2 Mooseksen 13
1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
Adonai spoke to Moses [Drawn out], saying,
2 "Pyhitä minulle jokainen esikoinen, jokainen, joka israelilaisten seassa, sekä ihmisistä että karjasta, avaa äidinkohdun; se on minun".
“Sanctify to me all the firstborn, whatever opens the womb among the children of Israel [God prevails], both of man and of animal. It is mine.”
3 Ja Mooses sanoi kansalle: "Muistakaa tämä päivä, jona te lähditte Egyptistä, orjuuden pesästä; sillä Herra vei teidät sieltä pois väkevällä kädellä. Sentähden älköön mitään hapanta syötäkö.
Moses [Drawn out] said to the people, “Remember this day, in which you came out of Egypt [Abode of slavery], out of the house of bondage; for by strength of hand Adonai brought you out from this place. No leavened bread shall be eaten.
4 Tänä päivänä aabib-kuussa te lähditte.
Today you go out in the first month Aviv ·Ripening grain (of a new crop), 1·.
5 Ja kun Herra vie sinut kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, jonka hän sinun isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle, siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, niin vietä tämä jumalanpalvelus tässä kuussa.
It shall be, when Adonai shall bring you into the land of the Canaanite [Descendant of Humbled], and the Hittite [Descendant of Trembling fear], and the Amorite [Descendants of Talkers], and the Hivite [Wicked], and the Jebusite [Descendants of Thresher], which he swore to your fathers to give you, a land flowing with milk and honey, that you shall keep this aboda ·service· in this month.
6 Syö seitsemänä päivänä happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä olkoon Herran juhla.
Seven days you shall eat matzah ·unleavened bread·, and in the seventh day shall be a feast to Adonai.”
7 Happamatonta leipää syötäköön näinä seitsemänä päivänä; älköön mitään hapanta olko, älköön olko hapanta taikinaa koko sinun maassasi.
Unleavened bread shall be eaten throughout the seven days; and no leavened bread shall be seen with you. No yeast shall be seen with you, within all your borders.
8 Ja kerro pojallesi sinä päivänä ja sano: 'Näin tehdään sen johdosta, mitä Herra minulle teki, kun minä lähdin Egyptistä'.
You shall tell your son in that day, saying, “It is because of that which Adonai did for me when I came out of Egypt [Abode of slavery].”
9 Ja se olkoon merkkinä sinun kädessäsi ja muistutuksena sinun otsallasi, että Herran laki olisi sinun suussasi; sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä.
It shall be for a sign to you on your hand, and for a memorial between your eyes, that Adonai’s Torah ·Teaching· may be in your mouth; for with a strong hand Adonai has brought you out of Egypt [Abode of slavery].
10 Sentähden noudata tätä säädöstä määräaikanansa vuodesta vuoteen.
You shall therefore keep this regulation in its season from year to year.
11 Ja kun Herra on vienyt sinut kanaanilaisten maahan, niinkuin hän on sinulle ja sinun isillesi vannonut, ja kun hän on sen sinulle antanut,
“It shall be, when Adonai shall bring you into the land of the Canaanite [Descendant of Humbled], as he swore to you and to your fathers, and shall give it you,
12 niin luovuta Herralle kaikki, mikä avaa äidinkohdun; ja kaikki ensiksisyntyneet karjastasi, urospuolet, olkoot Herran.
that you shall set apart to Adonai all that opens the womb, and every firstborn which you have that comes from an animal. The males shall be Adonai’s.
13 Mutta jokainen aasin ensiksisynnyttämä lunasta lampaalla; mutta jos et sitä lunasta, niin taita siltä niska. Ja lunasta jokainen ihmisen esikoinen poikiesi seassa.
Every firstborn of a donkey you shall redeem with a lamb; and if you will not redeem it, then you shall break its neck; and you shall redeem all the firstborn of man among your sons.
14 Ja kun sinun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: 'Mitä tämä merkitsee?' niin vastaa hänelle: 'Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä, orjuuden pesästä.
It shall be, when your son asks you in time to come, saying, ‘What is this?’ that you shall tell him, ‘By strength of hand Adonai brought us out from Egypt [Abode of slavery], from the house of bondage.
15 Sillä kun farao paatui ja kieltäytyi päästämästä meitä, surmasi Herra kaikki esikoiset Egyptin maassa, ihmisten esikoisista karjan esikoisiin asti. Sentähden minä uhraan Herralle jokaisen urospuolen, joka avaa äidinkohdun, ja jokaisen esikoisen pojistani minä lunastan.'
When Pharaoh stubbornly refused to let us go, Adonai killed all the firstborn in the land of Egypt [Abode of slavery], both the firstborn of man, and the firstborn of animal. Therefore I sacrifice to Adonai all that opens the womb, being males; but all the firstborn of my sons I redeem.’
16 Ja se olkoon merkkinä sinun kädessäsi ja muistolauseena sinun otsallasi; sillä Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä."
It shall be for a sign on your hand, and for symbols between your eyes: for by strength of hand Adonai brought us out of Egypt [Abode of slavery].”
17 Mutta kun farao oli päästänyt kansan, ei Jumala johdattanut heitä sitä tietä, joka kulki filistealaisten maan kautta, vaikka se oli suorin, sillä Jumala ajatteli, että kansa ehkä katuisi nähdessänsä sodan syttyvän ja palaisi Egyptiin;
When Pharaoh had let the people go, God didn’t lead them by the way of the land of the Philistines [To roll in dust (As an insult)], although that was near; for God said, “Lest perhaps the people change their minds when they see war, and they teshuvah ·completely return· to Egypt [Abode of slavery];”
18 vaan Jumala antoi kansan poiketa erämaan tietä myöten Kaislamerta kohti. Ja taisteluun valmiina israelilaiset lähtivät Egyptin maasta.
but God led the people around by the way of the wilderness by the Sea of Suf [Reed Sea]; and the children of Israel [God prevails] went up armed out of the land of Egypt [Abode of slavery].
19 Ja Mooses otti mukaansa Joosefin luut; sillä tämä oli vannottanut israelilaisia ja sanonut: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä mukananne".
Moses [Drawn out] took the bones of Joseph [May he add] with him, for he had made the children of Israel [God prevails] swear, saying, “God will surely visit you, and you shall carry up my bones away from here with you.”
20 Ja he lähtivät liikkeelle Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin, erämaan reunaan.
They took their journey from Sukkot, and encamped in Etham, in the edge of the wilderness.
21 Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.
Adonai went before them by day in a pillar of cloud, to lead them on their way, and by night in a pillar of fire, to give them light, that they might go by day and by night:
22 Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.
the pillar of cloud by day, and the pillar of fire by night, didn’t depart from before the people.
