Saarnaajan 10
1 Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.
Kadueh taksae mah hmuihoih tui to hmuisae ah angcoengsak baktih toengah, kamthu khosakhaih mah palunghahaih hoi ahmin kahoih pakoehhaih to amrosak.
2 Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.
Palungha kami ih palung loe bantang bangah oh, toe kamthu ih palung loe banqoi bangah oh.
3 Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.
Ue, kamthu loe lamcaeh naah doeh, amthuhaih to amtueng moe, angmah amthuhaih to minawk boih khaeah thuih.
4 Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.
Ukkung mah palung ang phui thuih naah, na ohhaih ahmuen to caeh taak hmah; angdaehahih mah kalen sakpazaehaih to dipsak.
5 On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:
Ukkung khae hoiah sakpazaehaih tacawt baktih toengah, ni tlim ah ka hnuk ih hmuen kasae to oh.
6 tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.
Angraeng mah ahmuen kahnaem ah anghnut naah, kamthu loe kasang ahmuen ah anghnut lat.
7 Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.
Angraengnawk khok hoiah amkaeh o naah, tamnanawk mah hrang nuiah angthueng o lat.
8 Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.
Qumqai kami loe tangqom thungah krah tih; sipae phrae kami loe pahui mah patuk tih.
9 Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu; joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.
Thlung takhoe kami loe nganbawh kana hak tih; thing khuek kami loe ahmaa caa tih.
10 Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.
Caka to kanoe ah taak ai nahaeloe, tha ueng han angaih; toe palunghahaih mah atho ohhaih loklam to hnuksak.
11 Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.
Pahui to adoi hoiah na sak cadoeh na patuk tih, lokpunghaih loe amekhaih tidoeh om ai.
12 Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.
Palungha kami ih pakha thung hoiah tacawt loknawk loe tahmenhaih to oh, toe kamthu loe angmah ih pahni mah paaeh.
13 Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.
Anih pakha hoi tacawt tangsuek lok loe amthuhaih hoiah amtong, anih ih lokpaeh boenghaih loe kasae amthuhaih ah oh.
14 Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?
Kamthu loe lok pung, kami mah angzo han koi hmuen to thui thai ai; anih hmabang ah timaw om tih, tiah mi mah maw thui thai tih?
15 Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.
Vangpui thungah caehhaih loklam to panoek ai baktih toengah, kamthu toksakhaih mah kaminawk angphosak boih.
16 Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!
Nawkta ukkung siangpahrang ohhaih prae, khawnthaw ah buh raenghhaih poih sah angraengnawk ohhaih prae, nang loe khosak bing!
17 Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!
Khingya han koi kaom imthung takoh hoiah tapen siangpahrang ohhaih prae, mu kanae hmoek ai, tha oh hanah atue phak naah buh kacaa angraengnawk ohhaih prae, nang loe tahamhoih.
18 Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.
Thasethaih mah im to hmawnsak; bantha set pongah im loe kho longh.
19 Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.
Pahnuih hanah ni poih to sak, mu mah kami poeknawmsak; toe phoisa mah hmuenmae to qan thaih boih.
20 Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.
Siangpahrang to palung thung hoiah doeh pasoih hmah; angraengnawk doeh na iihhaih ahmuen hoiah pasoih hmah; van ih tavaa mah na lok to sin ueloe, pakhraeh kaom tavaa mah thui pae moeng tih.
