Danielin 5
1 Kuningas Belsassar laittoi suuret pidot tuhannelle ylimyksellensä, ja hän joi viiniä näiden tuhannen edessä.
Naʻe ngaohi ʻe Pelesasa ko e tuʻi ha kātoanga kai ki hono ngaahi houʻeiki ʻe toko taha afe, pea ne inu uaine ʻi he ʻao ʻoe toko taha afe.
2 Kun viini oli makeimmillaan, käski Belsassar tuoda ne kulta-ja hopea-astiat, jotka hänen isänsä Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemin temppelistä, että kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa joisivat niistä.
ʻI heʻene kei inu ʻae uaine naʻe fekau ʻe Pelesasa ke ʻomi ʻae ngaahi ipu koula, mo e ngaahi ipu siliva, ʻaia naʻe ʻomi ʻe heʻene tamai ko Nepukanesa mei he falelotu lahi ʻaia naʻe ʻi Selūsalema; koeʻuhi ke inu mei ai ʻe he tuʻi mo e houʻeiki, mo hono ngaahi uaifi, mo hono kau sinifu.
3 Silloin tuotiin ne kulta-astiat, jotka oli otettu temppelistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista, ja niistä joivat kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa.
Pea naʻa nau ʻomi ʻae ngaahi ipu koula, ʻaia naʻe ʻave mei he potu tapu ʻoe fale ʻoe ʻOtua, ʻaia naʻe ʻi Selūsalema; pea naʻe inu mei ai ʻae tuʻi mo e houʻeiki, mo hono ngaahi uaifi, pea mo hono kau sinifu.
4 He joivat viiniä ja ylistivät kultaisia ja hopeisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia.
Naʻa nau inu uaine, mo fakamālō ki he ngaahi ʻotua koula, pea mo e siliva, mo e palasa, mo e ukamea, mo e ʻakau, pea mo e maka.
5 Sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet ja kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkitulle seinälle, vastapäätä lampunjalkaa, ja kuningas näki käden, joka kirjoitti.
ʻI he feituʻu pō ko ia naʻe hā mai ʻae louhiʻi nima ʻoe tangata, ʻoku tohi ʻi he funga ʻoe holisi fale ʻoe tuʻi ʻo feʻunga mo e tuʻunga maama; pea naʻe mamata ʻae tuʻi ki he louhiʻi nima naʻe tohi.
6 Silloin kuninkaan kasvot kalpenivat, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät hänet; hänen lanteittensa nivelet herposivat, ja hänen polvensa tutisivat.
Pea naʻe fakakehe ʻae fofonga ʻoe tuʻi, pea ko ʻene ngaahi mahalo naʻe puputuʻu ai ia; ko ia naʻe homo ai ʻae ngaahi hokotanga ʻo hono kongaloto, pea naʻe fetaposi ʻa hono ongo tui,
7 Kuningas huusi kovalla äänellä ja käski tuoda noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät. Kuningas lausui ja sanoi Baabelin tietäjille: "Kuka ikinä voi lukea tämän kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, hänet puetaan purppuraan, ja hänen kaulaansa pannaan kultakäädyt, ja hän on oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä".
Pea naʻe kalanga ʻae tuʻi ke ʻomi ʻae kau ʻasitolōnoma, mo e kau Kalitia, pea mo e kau kikite. Pea naʻe lea ʻae tuʻi, ʻo ne pehē ki he kau tangata poto ʻo Papilone, “ʻIlonga ha taha ʻe lau ʻae tohi ni mo fakahā kiate au hono ʻuhinga, ʻe fakakofuʻaki ia ʻae kulokula, pea ʻe ʻai ʻae kahoa koula ki hono kia, pea te ne hoko ko hono toko tolu ʻi he kau pule ʻoe puleʻanga.”
8 Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat, mutta he eivät voineet lukea kirjoitusta eivätkä ilmoittaa kuninkaalle sen selitystä.
Ko ia naʻe haʻu ai ʻae kau tangata poto kotoa pē ʻae tuʻi: ka naʻe ʻikai te nau faʻa lau ʻae tohi pe fakahā ki he tuʻi hono ʻuhinga ʻo ia.
9 Kuningas Belsassar peljästyi silloin suuresti, ja hänen kasvonsa kalpenivat, ja hänen ylimyksensä tyrmistyivät.
Pea naʻe puputuʻu lahi ʻaupito ʻae tuʻi ko Pelesasa, pea naʻe kehe ʻa hono fofonga ʻiate ia, pea naʻe ofo lahi ʻa hono ngaahi houʻeiki.
10 Kuninkaan äiti tuli kuninkaan ja hänen ylimystensä puheen tähden pitohuoneeseen. Kuninkaan äiti lausui ja sanoi: "Eläköön kuningas iankaikkisesti! Älkööt sinun ajatuksesi peljättäkö sinua, älköötkä kasvosi kalvetko.
Pea ko e meʻa ʻi he ngaahi lea ʻae tuʻi mo hono ngaahi houʻeiki, naʻe hū ai ʻae tuʻi fefine ki he fale kai: pea naʻe lea ʻae tuʻi fefine ʻo ne pehē, “ʻE tuʻi ke ke moʻui ʻo taʻengata: ʻoua naʻa ke mamahi ʻi hoʻo ngaahi fakakaukau, pea ʻoua naʻa ke fofonga kehe:
11 Sinun valtakunnassasi on mies, jossa on pyhien jumalien henki ja jolla sinun isäsi päivinä havaittiin olevan valistus ja ymmärrys ynnä viisaus, samankaltainen kuin jumalien; hänet asetti isäsi, kuningas Nebukadnessar, tietäjäin, noitien, kaldealaisten ja tähtienselittäjäin päämieheksi-sinun isäsi, kuningas-
ʻOku ai ʻae tangata ʻi ho puleʻanga, ʻaia ʻoku ʻiate ia ʻae ʻatamai ʻoe ngaahi ʻotua māʻoniʻoni, pea ʻi he ngaahi ʻaho ʻo hoʻo tamai, naʻe ʻilo ʻiate ia ʻae maama, mo e ʻilo, mo e poto, ʻo hangē ko e poto ʻoe ngaahi ʻotua; ʻaia naʻe fakanofo ʻe he tuʻi ko Nepukanesa ko hoʻo tamai, ʻoku ou pehē, ʻae tuʻi ko hoʻo tamai, ko e pule ʻoe kau fai meʻa mana mo e kau ʻasitolōnoma, mo e kau Kalitia mo e kau kikite:
12 sentähden, että erinomainen henki ja tieto ynnä myös taito selittää unia, arvata arvoituksia ja ratkaista ongelmia havaittiin juuri hänessä, Danielissa, jolle kuningas oli antanut nimen Beltsassar. Kutsuttakoon nyt Daniel, niin hän ilmoittaa selityksen."
Pea koeʻuhi naʻe ʻiate ia ha ʻatamai lelei, mo e ʻilo mo e poto, ʻi he fakahā ʻoe ʻuhinga ʻoe ngaahi misi, mo e ngaahi lea ʻilongataʻa, mo e fakatonutonu meʻa, naʻe ʻilo ʻi he Taniela ko ia, ʻaia naʻe fakahingoa ʻe he tuʻi ko Pelitisasa: pea ko eni, ui kia Taniela, pea ʻe fakahā ʻe ia hono ʻuhinga.”
13 Silloin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Oletko sinä Daniel, joka on niitä juutalaisia pakkosiirtolaisia, mitkä minun isäni, kuningas, on tuonut Juudasta?
Pea naʻe ʻomi ʻa Taniela ki loto ki he ʻao ʻoe tuʻi. Pea naʻe lea ʻae tuʻi kia Taniela ʻo pehē, “Ko koe, ko e Taniela ko ia ʻoku ʻoe fānau ʻoe pōpula ʻo Siuta, ʻaia naʻe ʻomi ʻe he tuʻi ko ʻeku tamai mei Siutea?
14 Minä olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu valistus, taito ja erinomainen viisaus.
Kuo u fanongo kiate koe, ʻo pehē ʻoku ʻiate koe ʻae ʻatamai ʻoe ngaahi ʻotua, pea ʻoku ʻilo ʻiate koe ʻae maama, mo e ʻilo, pea mo e poto lelei.
15 Ja nyt tuotiin minun eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan minulle sen selitys, mutta he eivät voineet sen selitystä ilmoittaa.
Pea ko eni, kuo ʻomi ki hoku ʻao ʻae kau tangata poto mo e kau ʻasitolōnoma, koeʻuhi ke nau lau ʻae tohi ni, pea fakahā mai kiate au ʻa hono ʻuhinga: ka naʻe ʻikai te nau mafai ke fakahā hono ʻuhinga ʻoe meʻa
16 Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis, jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, niin sinut puetaan purppuraan, ja kultakäädyt pannaan sinun kaulaasi, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä."
Pea kuo u fanongo kiate koe, ʻo pehē, ʻoku ke faʻa fakatupu ʻuhinga mo fakahā ʻae ngaahi meʻa ʻilongataʻa: pea ko eni, kapau te ke lau ʻae tohi, mo e fakakofuʻaki koe ʻae kulokula, pea ʻe ʻai ʻae kahoa koula ki ho kia, pea te ke hoko ko hono toko tolu ʻi he kau pule ʻoe puleʻanga.”
17 Silloin Daniel vastasi ja sanoi kuninkaalle: "Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle. Mutta kirjoituksen minä luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen.
Pea naʻe lea ʻa Taniela ʻi he ʻao ʻoe tuʻi ʻo ne pehēange, “Ke ʻiate koe hoʻo ngaahi meʻa foaki, pea tuku ʻa hoʻo ngaahi totongi ki ha taha kehe; ka te u lau ʻae tohi ki he tuʻi, pea te u fakahā kiate ia ʻa hono ʻuhinga.
18 Sinä kuningas! Korkein Jumala antoi sinun isällesi Nebukadnessarille kuninkuuden, voiman, kunnian ja valtasuuruuden.
“Ko koe, ʻe tuʻi, naʻe foaki ʻe he ʻOtua fungani māʻolunga, kia Nepukanesa ko hoʻo tamai, ha puleʻanga mo e mālohi, mo e nāunau, mo e fakaʻapaʻapa;
19 Ja sen voiman tähden, jonka hän oli hänelle antanut, vapisivat kaikki kansat, kansakunnat ja kielet ja pelkäsivät hänen edessään. Hän tappoi, kenen hän tahtoi, hän jätti henkiin, kenen hän tahtoi, hän ylensi, kenen hän tahtoi, hän alensi, kenen hän tahtoi.
Pea ko e meʻa ʻi he mālohi naʻa ne tuku kiate ia, naʻe tetetete mo manavahē kiate ia, ʻae ngaahi kakai, mo e ngaahi puleʻanga, mo e ngaahi lea kotoa pē: ko ia naʻa ne loto ki ai naʻa ne tāmateʻi; pea ko ia naʻa ne loto ki ai naʻa ne fakamoʻui; pea ko ia naʻa ne loto ki ai naʻa ne hakeakiʻi; pea ko ia naʻa ne loto ki ai naʻa ne fakahifo.
20 Mutta kun hänen sydämensä paisui ja hänen henkensä kävi korskeaksi ja ylpeäksi, syöstiin hänet kuninkaalliselta valtaistuimeltansa, ja hänen kunniansa otettiin häneltä pois.
Ka ʻi he angahiki ʻa hono loto, mo e fakafefeka ʻa hono loto ʻi he laukau, naʻe fakahifo ia mei hono nofoʻanga fakatuʻi, pea naʻa nau toʻo ʻa hono nāunau meiate ia;
21 Hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hänen sydämensä tuli eläinten sydämen kaltaiseksi; hänen asuntonsa oli villiaasien parissa, ja hän joutui syömään ruohoa niinkuin raavaat; hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hän tuli tuntemaan, että korkein Jumala hallitsee ihmisten valtakuntaa ja asettaa sen päämieheksi, kenen hän tahtoo.
Pea naʻe kapusi ia mei he ngaahi foha ʻoe tangata; pea naʻe ngaohi hono loto ke hangē ko e loto ʻoe fanga manu, pea naʻa ne nofoʻanga fakataha mo e fanga ʻasi kai vao: naʻa nau fafanga ia ʻaki ʻae mohuku ʻo hangē ko e fanga pulu, pea naʻe viviku hono sino ʻi he hahau ʻoe langi; kaeʻoua ke ne ʻilo ʻe ia, naʻe pule ʻae ʻOtua fungani māʻolunga ʻi he puleʻanga ʻoe tangata, pea ʻoku ne tuʻutuʻuni ki ai ʻaia ʻoku ne faʻiteliha ki ai.
22 Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän kaiken tiesit;
“Ka ko koe ko hono foha ʻe Pelesasa, naʻe ʻikai te ke fakavaivaiʻi ho loto, ka naʻa ke ʻilo ʻae ngaahi meʻa ni kotoa pe.
23 vaan sinä olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan: hänen huoneensa astiat on tuotu sinun eteesi, ja sinä ja sinun ylimyksesi, sinun puolisosi ja sivuvaimosi olette juoneet niistä viiniä, ja sinä olet ylistänyt hopeisia ja kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe, eivät kuule eivätkä mitään tiedä. Mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä on sinun henkesi ja kaikki sinun tiesi, sinä et ole kunnioittanut.
Ka kuo ke fakahikihiki koe ki he ʻEiki ʻoe langi, pea kuo nau omi ʻae ngaahi ipu ʻo hono fale ki ho ʻao, pea ko koe mo hoʻo ngaahi houʻeiki, mo hoʻo ngaahi uaifi, mo hoʻo kau fefine, kuo mou inu kava mei ai; pea kuo ke fakamālō ki he ngaahi ʻotua siliva, mo e koula, mo e palasa, mo e ukamea, mo e ʻakau, mo e maka, ʻaia ʻoku ʻikai ke mamata, pe fanongo, pe ʻilo: pea ko e ʻOtua ʻaia ʻoku ʻi hono nima ʻa hoʻo mānava, pea ʻoku ʻoʻona ho ngaahi hala kotoa pē, naʻe ʻikai te ke fakamālōʻi.
24 Sentähden on tämä käsi lähetetty hänen tyköänsä ja tämä kirjoitus kirjoitettu.
Pea naʻe toki fekau ʻae louhiʻi nima meiate ia; pea ko eni ʻae tohi naʻe tohi.
25 Ja tämä on kirjoitus, joka on tuonne kirjoitettu: 'Mene, mene, tekel, ufarsin'.
“Pea ko eni ʻae tohi ʻaia naʻe tohi, ‘MINE, MINE, TEKELI, UFASINI:’
26 Ja tämä on sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun.
Pea ko hono ʻuhinga eni ʻoe lea: MINE; Kuo lau ʻe he ʻOtua ʻa ho puleʻanga, pea kuo fakaʻosi ia.
27 Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu.
TIKELI; Kuo fakamamafa koe ʻi he meʻa fua tautau, pea kuo ʻilo koe ʻoku ke maʻamaʻa.
28 Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille."
PELESI; kuo vahevahe ʻa ho puleʻanga, pea kuo tuku ki he kau Mitia mo e kau Peasia.”
29 Silloin Belsassar antoi käskyn, että Daniel oli puettava purppuraan ja kultakäädyt pantava hänen kaulaansa ja julistettava, että hän oli oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä.
Pea naʻe fekau ʻe Pelesasa, ke nau fakakofu ʻa Taniela ʻaki ʻae kulokula, pea naʻe ʻai ʻae kahoa koula ki hono kia, pea naʻe fanongonongo ia, ke ne hoko ko hono toko tolu ia ʻi he pule ʻoe puleʻanga.
30 Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas,
ʻI he pō ko ia naʻe mate tāmateʻi ʻa Pelesasa, ko e tuʻi ʻoe kau Kalitia.
31 ja Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan ollessaan noin kuudenkymmenen kahden vuoden ikäinen.
Pea naʻe faʻao ʻae puleʻanga ʻe Talaiasi ko e Mitia, ʻi hono onongofulu ma ua taʻu nai ʻo ʻene motuʻa.
