2 Mooseksen 4
1 Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'".
Moses answered, "But, look, they will not believe me, nor listen to my voice; for they will say, 'God has not appeared to you.'"
2 Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi: "Sauva".
The LORD said to him, "What is that in your hand?" He said, "A staff."
3 Hän sanoi: "Heitä se maahan". Ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi; ja Mooses pakeni sitä.
He said, "Throw it on the ground." He threw it on the ground, and it became a serpent; and Moses ran away from it.
4 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön". Niin hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.
The LORD said to Moses, "Put forth your hand, and take it by the tail." He put forth his hand, and laid hold of it, and it became a staff in his hand.
5 -"Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt".
"That they may believe that the LORD, the God of their fathers, the God of Abraham, the God of Isaac, and the God of Jacob, has appeared to you."
6 Ja Herra sanoi vielä hänelle: "Pistä kätesi poveesi". Ja hän pisti kätensä poveensa. Ja kun hän veti sen ulos, niin katso, hänen kätensä oli pitalista valkoinen niinkuin lumi.
The LORD said furthermore to him, "Now put your hand inside your cloak." He put his hand inside his cloak, and when he took it out, look, his hand was leprous, as white as snow.
7 Ja hän sanoi: "Pistä kätesi takaisin poveesi". Ja hän pisti kätensä takaisin poveensa. Ja kun hän veti sen ulos povestansa, niin katso, se oli taas niinkuin hänen muukin ihonsa.
He said, "Put your hand inside your cloak again." He put his hand inside his cloak again, and when he took it out of his cloak, look, it had turned again as his other flesh.
8 Herra sanoi: "Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, niin he uskovat toisen tunnusteon.
"It will happen, if they will neither believe you nor listen to the voice of the first sign, that they will believe the voice of the latter sign.
9 Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilivirrasta ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonka virrasta otat, on muuttuva vereksi kuivalla maalla."
It will happen, if they will not believe even these two signs, neither listen to your voice, that you shall take of the water of the river, and pour it on the dry land. The water which you take out of the river will become blood on the dry land."
10 Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
Moses said to the LORD, "Please, Lord, I am not eloquent, neither before now, nor since you have spoken to your servant; for I am slow of speech, and of a slow tongue."
11 Ja Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra?
The LORD said to him, "Who made man's mouth? Or who makes the mute, the deaf, the seeing, or the blind? Is it not I, God?
12 Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava."
Now therefore go, and I will be with your mouth, and teach you what you shall speak."
13 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"
He said, "Oh, Lord, please send someone else."
14 Niin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: "Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä.
The anger of the LORD was kindled against Moses, and he said, "What about Aaron, your brother, the Levite? I know that he can speak well. Also, look, he comes forth to meet you. When he sees you, he will be glad in his heart.
15 Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä.
You shall speak to him, and put the words in his mouth. I will be with your mouth, and with his mouth, and will teach you what you shall do.
16 Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana.
He will be your spokesman to the people; and it will happen, that he will be to you a mouth, and you will be to him as God.
17 Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot."
You shall take this staff in your hand, with which you shall do the signs."
18 Niin Mooses tuli takaisin appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: "Anna minun mennä takaisin veljieni tykö Egyptiin, katsomaan, ovatko he vielä elossa". Jetro sanoi Moosekselle: "Mene rauhassa".
Moses went and returned to Jethro his father-in-law, and said to him, "Please let me go and return to my brothers who are in Egypt, and see whether they are still alive." Jethro said to Moses, "Go in peace."
19 Ja Herra sanoi Moosekselle Midianissa: "Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka väijyivät sinun henkeäsi".
The LORD said to Moses in Midian, "Go, return into Egypt; for all the men who sought your life are dead."
20 Niin Mooses otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan; ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.
Moses took his wife and his sons, and set them on a donkey, and he returned to the land of Egypt. Moses took God's staff in his hand.
21 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin että hän ei päästä kansaa.
The LORD said to Moses, "When you go back into Egypt, see that you do before Pharaoh all the wonders which I have put in your hand, but I will harden his heart and he will not let the people go.
22 Sano silloin faraolle: 'Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani;
You shall tell Pharaoh, 'Thus says the LORD, Israel is my son, my firstborn,
23 sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi.'"
and I have said to you, "Let my son go, that he may serve me;" and you have refused to let him go. Look, I will kill your son, your firstborn.'"
24 Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet.
It happened on the way at a lodging place, that the LORD met him and wanted to kill him.
25 Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni".
Then Zipporah took a flint, and cut off the foreskin of her son, and cast it at his feet; and she said, "Surely you are a bridegroom of blood to me."
26 Niin hän jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta".
So he let him alone. Then she said, "You are a bridegroom of blood," because of the circumcision.
27 Ja Herra sanoi Aaronille: "Mene Moosesta vastaan erämaahan". Ja hän meni ja kohtasi hänet Jumalan vuorella ja suuteli häntä.
The LORD said to Aaron, "Go into the wilderness to meet Moses." He went, and met him on God's mountain, and kissed him.
28 Ja Mooses kertoi Aaronille kaikki, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet, ja kaikki ne tunnusteot, jotka hän oli käskenyt hänen tehdä.
Moses told Aaron all the words of the LORD with which he had sent him, and all the signs with which he had instructed him.
29 Niin Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat.
Moses and Aaron went and gathered together all the elders of the children of Israel.
30 Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä.
Aaron spoke all the words which God had spoken to Moses, and did the signs in the sight of the people.
31 Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa, kumartuivat he maahan ja rukoilivat.
The people believed, and when they heard that God had visited the children of Israel, and that he had seen their affliction, then they bowed their heads and worshiped.
