Hesekielin 20
1 Seitsemäntenä vuotena, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä tuli miehiä Juudan vanhinten joukosta kysymään neuvoa Herralta, ja he istuivat minun eteeni.
Saning sarihto haih, khrah pangato thung ih ni hato naah, Angraeng to dueng hanah, thoemto Israel kacoehtanawk angzoh o moe, ka hmaa ah anghnut o.
2 Niin minulle tuli tämä Herran sana:
To naah Angraeng ih lok kai khaeah angzoh,
3 "Ihmislapsi, puhu Israelin vanhimmille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Tekö tulette minulta neuvoa kysymään? Niin totta kuin minä elän, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa, sanoo Herra, Herra.
kami capa, kacoehta Israel caanawk khaeah na thuih pae han ih lok loe, Angraeng Sithaw mah hae tiah thuih: Kai lokdueng hanah maw nang zoh o? Kai ka hing baktiah, lok nang dueng o thai mak ai, tiah Angraeng Sithaw mah thuih, tiah thui paeh, tiah ang naa.
4 Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmislapsi? Tee heille tiettäviksi heidän isiensä kauhistukset
Kami capa, nihcae lokcaek han na koeh maw? Nihcae to lok na caek han maw? Nihcae ampanawk mah sak ih panuet thok hmuennawk to panoeksak ah:
5 ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä Israelin valitsin, minä kättä kohottaen lupasin Jaakobin heimon jälkeläisille, minä tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa ja kättä kohottaen lupasin heille sanoen: 'Minä olen Herra, teidän Jumalanne'.
Angraeng Sithaw mah, Israel ka qoih na niah, Jakob imthung takoh ih caanawk khaeah ban ka phok moe, lokkamhaih ka sak pacoengah Izip prae ah nihcae khaeah kam tueng pae, ban ka phok moe, nihcae khaeah, Kai loe nangcae ih Angraeng Sithaw ah ka oh, tiah thuih, tiah thui paeh, tiah ang naa.
6 Sinä päivänä minä kättä kohottaen lupasin heille, että vien heidät pois Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut ja joka vuotaa maitoa ja mettä-se on kaunistus kaikkien maitten joukossa. -
To na niah Izip prae hoiah ka zaeh moe, nihcae han ka qoih pae ih prae boih pong kahoih koek, tahnutui hoi khoitui longhaih prae ah kang caeh o haih han, tiah nihcae khaeah ban phok hoiah lokkamhaih to ka sak.
7 Ja minä sanoin heille: 'Heittäkää, itsekukin, pois silmienne iljetykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin kivijumalilla: minä olen Herra, teidän Jumalanne'.
To pacoengah nihcae khaeah, Nangcae boih mah na khet o ih panuet thok hmuennawk to takhoe o boih ah loe, Izip prae ih krangnawk hoiah amhnong o hmah; Kai loe nangcae ih Angraeng Sithaw ah ka oh, tiah a thuih, tiah ka naa.
8 Mutta he niskoittelivat minua vastaan eivätkä tahtoneet minua kuulla; eivät heittäneet pois itsekukin silmiensä iljetyksiä eivätkä hyljänneet Egyptin kivijumalia. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani täytäntöön heissä keskellä Egyptin maata.
Toe nihcae mah kai to misa ah suek o, ka lok tahngai o ai; mi mah doeh mik hoiah sak ih panuet thok hmuennawk, Izip prae ih krangnawk to toeng o ai; to pongah Izip prae ah nihcae khae palungphuihaih koepsak hanah, nihcae nuiah palungphuihaih to ka kraih han, tiah ka poek.
9 Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten keskellä he olivat ja joitten silmäin edessä minä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidät pois Egyptin maasta.
To langlacadoeh Sithaw panoek ai kaminawk salakah ka hmin sethaih thuih han ai ah, nihcae ohhaih prae ih kaminawk boih hmaa ah Israel caanawk khaeah kam tueng pae moe, nihcae to Izip prae thung hoiah ka tacawt haih.
10 Ja kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät erämaahan,
Nihcae to Izip prae thung hoiah ka tacawtsak moe, praezaek ah ka hoih.
11 niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä.
Nihcae khaeah zaehhoihaih lok to ka paek moe, ka lokcaekhaihnawk to ka patuk, sah kami loe hing tih.
12 Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.
Nihcae ciimsakkung loe Angraeng, Kai ni, tiah a panoek o hanah, Kai hoi nihcae salak angmathaih ah Ka Sabbath to ka paek.
13 Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini he kovin rikkoivat. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä erämaassa ja lopettaa heidät.
Toe Israel imthung takoh mah praezaek ah kai misa angthawk o thuih; sah kami mah hing hanah ka paek ih, Ka lokcaekhaihnawk to patoek o moe, ka patuk ih loknawk to pazui o ai; kai ih Sabbath doeh amhnong o sak; to pongah nihcae to paduek hanah, praezaek ah nihcae nuiah palungphuihaih ka kraih han, tiah ka poek.
14 Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois.
Toe Sithaw panoek ai kaminawk salakah ka hmin sethaih thuih han ai ah, a oh o haih prae kaminawk boih hmaa ah Israel caanawk to Izip prae thung hoiah ka tacawt haih.
15 Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, etten heitä tuo siihen maahan, jonka olin antanut heille, joka vuotaa maitoa ja mettä-se on kaunistus kaikkien maitten joukossa-
Toe nihcae han ka paek ih prae boih pong kahoih koek, tahnutui hoi khoitui longhaih prae ah ka caeh haih mak ai, tiah praezaek ah nihcae nuiah ban payangh hoiah lokkamhaih ka sak boeh;
16 koska he pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä.
tipongah tih nahaeloe nihcae loe ka lokcaekhaihnawk patoek o moe, ka patuk ih loknawk to pazui o ai, kai ih Sabbath doeh amhnong o sak; a poek o haih palungthin doeh krangnawk bangah ni a suek o.
17 Mutta minä säälin heitä, niin etten heitä hävittänyt enkä tehnyt heistä loppua erämaassa.
Toe nihcae to ka tahmen pongah kang hmaasak ai, praezaek ah doeh ka duehsak ai.
18 Sitten minä sanoin heidän lapsillensa erämaassa: Älkää vaeltako isäinne käskyjen mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako älkääkä saastuttako itseänne heidän kivijumalillansa.
Praezaek ah a caanawk khaeah kai mah, Nam panawk patukhaih lok to pazui o hmah, nihcae lokcaekhaih doeh pakuem o hmah loe, a sak o ih krangnawk hoi doeh amhnong o hmah:
19 Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää
Kai loe na Angraeng Sithaw ah ka oh; ka patuk ih lok to pazui oh, ka lokcaekhaihnawk to pakuem oh loe, sah oh.
20 ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Nangcae hoi kai salakah angmathaih oh hanah, ka Sabbath ninawk to kaciim ah zaa oh; to naah Kai loe nangcae ih Angraeng Sithaw ni, tiah na panoek o tih, tiah ang naa.
21 Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, eivät noudattaneet minun oikeuksiani, niin että olisivat ne pitäneet, -jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi-ja rikkoivat minun sapattini. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani heissä täytäntöön erämaassa.
Toe a caanawk mah ka lok to aek o; sah kami loe hinghaih ah kaom, ka patuk ih loknawk to pazui o ai, ka lokcaekhaih doeh pakuem o ai, sah doeh sah o ai, kai ih Sabbathnawk to amhnong o sak; to pongah praezaek ah nihcae khaeah palungphuihaih ka koepsak hanah, palungphuihaih nihcae nuiah ka kraih han, tiah ka poek.
22 Mutta minä pidätin käteni ja tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois.
Toe Sithaw panoek ai kaminawk salakah ka hmin sethaih thuih han ai ah, ban ka zuh let moe, a oh o haih prae kaminawk boih hmaa ah Israel caanawk to ka tacawt haih.
23 Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin,
Sithaw panoek ai kaminawk salakah kang haehsak phang moe, prae boih ah kam hetsak han tiah, nihcae khaeah ban ka phok moe, praezaek ah lokkamhaih to ka sak;
24 koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään.
tipongah tih nahaeloe nihcae loe am panawk ih krangnawk bangah mik padai o moe, ka lokcaekhaih to pazui o ai, ka patuk ih loknawk to patoek o moe, ka Sabbath doeh kaciim ah zaa o ai.
25 Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,
To pongah kahoih ai lokcaekhaih hoi hinghaih kapaek ai lok takroekhaih to nihcae hanah ka paek boeh;
26 ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra.
Kai loe Angraeng ah ka oh, tiah nihcae mah panoek o thai hanah, nihcae mah caa lu hoi hmai angbawnhaih a sak o naah, nihcae kam rosak hanah, nihcae mah angbawnhaih ah paek ih tangqumnawk to kam hnongsak.
27 Sentähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi, ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua herjanneet, että ovat olleet uskottomat minua kohtaan.
To pongah kami capa, Israel imthung takoh khaeah na thuih han ih lok loe Angraeng Sithaw mah, Hae pongah nam panawk mah kai kasae ang thuih o moe, ka koeh ai ih zaehaih to a sak o boeh.
28 Kun minä toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut heille antaa, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja antoivat vihastuttavat uhrilahjansa, siinä panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja siinä vuodattivat juomauhrinsa.
Nihcae to ban phok moe, hmuen paek hanah lokkamhaih prae thungah ka caeh haih naah, maesang hoi kabuk thingnawk to a hnuk o naah, to ahmuen ah angbawnhaih to a sak o, kai palungphuisak hanah hmuen paekhaih to a sak o; hmuihoih to thlaek o moe, naek han koi hmuennawk to a kraih o, tiah thuih.
29 Niin minä sanoin heille: 'Mikä tämä uhrikukkula on, jolle te menette?' ja niin sai sellainen nimen uhrikukkula aina tähän päivään asti.
To naah nihcae khaeah, Tih sak han ih maw hmuensang ah na caeh o? tiah ka naa. To hmuensang loe vaihni ni khoek to Bamah, tiah kawk o.
30 Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö te saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä jäljessä?
To pongah Israel imthung takoh khaeah thuih han ih lok loe, Angraeng Sithaw mah, Nam panawk mah sak o ih baktih toengah kamhnong hmuen to maw na sak o? Nihcae mah sak o ih panuet thok zaehaih hmuennawk to na sak o maw?
31 Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla kivijumalillanne aina tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymään tulen läpi? Ja minäkö antaisin teidän kysyä minulta neuvoa, te Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa.
Tangqum paekhaih to na sak o, na capanawk to hmai angbawnhaih ah na paek o; vaihni ni khoek to krangnawk hoi nam hnong o vop pongah, Aw Israel imthung takohnawk, kai khaeah lok nang dueng o thai tih maw? Kai ka hing baktiah, nangcae mah lok nang dueng o thai mak ai, tiah thui ah, tiah Angraeng Sithaw mah ang naa.
32 Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti ole tapahtuva-se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanain kaltaisia, muitten maitten sukukuntain kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja kiveä'.
Nangcae mah, Sithaw panoek ai kaminawk baktiah, thing hoiah sak ih sithaw, thlung hoiah sak ih sithaw bok, prae kaminawk baktiah ka oh o han, tiah na poek o ih baktiah angcoeng thai mak ai.
33 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.
Kai ka hing baktiah, thacak ban, ban ka payangh moe, palungphuihaih kang kraih o thuih pacoengah, nangcae to kang uk han, tiah Angraeng Sithaw mah thuih.
34 Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.
Kaminawk salak hoiah kang zaeh o han, nam het o haih prae thung hoi thacak kaminawk ban thung hoiah kang zaeh o pacoengah, ban payangh moe, palungphui kraih thuihaih thung hoiah doeh kang tacuu o han.
35 Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin.
Praezaek ah kaom congca kaminawk khaeah kang hoih o moe, to ah mikhmai kangtong ah lok kang caek o han.
36 Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra.
Nam panawk Izip praezaek ah lok ka caek baktih toengah, nangcae doeh lok kang caek o han, tiah Angraeng Sithaw mah thuih.
37 Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen.
Kaimah ih cunghet tlim ah kang caeh o sak moe, lokkamhaih thungah kang kun o sak han:
38 Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.
Ka nuiah sethaih sah kaminawk, kai tuh kaminawk to nangcae salak hoiah ka tapraek moe, nihcae to a oh o haih prae thung hoiah ka tacawt haih han, toe nihcae loe Israel prae thungah akun o mak ai; to naah Kai loe Angraeng Sithaw ni, tito na panoek o tih.
39 Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itsekukin omia kivijumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni lahjoillanne ynnä kivijumalillanne.
Aw Israel imthung takoh, nangcae hanah Angraeng Sithaw mah hae tiah thuih; Caeh o boih ah loe, na bok o ih krangnawk hanah toksah pae oh! Ka lok na tahngai o ai cadoeh, akra ai ah na sin o ih tangqumnawk, krangnawk hoiah kai ih ciimcai ahmin to nam hnong o sak mak ai boeh.
40 Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyynni, mitä maassa on. Siellä minä heihin mielistyn, siellä minä halajan teidän antimianne, uutisverojanne, kaikkinaisia teidän pyhiä lahjojanne.
Tipongah tih nahaeloe kai ih kaciim mae, Israel maesang ah, Israel imthung takoh boih, prae thungah kaom kaminawk boih mah kai ih tok to sah o tih boeh; to ah nihcae to ka talawk moe, to ahmuen ah hmuen paekhaih, athai tangsuek, kahoih koek thingthainawk hoi ciimcai hmuennawk to kang talawk pae o boih han, tiah Angraeng Sithaw mah thuih.
41 Niinkuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kun minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien edessä.
Prae kaminawk salak hoiah kang zaeh o moe, nam het o haih prae congca thung hoiah kang pakhueng o let naah, na sin o ih hmuihoihnawk hoiah kang talawk o han, to naah loe nangcae rang hoiah Sithaw panoek ai kaminawk hmaa ah ka ciimcaihaih to amtueng tih boeh.
42 Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olin luvannut antaa teidän isillenne.
Ban ka payangh moe, nam panawk khaeah paek han lokkam ih Israel prae thungah kang caeh o haih naah, Kai loe Angraeng Sithaw ni, tiah na panoek o tih.
43 Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahain töittenne tähden, mitä olette tehneet.
To ah nangmacae ih tuinuen, na sak o ih panuet thok hmuennawk to na panoek o boih tih boeh; to naah loe na sak o ih kasae hmuennawk boih to na panuet o tih.
44 Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen teille, minkä teen, oman nimeni tähden, en teidän pahan vaelluksenne enkä riettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin heimo; sanoo Herra, Herra."
Aw Israel imthung takoh, nangcae tuinuen sethaih hoi kasae toksakhaih pongah na ai ah, kaimah ih ahmin hanah nangcae nuiah hmuen ka sak naah, Kai loe Angraeng ni, tiah na panoek o tih, tiah Angraeng Sithaw mah thuih.
45 Ja minulle tuli tämä Herran sana:
Angraeng ih lok kai khaeah angzoh,
46 "Ihmislapsi, käännä kasvosi etelää kohti, vuodata sanasi etelää vastaan ja ennusta kedon metsikköä vastaan, joka on Etelämaassa.
kami capa, aloih bangah anghae ah, aloih bang misa tukhaih lok to thui ah loe, aloih bang prae ih taw khaeah misa tukhaih lok to taphong ah;
47 Ja sano Etelämaan metsikölle: Kuule Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä sytytän sinut tuleen, ja se kuluttaa kaikki sinun tuoreet puusi ja kuivat puusi. Ei sammu leimuava liekki, ja siitä kärventyvät kaikki kasvot, etelästä pohjoiseen asti;
aloih bang prae ih taw khaeah, Angraeng ih lok to tahngai oh; Angraeng Sithaw mah, Khenah, hmai hoi kang thlaek han boeh, nang ih kahing thing hoi kangqo thingnawk to kangh boih tih; hmai kangqong loe paduek thai mak ai, aloih bang hoi aluek bang khoek to long ah kaom hmuennawk to kangh boih tih.
48 ja kaikki liha on näkevä, että minä, Herra, olen sen sytyttänyt: se ei sammu."
Hmai loe Kai Angraeng mah ni thlaek, tiah kaminawk boih mah hnu o tih, tiah thui paeh, tiah ang naa.
49 Niin minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Ne sanovat minusta: 'Tämähän puhuu pelkkiä vertauksia'."
To naah kai mah, Aw, Angraeng Sithaw! Nihcae mah, Hae kami loe patahhaih na ai maw a thuih, tiah na naa o mak ai maw? tiah ka naa.
