Hesekielin 21
1 Ja minulle tuli tämä Herran sana:
Angraeng ih lok kai khaeah angzoh,
2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi Jerusalemia kohti, vuodata sanasi pyhäköitä vastaan ja ennusta Israelin maata vastaan ja sano Israelin maalle:
kami capa, Jerusalem bangah anghaeh loe hmuenciim khaeah misa haih lok to thui ah, Israel prae hoi misa angcoenghaih lok to tapong ah;
3 Näin sanoo Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, vedän miekkani tupestaan ja hävitän sinusta vanhurskaan ja jumalattoman.
Israel prae khaeah Angraeng Sithaw mah, Khenah, misa ah kang suek han, tabu thung hoi sumsen to ka phongh moe, katoeng doeh, toeng ai doeh, nihcae to ka tamit boih han boeh.
4 Koska minä tahdon hävittää sinusta vanhurskaan ja jumalattoman, sentähden lähtee tupestaan minun miekkani kaiken lihan kimppuun, etelästä pohjoiseen asti.
Katoeng maw, katoeng ai maw, ka tamit boih han oh boeh pongah, aloih bang hoi aluek bang ih kaminawk boih misatuk hanah, ka sumsen loe angmah ih tabu thung hoi tacawt tih boeh:
5 Ja kaikki liha tulee tietämään, että minä, Herra, olen vetänyt miekkani tupestaan; eikä se siihen enää palaja.
to naah Kai, Angraeng mah angmah ih tabu thung hoiah sumsen ka phong boeh, tito kami boih mah panoek o tih; to sumsen loe angmah ih tabu thungah pacaeng let mak ai boeh, tiah thuih, tiah thui paeh.
6 Mutta sinä, ihmislapsi, huokaile! Lanteet murtuneina, katkerassa tuskassa huokaile heidän silmiensä edessä.
To pongah kami capa, aham ah! Kaeng angkhaeh moe, palung tapok han khoek to nihcae hmaa ah aham ah.
7 Ja kun he sinulta kysyvät: 'Minkätähden sinä huokailet?' niin sano: Sanoman tähden, sillä se saapuu, ja kaikki sydämet raukeavat, kaikki kädet herpoavat, kaikkien henki tyrmistyy, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi. Katso, se tulee, se tapahtuu; sanoo Herra, Herra."
Nihcae mah tipongah na ham loe? tiah na dueng o nahaeloe, Tamthang angzoh pongah ni ka ham; tamthang angzo naah loe, palungthin boih tui baktiah amzawt ueloe, bannawk boih thazai sut tih, pakhranawk boih thazok o ueloe, khokkhunawk boih tui baktiah naem o tih boeh, tiah thui paeh; khenah, angzo tih boeh, to hmuen loe om tangtang tih, tiah Angraeng Sithaw mah thuih.
8 Ja minulle tuli tämä Herran sana:
Angraeng ih lok kai khaeah angzoh,
9 "Ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra. Sano: Miekka, miekka on teroitettu, on myös kirkkaaksi hiottu.
kami capa, Angraeng mah hae tiah thuih, tiah taphong han ih lok loe, Sumsen maeto, sumsen maeto loe tak het moe, hmawt het boeh:
10 Teurasta teurastamaan se on teroitettu, salamoitsevaksi se on hiottu. Vai iloitsisimmeko? Vitsa, joka lyö minun poikaani, pitää halpana kaiken, mikä puuta on.
sumsen loe kami hum hanah tak het boeh, ni aengh baktiah angpha hanah hmawt suidik boeh; aicae loe ka capa ih cunghet pongah anghoe han oh maw? Thing rumram hoi sak ih cunghet loe sumsen mah patoek.
11 Ja hän on antanut sen hioa otettavaksi käteen; se miekka on teroitettu, on hiottu annettavaksi surmaajan käteen.
Sumsen loe hmawt suidik moe, patoh han ih ni a paek; kami hum thaih khaeah paek hanah, to sumsen loe tak het boeh moe, hmawt suidik boeh.
12 Huuda ja valita, ihmislapsi, sillä tämä tapahtuu minun kansaani vastaan, kaikkia Israelin ruhtinaita vastaan: he ovat annetut alttiiksi miekalle, he ynnä minun kansani; lyö sentähden lanteeseesi.
Kami capa, qah ah loe hang ah, to hmuen loe kai ih kaminawk nuiah pha ueloe, Israel angraengnawk nuiah om tih; to baktih zitthok hmuennawk hoi sumsen loe kai ih kaminawk nuiah krah tih, to pongah na phaih to atum ah.
13 Sillä vitsaa on jo koeteltu. Mutta entäpä, jos vitsa pitääkin halpana tämän kaiken? Se ei tapahdu, sanoo Herra, Herra.
To hmuen loe kaimah ih kaminawk tanoekhaih ah oh, sumsen mah cunghet to patoek nahaeloe kawbangmaw pakaa thai tih? Cunghet loe om mak ai boeh, tiah Angraeng Sithaw mah thuih.
14 Mutta sinä, ihmislapsi, ennusta ja lyö käsiäsi yhteen; tulkoon miekasta kaksi miekkaa, tulkoon kolme; se on surmattujen surmamiekka, miekka, joka surmaa suuretkin, joka kiertää heitä yltympäri,
To pongah kami capa, lok to taphong ah loe, ban tabaeng ah, vai hnetto, vai thumto sumsen alaekhaih to om tih, to sumsen loe kami humhaih sumsen, kami pop parai humhaih sumsen kalen ah oh moe, nihcae ahnuk ahma humhaih sumsen ah oh.
15 että sydän pelkoon menehtyisi, että kompastuksia olisi paljon. Kaikille heidän porteillensa minä olen asettanut miekan välkkymään. Voi, se on tehty salamaksi, on hiottu teurastukseen!
Nihcae palung boeng o moe, kadueh kami pop aep hanah, nihcae ih khongkhanawk boih ah sumsen to ka suek boeh; Aw! Sumsen loe ni aengh baktiah ampha moe, kami hum hanah hmawt suidik boeh.
16 Lyö terävästi oikealle, ojennu vasemmalle, mihin vain teräsi suunnataan.
Aw sumsen caeh ah loe, banqoi bantang alaek ah, sumsen haa angqoihaih ahnuk ahma bang boih ah takroek ah.
17 Minäkin lyön käsiäni yhteen ja tyydytän kiivauteni. Minä, Herra, olen puhunut."
Kai doeh ban tabaeng moe, palungphuihaih ka dipsak han boeh, tiah Kai, Angraeng mah thuih boeh.
18 Ja minulle tuli tämä Herran sana:
Angraeng ih lok kai khaeah angzoh,
19 "Sinä, ihmislapsi, laita kaksi tietä, Baabelin kuninkaan miekan tulla. Samasta maasta lähtekööt molemmat. Ja veistä viitta; veistä se kaupunkiin vievän tien suuhun.
kami capa, Babylon siangpahrang sumsen hoi angzohhaih loklam hnetto angmathaih to sah ah; to loklam loe kanghmong prae maeto thung hoiah tacawt tih; toe vangpui bang caehhaih lamphi ah, angmathaih to sah ah.
20 Laita tie miekan tulla ammonilaisten Rabbaan sekä Juudaan, varustettuun Jerusalemiin.
Loklam hnetto ampraekhaih ahmuen ah angmathaih kamnoek ah sah ah: loklam maeto loe Ammon prae vangpui, Rabah ah caehhaih loklam ah oh moe, kalah loklam maeto bae loe Judah prae, misa buephaih kacakah sak ih Jerusalem caehhaih loklam ah oh.
21 Sillä Baabelin kuningas seisahtuu tien haaraan, molempain teitten suuhun, taikojansa taikomaan: hän pudistaa nuolia, kysyy kotijumalilta, tarkkaa maksaa.
Babylon siangpahrang loe loklam hnetto ampraekhaih lamphi phak naah, to ah angdoet; palaa hoiah taham kasae kahoih to a khet moe, krangnawk khaeah lok a dueng, angbawnhaih moi pathin to a khet.
22 Hänen oikeaan käteensä tulee Jerusalemin arpa: panna muurinmurtajia, avata suu ärjyntään, kohottaa sotahuuto, panna muurinmurtajia portteja vastaan, luoda valli, rakentaa saartovarusteet.
Misa buephaih im to a sak, misa buephaih to sak moe, misa qumqaihaih long khaw to takaeh hanah, a bantang ban hoiah Jerusalem hanah taham khethaih phoisa to a vah.
23 Mutta Jerusalemin asukkaiden silmissä tämä on pettävää taikomista: heillähän on valojen valat; mutta hän saattaa muistoon syntivelan, että he joutuisivat kiinni.
Toe anih khaeah lokkamhaih sah kaminawk loe taham khethaih to tidoeh avang ai hmuen ah poek o tih; toe siangpahrang mah loe to kaminawk to naeh thai hanah nihcae sakpazaehaih to pakrong tih.
24 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette saattaneet muistoon syntivelkanne, kun rikkomuksenne ovat tulleet julki, niin että teidän syntinne on näkyvissä kaikissa teidän teoissanne, niin-koska te olette saatetut muistoon-teidät otetaan käsin kiinni.
To pongah Angraeng Sithaw mah hae tiah thuih: na sakpazae o ih hmuennawk to panoek hanah na sak o, to pongah na sakpazae o ih hmuennawk to na panoek o boeh; to tiah na sak o ih hmuennawk hoi na zae o ih hmuennawk loe amtueng boih boeh pongah, siangpahrang ban ah nam timh o tih, tiah ka thuih, tiah thuih pae han ang naa.
25 Ja sinä saastutettu, jumalaton, sinä Israelin ruhtinas, jonka päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään!
Aw nang, panuet thok Israel siangpahrang, nang ih ani loe phak boeh, zaehaih pongah boenghaih to phak boeh.
26 Näin sanoo Herra, Herra: Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu.
Lumuek to khring ah loe, sui lumuek to angkhring ah; hae hmuen loe amkhrai boih boeh, atlim ah kaom kami to tapom tahang ueloe, tapom tahang ih kami to atlim ah pakhrak tathukhaih om tih, tiah Angraeng Sithaw mah thuih.
27 Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on oikeus, ja minä annan sen hänelle.
Tawnkung angzo ai karoek to kam rosak han, kam rosak han! Tawnkung angzoh naah, Anih khaeah ka paek han, tiah a thuih.
28 Ja sinä, ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra ammonilaisia ja heidän herjauksiansa vastaan: Sano näin: Miekka, miekka on paljastettu, teurastukseen hiottu, saamaan kyllänsä, salamoitsemaan,
Nang, kami capa, Ammon kaminawk hoi nihcae sethaih kawng pongah Angraeng Sithaw mah, Sumsen, sumsen to aphong boeh; Kami takroek hanah hmawt het boeh moe, kami hum hanah ni aengh baktiah kampha ah hmawt suidik boeh:
29 vaikka sinulle petollisia näkyjä nähdään, valheita ennustellaan, että sinut muka pannaan tallaamaan saastaisten, jumalattomain niskaa, joitten päivä on silloin tullut, kun syntivelka on loppumäärässään.
nangcae Ammon kaminawk loe tidoeh avang ai hmuen to na khet o moe, nangcae khaeah thuih ih lok amlaihaih to na tang o. To pongah hum han kaom kasae kami ih tahnong ah sumsen to koeng tih boeh, anih humhaih atue loe phak boeh, a zae o haih pongah nihcae boenghaih atue to phak boeh.
30 Pane se tuppeensa takaisin. Paikassa, jossa olet luotu, synnyinmaassasi, minä tahdon sinut tuomita.
Sumsen to tabu thungah ka pacaeng let han maw? Nang kang sakhaih ahmuen, na tapenhaih ahmuen ah, lok kang caek han, tiah thuih, tiah thui paeh, tiah ang naa.
31 Minä vuodatan sinun ylitsesi kiivastukseni, puhallan sinuun vihani tulen ja annan sinut raakain miesten käsiin, turmiontekijäin.
Na nuiah palung ka phuihaih ka kraih moe, palung ka phuihaih hmai hoiah kang uengh thuih pacoengah, kami hum thaih, tahmenhaih tawn ai kaminawk ban ah kang paek han.
32 Tulen kulutettavaksi sinut annetaan, sinun veresi on oleva keskellä maata, ei sinua enää muisteta. Sillä minä, Herra, olen puhunut."
Nang loe hmaitik koi thing ah na om ueloe, prae thungah na thii to long tih; mi mah doeh nang to panoek mak ai boeh, tiah Kai, Angraeng mah thuih boeh, tiah ang naa.
