzi manga kelip mundaⱪ deyildi: —
2 "Sinä, ihmislapsi, näin sanoo Herra, Herra Israelin maalle: Loppu! Maan neljälle äärelle tulee loppu.
«Sǝn angla, i insan oƣli, Rǝb Pǝrwǝrdigar Israil zeminiƣa mundaⱪ dedi: Hatimǝ! Zeminning tɵt bulungiƣa hatimǝ berilidu!
3 Nyt tulee sinulle loppu, ja minä lähetän vihani sinua vastaan, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua.
Sanga ⱨazir hatimǝ berilidu! Ɵz ƣǝzipimni bexingƣa qüxürimǝn, ɵz yolliring boyiqǝ üstünggǝ ⱨɵküm qiⱪirip jazalap, ɵzüngning barliⱪ yirginqlik ixliringni ɵz bexingƣa yandurimǝn.
4 En sääli sinua enkä armahda, vaan annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat sinun keskellesi, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.
Mening kɵzüm sanga rǝⱨim ⱪilmaydu ⱨǝm iqimnimu sanga aƣritmaymǝn; ǝksiqǝ ɵz yolliringni bexingƣa yandurimǝn, ɵz yirginqlikliring ɵz arangda bolidu; andin silǝr Mening Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni tonup yetisilǝr».
5 Näin sanoo Herra, Herra: Onnettomuus! Yksi ja ainoa onnettomuus! Katso, se tulee!
Rǝb Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — «Balayi’apǝt! Ⱨeq bolup baⱪmiƣan balayi’apǝt kelidu! Mana, u kǝldi!
6 Loppu tulee, tulee loppu! Se heräjää sinua vastaan! Katso, se tulee!
Hatimǝ, hatimǝ! U sanga ⱪarxi ⱪozƣaldi! Mana, u keliwatidu!
7 Vuoro tulee sinulle, maan asuja. Aika tulee, päivä on lähellä: hämminki, ei ilohuuto vuorilta.
Ⱨalakǝt yeningƣa kǝldi, i zeminda turƣuqi; waⱪit-saiti toxti, axu kün yeⱪinlaxti; huxalliⱪ warⱪiraxliri ǝmǝs, bǝlki dawalƣuluⱪ bir ⱪiyⱪas-sürǝn taƣlarda anglinidu.
8 Nyt minä kohta vuodatan kiivauteni sinun ylitsesi, panen vihani täytäntöön sinussa, tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan ja annan kaikkien kauhistustesi kohdata sinua.
Mǝn tezla ⱪǝⱨrimni üstünggǝ tɵküp, sanga ⱪaratⱪan ƣǝzipim bilǝn piƣandin qiⱪimǝn; Mǝn ɵz yolliring boyiqǝ üstünggǝ ⱨɵküm qiⱪirip jazalap, ɵzüngning barliⱪ yirginqlikliringni bexingƣa ⱪayturup qüxürimǝn.
9 En sääli enkä armahda; minä annan vaelluksesi kohdata sinua, ja kauhistuksesi tulevat sinun keskellesi, ja te tulette tietämään, että minä, Herra, olen se, joka lyön.
Mening kɵzüm sanga rǝⱨim ⱪilmaydu ⱨǝm iqimnimu sanga aƣritmaymǝn; Mǝn ɵz yolliringni bexingƣa yandurimǝn, wǝ ɵz yirginqlik ixliring ɵz arangƣa qüxidu; xuning bilǝn silǝr ɵzünglarni urƣuqining Mǝn Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni tonup yetisilǝr.
10 Katso, päivä! Katso, se tulee! Vuoro on tullut, vitsa kukkii, julkeus versoo.
Mana, axu kün! Mana u kǝldi! Ⱨalakǝt qiⱪip yüriwatidu! — tayaⱪ bihlandi, ⱨakawurluⱪ qeqǝklidi!
11 Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomuudelle, ei mitään jää heistä, ei heidän pauhaavasta joukostansa, ei heidän melustansa; poissa on heidän komeutensa.
Zorawanliⱪ yetilip rǝzillik tayiⱪi bolup qiⱪti; ularningkidin ⱨeqnǝrsǝ ⱪalmaydu — ularning adǝmlǝr topidin, dɵlǝt-bayliⱪliridin yaki ⱨǝywisidin ⱨeqnemǝ ⱪalmaydu.
12 Tullut on aika, joutunut päivä, älköön ostaja iloitko, älköön myyjä murehtiko, sillä viha tulee kaiken siellä pauhaavan joukon ylitse.
Waⱪit-saiti kǝldi, küni yeⱪinlaxti; alƣuqi huxal bolup kǝtmisun, satⱪuqi matǝm tutmisun; qünki ⱪattiⱪ ƣǝzǝp muxu bir top kixilǝrning ⱨǝmmisining üstigǝ qüxidu.
13 Sillä myyjä ei enää palaja myynnöksillensä, vaikka he vielä jäisivätkin henkiin, sillä näky kaikkea sen pauhaavaa joukkoa vastaan ei peräydy, eikä kukaan synnillänsä vahvista elämäänsä.
Qünki gǝrqǝ alƣuqi bilǝn satⱪuqi tirik ⱪalsimu, satⱪuqi ɵzi setiwǝtkinigǝ ⱪaytidin igǝ bolmaydu; qünki bu top kixilǝr toƣruluⱪ kɵrüngǝn bexarǝt inawǝtsiz bolmaydu; ulardin ⱨeqⱪaysisi ⱪǝbiⱨliki bilǝn ɵz ⱨayatini saⱪliyalmaydu.
14 Puhalletaan torviin, varustetaan kaikki, mutta ei ole lähtijää sotaan, sillä minun vihani tulee kaiken siellä pauhaavan joukon ylitse.
Ular kanayni qelip ⱨǝmmini tǝyyarlidi, biraⱪ ⱨeqkim jǝnggǝ qiⱪmaydu; qünki Mening ƣǝzipim muxu bir top kixilǝrning ⱨǝmmisigǝ ⱪaritilƣan.
15 Miekka on ulkona, sisällä rutto ja nälkä. Kedolla oleva kuolee miekkaan, kaupungissa olevan syö nälkä ja rutto.
Talada ⱪiliq, iqidǝ waba wǝ aqarqiliⱪ turidu; dalada bolƣan kixini ⱪiliq, xǝⱨǝrdǝ bolƣan kixini bolsa, waba wǝ aqarqiliⱪ uni yutuwetidu.
16 Ja jos heitä joitakin pelastuu ja pääsee pakoon, ovat he vuorilla kuin laaksojen kyyhkyset, ja he vaikertelevat kaikki, syntiänsä kukin.
Wǝ ulardin ⱪutulup ⱪelip bulardin ⱪaqⱪanlar taƣlarda yürüp ⱨǝrbiri ɵz ⱪǝbiⱨliki üqün jilƣidiki pahtǝklǝrdǝk buⱪuldap matǝm tutidu.
17 Kaikki kädet herpoavat, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi.
Ⱨǝrbirining ⱪoli dǝrmansizlinidu, tizliri süydük bilǝn qiliⱪ-qiliⱪ ⱨɵl bolup ketidu;
18 He kääriytyvät säkkeihin, heidät peittää vavistus, kaikilla kasvoilla on häpeä, ja kaikki päät ovat paljaiksi ajellut.
Ular ɵzigǝ bɵz kiyimini baƣlaydu, wǝⱨxǝt ularni basidu; ⱨǝrⱪaysining yüzidǝ hijalǝt, baxliri taⱪir kɵrünidu.
19 Hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä, eivät he sillä nälkäänsä tyydytä eivätkä vatsaansa täytä; sillä siitä tuli heille kompastus syntiin.
Ular ɵz kümüxlirini koqilarƣa taxlaydu, ularning altunliri bulƣanƣan nǝrsidǝk bolidu; ularning altun-kümüxliri Pǝrwǝrdigar ƣǝzipini kɵrsǝtkǝn künidǝ ularni ⱪutⱪuzmaydu; ular bulardin aqliⱪini ⱪanduralmaydu, ⱪorsiⱪini tolduralmaydu, qünki bu nǝrsilǝr ularƣa adǝmlǝrni putlaxturidiƣan ⱪǝbiⱨlik boldi.
20 Siitä tehtyjen korujen loistolla he ylpeilivät, siitä he tekivät kauhistavat kuvansa, iljetyksensä; sentähden minä teen sen heille saastaksi.
U Uning güzǝl bezǝkini ⱨǝywǝ bilǝn tiklidi; biraⱪ ular uning iqidǝ yirginqlik mǝbudlarni ⱨǝmdǝ lǝnǝtlik nǝrsilirini yasidi; xunga Mǝn uni ular üqün paskinqiliⱪⱪa aylandurimǝn.
21 Ja minä annan sen vieraitten käsiin ryöstettäväksi ja maan jumalattomien saaliiksi, ja ne häpäisevät sen.
Mǝn uni olja süpitidǝ yat adǝmlǝrning ⱪoliƣa, ƣǝnimǝt ⱪilip yǝr yüzidiki rǝzillǝrgǝ tapxurimǝn; ular buni bulƣaydu.
22 Minä käännän kasvoni heistä pois, niin että minun aarteeni häväistään: väkivaltaiset menevät sinne ja häpäisevät sen.
Mǝn yüzümni ulardin ɵrüymǝn, wǝ kixilǝr Mening ǝziz jayimni bulƣaydu; zorawanlar kirip u yǝrni bulƣaydu.
23 Valmista kahle, sillä maa on täynnä verivelkain tuomiota, ja kaupunki on täynnä väkivaltaa.
Zǝnjirni tǝyyarlanglar; qünki zemin ⱪanliⱪ jinayǝtlǝrgǝ, xǝⱨǝr zorawanliⱪⱪa tolƣan.
24 Ja minä tuon pakanoista pahimmat, ja ne ottavat omiksensa teidän talonne. Minä teen lopun voimallisten ylpeydestä, ja heidän pyhäkkönsä häväistään.
Xunga Mǝn ǝllǝr iqidiki ǝng rǝzilini kǝltürimǝn, ular ularning ɵylirigǝ igǝ bolidu; Mǝn zomigǝrlǝrning ⱨakawurluⱪini yoⱪitimǝn; ularning «muⱪǝddǝs jayliri» bulƣinidu.
25 Tulee hätä, ja he etsivät pelastusta, mutta sitä ei ole.
Wǝⱨxǝt keliwatidu! Ular tinq-amanliⱪni izdǝydiƣan bolidu, biraⱪ ⱨeq tapalmaydu.
26 Häviö tulee häviön jälkeen, sanoma tulee sanoman jälkeen. He havittelevat näkyä profeetalta; papilta katoaa opetus ja vanhimmilta neuvo.
Apǝt üstigǝ apǝt, xum hǝwǝr üstigǝ xum hǝwǝr kelidu; ular pǝyƣǝmbǝrdin bexarǝt soraydu, biraⱪ kaⱨinlardin Tǝwratning bilimi, aⱪsaⱪallardin, moysipitlǝrdin nǝsiⱨǝt yoⱪap ketidu.
27 Kuningas murehtii, päämies pukeutuu kauhuun, ja maan kansan kädet pelosta vapisevat. Minä teen heille heidän teittensä mukaan, ja tuomitsen heidät heidän tuomioittensa mukaan, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra."
Padixaⱨ matǝm tutidu, xaⱨzadǝ ümidsizlikkǝ qɵmülidu, zemindiki hǝlⱪlǝrning ⱪolliri titrǝp ketidu; Mǝn ularni ɵz yolliri boyiqǝ bir tǝrǝp ⱪilimǝn, ɵz ⱨɵkümliri boyiqǝ ularƣa ⱨɵküm qiⱪirip jazalaymǝn; xuning bilǝn ular Mening Pǝrwǝrdigar ikǝnlikimni tonup yetidu.
