2 Mooseksen 15
1 Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: "Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi.
Then Moses [Drawn out] and the children of Israel [God prevails] sang this song to Adonai, and said, “I will sing to Adonai, for he has triumphed gloriously. The horse and his rider he has thrown into the sea.
2 Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.
Yah is my strength and song. He has become my yishu'ah ·salvation·. This is my God, and I will praise him; my father’s God, and I will exalt him.
3 Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä.
Adonai is a man of war. Yahweh [He sustains breathing] is his name.
4 Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen, hänen valitut vaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen.
He has cast Pharaoh’s chariots and his army into the sea. His chosen captains are sunk in the Sea of Suf [Reed Sea].
5 Syvyys peitti heidät; he vajosivat pohjaan niinkuin kivi.
The deeps cover them. They went down into the depths like a stone.
6 Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo, sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.
Your right hand, Adonai, is glorious in power. Your right hand, Adonai, dashes the enemy in pieces.
7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niinkuin korret.
In the greatness of your excellency, you overthrow those who rise up against you. You send out your wrath. It consumes them as stubble.
8 Ja sinun vihasi puhalluksesta kasaantuivat vedet, laineet seisahtuivat roukkioiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.
With the blast of your nostrils, the waters piled up! The floods stood upright as a heap. The deeps were congealed in the heart of the sea.
9 Vihollinen sanoi: 'Minä ajan takaa, minä saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni; minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät'.
The enemy said, ‘I will pursue. I will overtake. I will divide the plunder. My desire shall be satisfied on them. I will draw my sword, my hand shall destroy them.’
10 Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy.
You blew with your wind. The sea covered them. They sank like lead in the mighty waters.
11 Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa! Kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo; sinä ylistettävissä teoissa peljättävä, sinä ihmeitten tekijä!
Who is like you, Adonai, among the deities? Who is like you, glorious in holiness, fearful in tehilah ·praise song·, doing wonders?
12 Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.
You stretched out your right hand. The earth swallowed them.
13 Mutta armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa, sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.
“You, in your chesed ·loving-kindness·, have led the people that you have redeemed. You have guided them in your strength to your holy habitation.
14 Kansat kuulivat sen ja vapisivat, tuska valtasi Filistean asukkaat.
The peoples have sh'ma ·heard obeyed·. They tremble. Pangs have taken hold on the inhabitants of Philistia.
15 Silloin peljästyivät Edomin ruhtinaat, Mooabin sankarit valtasi vavistus, kaikki Kanaanin asukkaat menehtyivät pelkoon.
Then the chiefs of Edom [Red] were dismayed. Trembling takes hold of the mighty men of Moab [From father]. All the inhabitants of Canaan [Humbled] have melted away.
16 Kauhu ja väristys valtasi heidät; sinun käsivartesi väkevyyden tähden he kävivät mykiksi niinkuin kivi. Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut.
Terror and dread falls on them. By the greatness of your arm they are as still as a stone— until your people pass over, Adonai, until the people pass over who you have purchased.
17 Sinä viet heidät perille ja istutat heidät vuorelle, joka on sinun perintöosasi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut, pyhäkköösi, Herra, jonka sinun kätesi ovat tehneet.
You shall bring them in, and plant them in the mountain of your inheritance, the place, Adonai, which you have made for yourself to dwell in; the sanctuary, Lord, which your hands have established.
18 Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti."
Adonai shall reign forever and ever.”
19 Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti Herra meren vedet heidän päällensä; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki.
For the horses of Pharaoh went in with his chariots and with his horsemen into the sea, and Adonai brought back the waters of the sea on them; but the children of Israel [God prevails] walked on dry land in the middle of the sea.
20 Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden.
Miriam [Rebellion] the prophetess, the sister of Aaron [Light-bringer], took a tambourine in her hand; and all the women went out after her with tambourines and with dances.
21 Ja Mirjam viritti heille virren: "Veisatkaa Herralle, sillä hän on ylen korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi".
Miriam [Rebellion] answered them, “Sing to Adonai, for he has triumphed. The horse and his rider he has thrown into the sea.”
22 Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä.
Moses [Drawn out] led Israel [God prevails] onward from the Sea of Suf [Reed Sea], and they went out into the wilderness of Shur; and they went three days in the wilderness, and found no water.
23 Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara.
When they came to Marah [Bitter], they couldn’t drink from the waters of Marah [Bitter], for they were bitter. Therefore its name was called Marah [Bitter].
24 Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?"
The people murmured against Moses [Drawn out], saying, “What shall we drink?”
25 Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä.
Then he cried to Adonai. Adonai showed him a tree, and he threw it into the waters, and the waters were made sweet. There he made a statute and a judgement for them, and there he tested them;
26 Hän sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi".
and he said, “If you will sh'ma ·hear obey· sh'ma ·hear obey· Adonai your God’s voice, and will do that which is right in his eyes, and will pay attention to his mitzvot ·instructions·, and keep all his statutes, I will put none of the diseases on you, which I have put on the Egyptians [people from Abode of slavery]; for I am I am Yahweh Rafa' [Yahweh your Physician, Yahweh your Healer].”
27 Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen.
They came to Elim, where there were twelve springs of water, and seventy palm trees: and they encamped there by the waters.
